Tikkaretki Tolkkisiin 10.2.2018 – retkikertomus

Porvoon talvehtijoita

 

Tringan historian ensimmäinen helmikuinen Tikkaretki suuntautui Porvoon Tolkkisten tikkametsään. Keli oli hyvin otollinen talviselle retkelle. Pakkasta oli seitsemisen astetta ja maisema kauniin luminen. Retkeläisiä oli kahden oppaan, Jaana Sarvalan sekä Teemu Sirkkalan, lisäksi yhteensä 39 henkeä.

 

Retki alkoi aamuhämärissä tikkametsässä. Lähes samantien ruokinnalta löytyi paikalla talvehtinut punarinta, joka tosin harmillisesti näyttäytyi vain lyhyen aikaa. Punarinnan lisäksi ruokinnalla pyöri parinkymmenen järripeipon parvi.

 

Osa retkeläisistä lähti katsomaan, mikäli tikkametsän ruovikoituneesta osasta löytyisi lintuja ja niinhän sieltä löytyi. Ensimmäinen mainittava havainto tuli paikallisesta naarasvalkoselkätikasta, joka näyttäytyi hyvin sekä kelon latvassa että lennossa. Samasta paikkaa löytyi myöhemmin vielä varpuspöllö ja osa retkeläisistä pääsi näkemään sekä kuulemaan viiksitimaleita ruovikosta. Samaan aikaan ruokinnalle saapui palokärki ja harmaapäätikka tuli myös ihmettelemään retkeläisiä ruokinnan läheisiin koivuihin.

Varpuspöllö. Kuva: Jaakko Koponen

 

 

Suurin osa porukasta lähti kävellen Tanssisaaren parkkipaikalle katsomaan merikotkia. Paikalta löytyi yhden vanhan merikotkan lisäksi pari harmaalokkia.

 

Retkeläiset tikkametsässä. Kuva: Markus Kanninen

 

 

Tolkkisista matka jatkui Karjalaiskylän kautta Kuninkaanporttiin kahville.

 

Bussimme sulautui muiden isojen kulkuneuvojen joukkoon. Tässä tähystetään piekanaa. Kuva: Jaana Sarvala

Sekä Karjalaiskylässä että Kuninkaanportissa näimme piekanat ja kahvitauolla nuorisosta kaksi innokkainta lähti kuvaamaan tuloksekkaasti piekanaa.

 

Piekana Kuninkaanportissa. Kuva: Jaakko Koponen

 

Kuninkaanportin jälkeen seuraavana kohteena oli Sikosaarentie Ruskiksella. Tieltä ei löytynyt valitettavasti timaleita emmekä kerenneet näkemään tiellä hetkeä aikaisemmin äännelleitä peukaloisia. Päätimme käydä myös Sikosaaressa pikaisesti pohjantikkaa etsimässä, mutta tuloksena oli vain kaksi käpytikkaa. Pieni porukka onneksi onnistui näkemään aina yhtä sympaattisia pyrstötiaisia ja takaisin kävellessä saimme kaikki katsella rauhassa Kokonniemen eteläkärjen puissa istunutta isolepinkäistä.

Pyrstötiaisia katsomassa Sikosaaren metsäpolulla. Kuva: Jaana Sarvala

 

 

Sikosaarentieltä päätimme vielä jatkaa Kråköhön katsomaan merikotkia ja lokkeja. Lähes samantien bussin pysähdyttyä Kråkössä näimme jo kaksi merikotkaa. Kotkapariskuntaa seuratessa Haikkoon selältä löytyi kaksi merilokkia sekä muutamia harmaalokkeja. Tarkemmalla etsimisellä Haikkoon selän reunoilta kuusten latvoista löytyi yhteensä ainakin kuusi eri merikotkaa. Hetken kuluttua löytyi Mäntysaaren suunnalta lennosta piekana. Muutama retkeläisistä kerkesi tämän linnun näkemään ennenkuin se katosi. Ei kulunut kauaakaan, kun Haikkoon selän päältä löytyi toinen iso petolintu, joka määrittyi yllättäen hiirihaukaksi. Hiirihaukan kadottua näkyvistä samalta suunnalta löytyi vielä selän ylitse lentänyt varpushaukka.

 

Kuva Jaana Sarvala

 

Kråköstä lähtiessä saaren sillalla pysähtyminen ei tuottanut puukiipijää kummempaa.

Moottoritiellä Kulloon kohdalla näimme vielä yhden isolepinkäisen.

 

Kaikenkaikkiaan retkellä nähtiin 35 lajia. Tikat sekä timalit onnistuivat myös suunnitelman mukaan. Oppaat kiittävät retkeläisiä taas hyvästä retkipäivästä!

 

Oppaanne, Teemu Sirkkala

Tapanilan talvilinnut 4.2. retkikertomus

Lämpömittari näytti retkiaamuna miinus 15 eli taisi tulla tähänastisen talven Tapanilan pakkasennätys. 9 kylmyyttä pelkäämätöntä retkeläistä aloitti retken Tapanilan asemalta, jossa meidän retkiporukan lisäksi oli aurinkoista sunnuntaiaamua viettämässä puluporukka. Muutama talitiainen, sinitiainen ja  harakka – tämä kolmikko oli Pihabongauksessakin Top 3 –  nähtiin alkumatkasta Fallkullantien varressa. Myös varpusia tirskutti pensaikoissa.

Fallkullan tilan reunamilla tähysimme, josko korkeiden kuusiaitojen tyvissä näkyisi fasaaneja. Suomen fasaanikanta kun on peräisin juuri tältä alueelta, kun suklaistaan paremmin tunnettu Karl Fazer toi Saksasta v. 1901 Malmille Suomen ensimmäiset fasaanit. Fasaaneja ei näkynyt mutta lähes yhtä koreita joskin huomattavasti pienempiä tiklejä paistatteli auringon valossa 5 kappaletta ihan vieressämme puiden latvoissa. Samoissa puissa näimme myös viher- ja järripeipon. Longinoja oli aika lailla jäässä. Seuraavat lajit retkilistaan saatiin, kun havaitsimme valopylväässä ruokailevan käpytikan ja pari mustarastasta lentelemässä edessämme edestakaisin polun yli.

Fallkullan vieressä olevien viljelyspalstojen reunamilta löytyi talvehtiva peippo ja ruokinnalta pikkuvarpusia. Fallkullan väki oli ystävällisesti järjestänyt myös meille ruokintaa ja lämmintä juomaa. Kiitos Maarit ja Jonna!

 

 

Fallkullassa oli kuluneella viikolla vapautettu Korkeasaaressa hoidettavana ollut lehtopöllö. Fallkullan työntekijä kertoi, että edellispäivänä lehtopöllö – mahdollisesti tämä sama vapautettu – oli nähty tilan pihamaan isossa kuusessa. Nyt emme sitä löytäneet.

 

 

Loppuretkestä kuljimme vielä Longinojaa seuraten pohjoiseen. Näimme naakkoja ja variksia. Puron varrella näimme juoksemassa tai pikemminkin kiitämässä lumenvalkean lumikon. Tasankotien sillan luona purossa oli sula. Sulassa oli 56 sinisorsaa ja 1 naarastavi.

 

 

Yksi poikkeavan värinen sorsa sai runsaita liehittelyjä.

 

Retkellä kohtasimme lintujen ohella muitakin eläimiä, lumikon lisäksi

ja

 

 

Kiitos retkeläisille kivasta retkestä!

Oppaana oli, tämän kirjoitti ja kuvat kuvasi Jaana Sarvala

Talviretki Suomenlinnaan 3.2.2018- retkikertomus

Talviretki Suomenlinnaan 3.2.2018- retkikertomus

 

Hieman ennen kello yhdeksää Suomenlinnan lautan lähtölaiturille oli kokoontunut kolmekymmentä lintuharrastajaa valmiina lähtemään Suomenlinnan retkelle. Sää oli talvinen; nelisen astetta pakkasta ja pakkasen purevuutta piristi kylmä koillistuuli. Tämä ei kuitenkaan lämpimästi pukeutuneita retkeläisiä haitannut.

 

Lauttamatkan aikana näkyi harmaa-, kala-, sekä merilokkeja ja vesilinnuista telkkiä ja isokoskeloita.

 

Retkellä oli mukavasti myös nuoriso edustettuna. Kuva: Markus Kanninen

 

Suomenlinnaan päästyämme lähdimme kiertämään saarta myötäpäivään rantoja pitkin. Idän suunnalta yritimme löytää alueella pyörinyttä kanadanhanhi parvea, mutta paikalta löytyi vain kaksi kyhmyjoutsenta. Seuraavalla pysähdyksellä löytyikin jo enemmän katseltavaa. Pienestä puistosta löysimme muun muassa puukiipijän, räkättirastaan, punatulkun, tiklejä, sekä viherpeippoja.

 

Ensimmäisen kerran nousimme korkeammalle alleja etsimään Kustaanmiekan Länsipuolen valleille. Paikalta löysimmekin kymmenen allin parven sekä lisää telkkiä ja isokoskeloita.

 

Seuraavana pysähdyspaikkana oli Kustaanmiekan kärki ja sen vallit. Kustaanmiekan kärjestä näkyi kaukana merellä lisää alleja sekä isokoskeloita. Retken yllättävin havainto saatiin myös tästä paikasta. Eräs retkeläisistä huomasi Vallisaaressa koivussa istuvan linnun. Hetken ihmettelyn jälkeen laji varmistui uuttukyyhkyksi! Saimme onneksi rauhassa katsella kyyhkyä, ennenkuin se lähti jatkamaan matkaansa. Tällä välin tarkkasilmäiset nuoret olivatkin löytäneet kaukaa luodoilta kaksi merikotkaa, joita pääsimme kaukoputkilla katselemaan.

 

Merikotkien tarkkailua Kustaanmiekan kärjessä. Kuva: Jaakko Koponen

 

Kylmä tuuli ajoi porukan hetken seisoskelun jälkeen uudestaan liikkeelle ja päätimme etsiä suojaisemman paikan eväiden syömiselle. Eväspaikaksi valikoitui Susisaaren urheilukentän viereinen valli. Tästä näimme hieman paremmin saman kymmenen allin parven merellä sekä isolepinkäinen näyttäytyi hetkellisesti lennossa.

 

Eväiden syönnin jälkeen matka jatkui telakan kautta takaisin Iso-Mustasaaren puolelle. Seuraavat pikkulinnut löytyivät Suomenlinnan kirjaston kohdilta. Paikalta löytyi varpusia, viherpeippoja, mustarastaita, tiaisia sekä retken ensimmäiset urpiaiset. Matka jatkui ja osa retkeläisistä lähti suuntaamaan takaisin mantereelle aikaisemmalla lautalla.

 

Sinnikkäimmät retkeläiset lähtivät uhmaamaan tuulta vielä Länsi-Mustan valleille. Kovassa tuulessa näimme vielä parven räkättirastaita sekä nopeasti ohi lentäneen kanahaukan.

 

Takaisin lautalle päin kävellessämme huomasimme vielä kaupan takaa pienen urpiaisparven, jota lähdimme katsomaan tarkemmin. Parvesta löytyi hyvin vaalea lintu, mutta suuri nokka ja viiruinen yläperä osoitti linnun kuitenkin olevan tavallinen urpiainen.

 

Kylmästä säästä huolimatta retki oli onnistunut ja lajeja näimme yhteensä 27.

 

Allekirjoittanut kiittää retkeläisiä mukavasta retkipäivästä!

 

 Teemu Sirkkala

Kivinokka 21.1.2018 -retkikertomus

Sunnuntaiaamun retkisää oli mitä mainioin, pakkasta 5 astetta, tyyntä, 10 cm lunta. Kaikki 33 retkeläistä löysivät ennen pitkää oppaiden luokse, lähtöpaikkana ollut Kulosaaren kartanon pysäköintialue kun oli tulkittu useammallakin tavalla. Käpytikka rummutti ja punatulkku vihelteli lähtöpaikan lähipuissa. Monille Kivinokka oli uusi tuttavuus, ja retki aloitettiinkin tekemällä kierros Kivinokan noin 600 pikkumökin alueella. Variksia, sini- ja talitiaisia näkyi ja kuului tasaiseen tahtiin. Mustarastaita samoin.

Kuvaaja Markus Kanninen

 

Kivinokan luoteiskärjestä aukesi hyvä näkymä jääpintaiselle Vanhankaupunginselälle. Jäällä oli parinkymmenen lokin ja variksen porukka – odottelivatko pilkkijöiden kalanperkeitä kenties. Tummasiipiset merilokit ja vaaleammat harmaalokit eivät näyttäneet vähääkään häiriytyvän vähän sivummalla patsastelevan merikotkan läsnäolosta.

Kuvaaja Markus Kanninen

 

Matka jatkui Lemmenpolun kautta kohti Kivinokan katselulavaa. Hippiäisiä ja puukiipijä nähtiin läheltä. Koivunlatvassa istui hetken kanahaukka, jonka varis hätyytti matkoihinsa. Lavalta retki eteni Kivinokan metsäalueen reunaa myötäillen Vanhankaupunginlahtea reunustavalle kulkuväylälle, jota pitkin reippailimme Fastholman linturuokintapaikalle. Ruokinnalla ja sen liepeillä oli viime päivinä nähty valkoselkätikka ja pähkinänakkeli.

 

Kuva Jaana Sarvala

Anu erkani porukasta lähemmäs rantaa ja löysikin sieltä kaivatun pähkinänakkelin, joka lennähti lähemmäs retkijoukkoamme, niin että lähes kaikki näkivät linnun. Nakkelin kuuluvaa ääntäkin saimme kuulla.

Kuvaaja Markus Kanninen

 

Markus ja Tuomas
Kuva Jaana Sarvala

 

Rantaruovikossa ritisi ja näyttäytyi lyhyesti peukaloinen. Valkoselkätikka jäi harmi kyllä havaitsematta. Paluumatkan varren ruokinnalta löytyi kuusitiainen. Muutama viherpeippokin näkyi ja jokunen urpiainen lensi ylitsemme. Kun jo lähestyimme retken päätepistettä, ne, jotka vielä olivat porukassa mukana, näkivät ja kuulivat kaksi tilheä.  Viimeinen havainto oli korppipari. Retkellä havaittiin myös varpunen ja harakka. Lajeja kertyi näin ollen 21, kilometrejä noin 7.

Oppaina Jouni Rytkönen ja tämän kirjoittanut

Jaana Sarvala

Tringan K&K-retki 13.1.2018 Retkikertomus

Aamu alkoi tuttuun tapaan lähdöllä Helsingistä seitsemältä, ja kun matkalta poimittiin vielä muutamia retkeläisiä, niin kyydissä oli lopulta 42 retkeläistä sekä oppaat Aleksi Mikola ja Jaana Sarvala. Kuljettajanamme oli äkkijarrutuksiin jo tottunut Bjarne Kantén. Retken aiempaa aikaisemman päivämäärän takia Pohjan Slickoon Lahtien luo ehdittiin jo aamuhämärissä. Sisään mennessä muutama jälkijoukkolainen kuuli hetken varpuspöllön viheltelyä, mutta tähän muut eivät ehtineet. Sisään päästyämme oli vielä sen verran hämärää, että linnut olivat vasta heräilemässä. Kierros kahvia ja kakkua ehdittiin siis ottaa ennen kuin linnut pahemmin häiritsivät.

 

 

Kuva Jaana Sarvala

 

Pikkuhiljaa lintumaailmakin heräsi pilviseen aamuun, ja ruokinnoille ilmestyi pähkinähakkeja, tiaisia, punatulkkuja ja lopulta myös pari harmaapäätikkaa.

Tähystäjät valmiina!
Kuva Jaana Sarvala

 

Runsasta peippotalvea edustivat pari peippoa pihapuskissa ja muutama puiden latvoissa käynyt järripeippo. Muita mukavampia havaintoja edustivat mm. närhi sekä ylilentävä palokärki. Pois lähtiessä pihapuissa pyöri vielä puukiipijä.

Pähkinähakki. Kuvaaja Markus Kanninen

 

 

Suuret kiitokset Marjatta ja Alpo Lahti! Kuvaaja Jaana Sarvala

 

Noin varttia vaille yksitoista bussi lähti liikkeelle kohti Fiskarsia. Korkean veden takia koskikarat ovat tänä vuonna normaalia pienemmissä puroissa, joten niitä pysähdyttiin etsimään jo ennen Fiskarsin ruukkialuetta pienemmän Risslanjoen varrelle. Parilla pysähdyksellä ja pienellä komppauksella Risslanjoen varressa suurin osa ehti nähdä koskikaran, joita oli joella ainakin kaksi yksilöä. Siinä sivussa yksi retkeläinen löysi pohjoispuolen pellon toisesta reunasta puun latvasta hiirihaukan.

Taas uusi retkilaji näkyvissä. Hiirihaukka! Kuvaaja Jaana Sarvala

 

 

 

 

Koskikara. Kuvaaja Markus Kanninen

 

Etunenässä Markus ja Eetu ja Ilona. Kuvaaja Bjarne Kantén

 

Risslanjoelta lähdettiinkin jo suoraan kohti Saloa. Alkumatkasta pysähdyttiin vielä Antskogin sillan korvalla, kun bussista nähtiin koskikara.

Tämän karan ehtivät lopulta nähdä viimeisetkin, jotka sen olivat aikaisemmin missanneet.

Kara kiikareissa. Kuvaaja Jaana Sarvala

Samalla osa katseli lähipuiden latvoissa viherpeippojen kanssa pyörineitä järripeippoja.

Saloon selvittiin ilman lisäpysähdyksiä vaille yksi, ja ensin suunnattiin tämän retken osalta uudelle paikalle, Helenankadulle. Täällä on Salon pakollisten turkinkyyhkyjen lisäksi ollut tänä talvena nokkavarpusia ja muutenkin melko runsaasti lintuja. Turkinkyyhky näkyi jo ennen kuin ehdittiin bussista ulos, ja ensimmäinen nokkavarpunenkin heti kohta bussista noustuamme.

Turkinkyyhky. Kuvaaja Markus Kanninen

Osalle alueen pihoista ja niiden ruokinnoista näkee tieltä melko huonosti varsinkin isommalla porukalla, mutta onneksi turkinkyyhkyjä ja nokkavarpusia molempia lenteli edestakaisin ja istui välillä puiden latvustoissa. Enimmillään näkyvissä oli kuusi turkinkyyhkyä ja kaksitoista nokkavarpusta yhtä aikaa.

Ystävällinen salolaispariskunta toivotti koko porukan tervetulleeksi pihalleen katsomaan nokkavarpusia ja turkinkyyhkyjä. Kuva Jaana Sarvala

 

Viherpeippoja oli alueella useampia kymmeniä, samoin urpiaisia, varpusia ja pikkuvarpusia, seassa mm yksi tikli. Retken lajilistaan lisättiin myös fasaani.

Helenankadulta suunnattiin nopealle vessatauolle Halikon Prismaan, ja siitä eteenpäin perinteiseen tapaan Halikonlahden puhdistamolle. Heti tultuamme koivukujan varressa pyöri naaras valkoselkätikka, joka kävi kenties porukkamme koon takia kovin levottomaksi ja lenteli edestakaisin, mutta suurin osa ehti kuitenkin nähdä linnun.

Valkoselkätikka. Kuvaaja Markus Kanninen

 

Ruderaatissa ruokaili parikymmentä räkättirastasta ja kasa fasaaneja.

Maantiekiitäjä? Kuva Markus Kanninen

Merelle päin lentävistä lokkiparvista lisättiin lajilistalle harmaalokki ja merilokki. Lintutornilla käytiin pyörähtämässä ilman suurempia havaintoja, mutta ojan vartta takaisin päin lähtiessä löytyi ensin pellolla hiekkakasan vieressä talventörröttäjässä istuva isolepinkäinen, ja hieman myöhemmin ojanvarressa piilotteleva peukaloinen. Puimattomalla pellolla puukasojen vieressä oli pikkulintuparvi, josta löydettiin noin 150 peippoa, muutama kymmenen urpiaista ja ainakin yksi järripeippo. Ojien risteyksessä osa porukasta näki vielä toisen peukaloisen, ja muutama tikli lensi yli.

Puhdistamolta jatkettiin Viurilanlahden pohjoispuolelle kivilaiturille etsimään viiksitimaleita ja pajusirkkuja. Ruovikossa oli kuitenkin hiljaista, ja pikkuhiljaa alkoi hämärtää. Myöskään lahden pohjoispuolen pelloilla talvehtivaa tuulihaukkaa ei ohiajolla löytynyt, joten lähdettiin kohti moottoritietä. Viimeisillä valoilla mentiin vielä etsimään Salon ABC:n pohjoispuolella Veitakkalassa aiemmin päivällä nähtyä hiiripöllöä. Pöllöä ei kuitenkaan löytynyt aiemmalta paikalta, joten luovutettiin ja lähdettiin takaisin moottoritielle päin. Sinne asti ei kuitenkaan ehditty, kun hiiripöllö löytyi istumasta tien vieressä langalla. Bussi käytiin kääntämässä seuraavassa liittymässä, ja uudestaan kohdalle tullessa pöllö oli yhä langalla pari tolpanväliä eri paikassa, mutta nähtiin silti bussista mukavasti hämärtyvää taivasta vasten. Uuden bussin käännöksen jälkeen suunnattiin iloisin mielin takaisin moottoritielle ja sitä Helsinkiin.

Retken lajilista:

Sinisorsa, hiirihaukka, fasaani, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky, turkinkyyhky, hiiripöllö, varpuspöllö, harmaapäätikka, palokärki, käpytikka, valkoselkätikka, tilhi, koskikara, peukaloinen, mustarastas, räkättirastas, hippiäinen, hömötiainen, kuusitiainen, sinitiainen, talitiainen, puukiipijä, isolepinkäinen, närhi, harakka, pähkinähakki, naakka, varis, korppi, varpunen, pikkuvarpunen, peippo, järripeippo, viherpeippo, tikli, urpiainen, pikkukäpylintu, punatulkku, nokkavarpunen, keltasirkku. Yht 42 lajia.

 

Aleksi Mikola

 

ps. Bussista löytyi varikolla Canon-kameran etsinsuoja, jos tätä kaipaat niin ota yhteyttä Jaanaan: tringa.retketÄTgmail.com

t. Jaana

 

Retki Isosaareen 7.1.2018 – retkikertomus

Raikas tuulahdus ulkomereltä

Tringan retkivuosi alkoi hieman historiallisesti retkellä Isosaareen, joka on ollut yleisöretkikohde vasta reilut puoli vuotta. Liekö uutuuden viehätystä, retki varattiin täyteen varsin nopeasti. Merimatka taittui merivoimien entisellä kelirikkoaluksella, joka osasi ottaa voimakkaankin aallokon suhteellisen pehmeästi. Perillä suuntasimme staijikalliolle, joka oli kohtuullisesti luoteistuulelta suojassa, mutta vastaavasti tammikuinen aurinko aiheutti varsin kirkasta vastavaloa ja jonkin verran lämpöväreilyä sinisen meren yllä.

 

Vastavalon tunnelmaa Isosaaressa. Kuvaaja Peter Buchert

 

 

Jo merimatkalla kannella viihtyneet näkivät muutama sata allia sekä kaksi merikotkaa. Muutonseurantakalliolla saimme todeta, että seurattavaa muuttoa ei ollut, mutta paikallisia allilauttoja senkin edestä. Useimmat allit olivat sen verran kaukana, että tarkempaa laskentayritystä emme tehneet. Alleja oli joka tapauksessa muutama tuhat.

Muuten merilintupuolella oli sitäkin hiljaisempaa. Muutamien telkkien  ja isokoskeloiden lisäksi saimme lähinnä ihastella kolmea lokkilajia, niitä kaikkein tavanomaisimpia, joskin kalalokkeja oli vuodenaikaan nähden aika mukavasti.

Takanamme pusikoissa viihtyi tilhiparvi ja päältä taisi mennä jokunen urpiainen. Raikas merituuli osui kaikesta huolimatta tuntuvasti selkään, ja jonkin ajan kuluttua teimmekin lähtöä saarta kiertämään. On tietysti mahdollista, että Isosaaressa ei paljon olekaan pikkulintuja talvisin, kun ei ole ruokintaakaan, mutta todennäköisemmin nimenomaan kova tuuli ajoi linnut puskiin piilottelemaan. Urpiaisia, tali- ja sinitiaisia sekä joitakin vihervarpusia lukuun ottamatta pikkulintusaldo jäi olemattomaksi.

Aurinko kuitenkin helli meitä – retkenä Isosaari on hieno kohde, vaikka linnut sattuivatkin tällä kertaa lähes puuttumaan.

Paikallinen merikotkapari viihtyi kuitenkin Kuivasaaren päällä, ja tekipä toinen linnuista komean ylilennon meidänkin iloksemme. Noin puoli tuntia ennen paluuta pääporukka sai tiedon paikallisesta pohjantikasta, jota kiirehdimme katsomaan. Tikka ehti kuitenkin piiloutua metsikköön, kun ennätimme paikalle. Etsinnöistä huolimatta pohjantikka kartutti vain muutaman retkeläisen vuodenpinnatiliä. Seuraavaksi kovin havainto taisi olla yhden tai korkeintaan muutaman retkeläisen havaitsema koirasteeri.

Paluumatkalla aluksen miehistö kielsi meitä jäämästä kannelle turvallisuussyistä, sillä vastatuulessa keikutti toki enmmän kuin menomatkalla. Kannelle pääsimme heti, kun Santahaminan kärki ja kaupunkia lähempänä olevat saaret antoivat tuulensuojaa.

Aurinkoinen alku retkivuodelle siis, joskin hyytävä ja vähälajinen. Vastaisuudessa Tringa pyrkii järjestämään retkiä Isosaareen niin, että jää enemmän aikaa retkeilyyn. Nyt matkoihin meni melkein kaksi tuntia, joten aikaa saaressa oli vain kolmisen tuntia. Tällä kertaa se ei haitannut, mutta kun lintuja on maastossa enemmän, tarvitaan enemmän aikaa retkeilläkin. Retkivuoden avausta opastivat Teemu Sirkkala ja

Peter Buchert

Joutsenretki Hankoon 11.11. 2017 Vettä ja vähän vesilintujakin

Retki tehtiin poikkeuksellisen kehnossa kelissä. Vettä tuli päivän aikana Hankoon 11mm ja tuuli oli 10 metriä sekunnissa. Kaikeksi harmiksi tuulen suunta oli vielä kaakosta, joten parhaat lintupaikat Itä-lahdella olivat tuulen piestävissä. Tämä säävalituksesta ja asiaan. Retkelle oli ilmoittautunut 20 henkilöä, joten Jaana hommasi alle pikku-bussin, mikä oli aivan erinomainen valinta: kaikki mahtuivat kyytiin ja Hangon kapeilla teillä liikkuminen oli jouhevaa.
Ensimmäinen pysähdys oli jo Inkoossa, kun päätimme varmistaa päivän teemalajin eli joutsenen. Degerbyn Studdbölen peltojen 30 laulujoutsenen parvi näkyi hienosti Hankotielle (51) ja koska vielä ei sadekaan vaivannut niin katselimme parvea tovin. Niiden seurassa oli 6 valkoposkihanhea. Näiden valtajoukot ovat jo jättäneet kontumme ja Tringan alueella on enää vain muutamia viivyttelijöitä.
Tästä jatkoimme bussipysäkki kerrallaan eteenpäin noin 5 kilometrin matkan, sillä yritimme toisen oppaan Teemu Sirkkalan kanssa kaivaa alueella viihtynyttä hiiripöllöä näkyviin. Se olisi viisaampi kuin me, ja lymysi jossakin sateen suojassa, sillä tässä vaiheessa taivaan hana oli jo vähintään puoliksi auki. Oheishavaintoina tuli 60 kanadanhanhen parvi, joka matkasi hienossa aurassa jonnekin lähipellolle aamupalalle.
Tästä tulikin mieleen, että mekin voisimme tehdä samoin ja ajoimme ihan sukkana Karjaan ABC:lle. Aamupalan voimin päätimme toteuttaa ennalta sovittua suunnitelmaa ja kaikesta huolimatta jatkaa kohti Hankoa. Täktomin kylällä päivysti isolepinkäinen, jota sade piiskasi ikävästi.  Yritimme miettiä mahdollisimman tuulensuojaisia paikkoja ja päädyimme aloittamaan Långörenin tyveltä. Valinta oli ihan hyvä, sillä niemen kärjen metsikkö antoi tuulensuojaa ja lintuja pystyi katsomaan kohtalaisissa olosuhteissa. Tosin ihan hirveästi ei ollut katsottavaa: kaksi naurulokkia kalasteli lahdella, telkkiä oli noin 30 linnun parvi laineilla ja muutamia isokoskeloja sekä kyhmy- ja laulujoutsenia nähtiin.
Sieltä matka jatkui läheiselle Västerfjärdenin lahdelle, jossa on oleskellut satapäinen tukkasotkaparvi. Linnut olivat edelleen tallella ja pääsimme katsomaan niitä, jopa kohtalaisissa olosuhteissa: tuuli ei osunut lahdelle ja isot lehtipuut antoivat sateensuojaa. Olimme jo sopineet, että tämä voisi olla pääkohteemme ja päätimme viettää siellä reilusti aikaa. Tukkasotkia oli noin 800 ja joukossa noin 20 naaraspukuista lapasotkaa, joten ehkä vähän hankalan lajiparin tunnistamista voitiin harjoitella käytännössä. Tunnelma oli mukava ja oheislajeina löytyi kaksi lapasorsaa: Tringan alueen ainoat muuten eikä niitä enää ole koko Suomessakaan kuin kahdessa muussa paikassa. Toinen lusikkanokista lymysi takareunan ruovikkorajassa, mutta toinen oli komeasti näytillä sinisorsaparven hännillä. Lisäksi nähtiin 10 haapanaa.
Vesisade yltyi, mutta kävimme vielä haistelemassa tuulta Tiilitehtaan rannassa. Siellä oli hyvä sopia kaatosateessa ja hirmutuulessa, että nämä rannat saisivat nyt jäädä ja päätimme edetä ennakkosuunnitelman mukaisesti kohti Raaseporin (Karjaa) Lappträsketiä. Matkalla vaatteet ehtivät kuivua sopivasti ja sadekin näytti hieman hellittävän, joten ei muuta kuin kohti tornia. Tosin vettä oli maastossa niin paljon, että tornin tyvellä ei meinannut varret riittää. Joutsenia oli odotettua vähemmän, taisivat olla ruokailemassa pelloilla. Pari allia löytyi ja sampoin uiveloita, joita oli mukava katsella. Yksi merikotka nähtiin vilaukselta ja Teemu kaivoi vielä lapasotkankin kaikkien nähtäville. Retki päättyi iltahämärissä kun koossa oli 35 lajia. Kiitos Anterolle kuskaamisesta ja kaikille osallistujille retkiseurasta sekä Teemulle opastamisesta.

Mikko Savelainen (opas)

Joutsenretkeläisiä Hankossa 11112017

Nuortenretki Rönnskärin lintuasemalle 16.-19.10.2017

Nuorisoretkemme Rönnskärin lintuasemalle alkoi maanantaiaamupäivällä tapaamisella Kirkkonummella. Paikalle oli saapunut kuusi innokasta nuorta ja Johannes oppaana. Ensin kävimme ruokakaupassa haalimassa mukaamme ruuat koko retken ajaksi, jonka jälkeen suuntasimme bussilla kohti Porkkalan kärkeä. Asemanhoitaja Samuli Lehikoinen tuli hakemaan meitä Porkkalasta, aseman omalla veneellä. Koska veneeseen ei mahtunut koko porukka kerralla, päätimme osan porukan kanssa pitää minirallin sataman läheisyydessä venekyytiä odotellessa. Parhaina havaintoina näimme minirallissa muuttavat hiirihaukan ja piekanan. Kun toinenkin porukka oli rantautunut saareen, alettiin valmistella yösijoja ja iltaruokaa. Osa porukasta meni myös rengastajan kanssa avaamaan verkkoja vielä illaksi. Loppupäivä tutustuttiinkin sitten saareen ja kierrettiin verkoilla. Verkoista tuli muutamia punarintoja ja laulurastas meidän nuorten ihailtavaksi.

Auringonlasku Rönnskärillä © Markus Kanninen

Ensimmäinen kokonainen päivä, tiistai, alkoi jo hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Rengastaja apulaisineen kävi avaamassa verkot ja sitten vain jäätiin odottelemaan lintuja. Vihdoin se aurinkokin alkoi nousta, jonka seurauksena kaikki lähtivät ulos omiin askareisiinsa, osa kuvaamaan, osa aamuvakiolle ja osa kiersi verkkoja. Päivä oli melko tuulinen, mutta lintuja liikkui silti. Muuttopuolella meni yksi sadan yksilön valkoposkihanhiparvi, sinisuohaukka ja piekana. Pikkulintupuolella muutti vihervarpusia, urpiaisia ja hippiäisiä. Lintuja eksyi myös verkkoihin melko hyvin, kovasta tuulesta huolimatta. Verkoista tuli urpiaisparvia, punarintoja, tiaisia, puukiipijöitä ja hippiäisiä. Jokainen pääsi ihastelemaan näitä myös rengastajan kädessä. Iltapäivällä saareen saapui sade- ja ukkosrintama, minkä takia suurin osa vetäytyi sisätiloihin. Saari koluttiin kuitenkin vielä huolellisesti läpi, mutta linnut olivat kateissa. Naarasteeri oli sentään valonpilkahdus harmaassa usvassa. Meillä oli tänään myös leikkimielinen kisa muutamia muita lintuasemia vastaan siitä, minkä lintuaseman alueella havaitaan päivän aikana eniten lajeja. Jäimme harmillisesti viimeiseksi 56 lajilla. Yöksi ei sateen vuoksi viritelty pöllöverkkoja.

Rautiainenkin eksyi verkkoon © Markus Kanninen

Toinen kokonainen retkipäivä, keskiviikko, käynnistyi samoihin aikoihin kuin tiistai, jo ennen auringonnousua. Verkot viriteltiin tuttuun tapaan ja porukka kömpi staijaamaan aamuvakion ajaksi. Tänään lintuja muuttikin jo enemmän. Hanhia meni 1500 ja pikkulintujakin kohtuullisesti. Tundrahanhiparvi ylitti saaren komeasti samalla kun punatulkkuparvia kuului sieltä täältä. Yöllinen pikkulintumuutto oli ollut kuitenkin vaisua, josta kertoi vähäinen määrä lintuja verkoissa sekä edellisenä päivänä rengastettujen lintujen tuleminen uudestaan verkosta. Saimme kuitenkin verkosta viherpeipon ja rautiasia, mikä kelpasi meille hyvin. Noin kello kymmenen aikaan saatiin radiopuhelinviesti Samulilta. Hän oli rengastusporukan kanssa kuullut saunanotkosta erikoisia laulunsäveliä, joista tuli hieman mieleen taigarautiaisen laulu. Muu porukka saapui nopeasti paikalle ja hekin onnistuivat kuulemaan säveliä. Lintua ei kuitenkaan havaittu, joten määritys jäi auki. Jätimme saunanotkoon pari verkkoa ja taigarautiaisäänitteen soimaan, mutta lintua ei enää havaittu loppupäivänä. Valitettavasti tämä tapaus jäi ikuiseksi mysteeriksi, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Loppupäivä vielä staijailtiin, ja hanhia menikin ihan mukavasti. Huippulukemiin ei päästy, mutta lintuja muutti tasaiseen tahtiin niin ettei ollut tylsää. Havaitsimme vielä muuttavan lapinsirkun ja paikallisen riskilän. Niistä muutama retkeläinen kuittasi elämänpinnan. Viimeisellä verkkokierroksella toteutui monen toive: verkossa killui punatulkkuparvi joita päästiin ihailemaan ihan lähietäisyydeltä! Aamuyöksi Samuli aikoi pystyttää vielä pöllöverkot, jos vaikka ehtisimme nähdä pöllön kädessä.

Punatulkkuja näkyi koko päivän © Markus Kanninen

Viimeinen päivä Rönnskillä alkoi parhaalla mahdollisella tavalla. Samuli tuli herättämään meidät helmipöllö kädessään. Harmiksemme emme saaneet linnusta käsipinnaa, sillä se oli hieman shokissa ja piti päästää takaisin heti rengastuksen jälkeen, mutta oli hieno havainto näinkin, muutama kuittasi elämänpinnan heti aamusta! Verkkokierrokselle lähdettiin normaaliin tapaan. Muutos eiliseen oli selvä. Lintuja vilisi kaikkialla, mitä osoitti sekin että ensimmäisellä verkkokierroksella saatiin jopa 50 lintua verkoista. Verkoissa oli tiaisia, punarintoja, rautiasia, urpiaisia, punatulkkuja, hippiäisiä, peukaloisia ja mustarastaita. Pikkulintuja muutti myös paljon, sillä yöllä oli ollut hyvä muuttosää joka jatkui edelleen. Harmi että sen piti osua vasta viimeiselle päivälle. Kolmannella verkkokierroksella koimme jymy-yllätyksen. Hippiäisten täyttämässä verkossa killui mustarastas ja jokin muu, isompi lintu. Lähempi tarkastelu osoitti että kyseessä oli kulorastas! Sain kunnian viedä linnun bunkkerille, missä muut olivat ja sitä sitten kuvattiin. Kulorastas on harvinainen laji verkossa, koska se viihtyy puiden latvuksissa. Lintu päästetiin nopeasti kuvaamisen jälkeen vapaaksi. Iltapäivällä Johannes havaitsi tikkalajin laskeutuvan itämetsään. Lähdimme porukalla sitä etsimään ja lähempi tarkastelu osoitti linnun olevan pohjantikka! Siitä moni kuittasi elämänpinnan. Lintu ei näyttäytynyt kovin hyvin ja se katosi nopeasti etsinnöistä huolimatta. Lopuksi ohjelmassa oli ruokailu, pakkaus ja lähtö.

Kulorastasta pääsee harvoin katselemaan näin läheltä © Eetu Paljakka

Viimeisenä retkipäivänä pyrstötiainenkin eksyi verkkoon © Leo Vuojolainen

Rönnskärillä oli todella mukava käydä! Asemasta jäi hyvä kuva, vaikka mitään superraria ei nähtykään. Toivottavasti sama retki tehdään taas ensi vuonna! Kiitos Samulille joka opasti meitä ja esitteli rengastusta sekä Johannekselle joka piti meistä huolta ja teki ruuat!

Teksti: Olli Keskikallio

 

Retkikertomus kotkaretkeltä Virolahdelle 15.10.2017

Tringan kotkaretki Virolahdelle ja Haminaan

Tringan perinteinen kotkaretki Kaakkois-Suomen muutontarkkailupaikoille retkeiltiin tänä vuonna sunnuntaina 15.10. Matkaan lähdettiin Helsingistä seitsemältä aamulla luottokuskimme Anteron vakaassa ohjauksessa. Lisää retkeläisiä ja toinen opas poimittiin kyytiin matkalta ja retkipinnojen listaaminen alkoi tuttuun tyyliin heti. Matkalla havaittiin mm. pari paikallista piekanaa ja tuulihaukka. Niin paikallisia kuin muuttaviakin hanhia havaittiin pitkin päivää käytännössä joka paikassa, suurin osa lajilleen määritetyistä hanhista oli ajankohdalle tyypillisesti tundra- ja valkoposkihanhia.

Perillä ensimmäisessä kohteessa, Virolahden Lakakalliolla, oltiin joskus yhdeksän jälkeen. Lämpötila oli tällä tuulisella tarkkailupaikalla tällä kertaa varsin siedettävä. Lintuja tuntui liikkuvan pienistä sadekuuroista huolimatta. Muutolla havaittiin mm. runsaasti piekanoja (ja mukavasti muutama hiirihaukkakin, jolloin lajien erottamista päästiin harjoittelemaan käytännössä vertailemalla), hanhia, joutsenia ja pari kuikkaa. Varpuslintujen osalta äänimaisema oli jo varsin syksyinen, kun ohi muutti mm. urpiaisia, punatulkkuja, pyrstötiaisia, rastaita ja tilhiä. Havaittiinpa paikalta hauskan lentonäytöksen esittänyt isolepinkäinenkin ja vaeltavia närhiä sekä palokärki. Niin, nähtiinhän paikalla odotetusti kotkiakin. Ensimmäinen merikotka löytyi miltei heti staijaamisen aloitettuamme, tosin valitettavan kaukaa. Päivän kohdelajia eli maakotkaa saatiinkin odotella liki kolme tuntia. Lopulta kaksi lintua taivaalta löytyikin, hävitäkseen miltei saman tien sumupilveen. Tilanne oli todella nopea ja vain muutama onnekas ehti linnut näkemään. Valitettavaa, mutta näitäkin tilanteita aina linturetkille osuu. Lisää maakotkia ei hyvästä yrityksestä huolimatta havaittu, muuttopäivä jäi ilmeisesti sadekuurojen takia odotettua vaisummaksi.

Lakakalliolta päätettiin jatkaa matkaa reilun kolmituntisen tapittamisen päätteeksi. Miltei heti bussin lähdettyä liikkeelle havaittiin ikkunasta ilahduttanut teeriparvi (pari lintua oli havaittu jo kalliollakin). Ennustamattomia sadekuuroja uhmaten jatkoimme alkuperäisen suunnitelman mukaan Kurkelan torniin. Tornissa havainnot jäivät kuitenkin pitkälle samaan lajistoon kuin Lakakalliollakin. Lisäksi todettiin kirveelle olevan töitä, näkyvyys tornista kun on puuston kasvun myötä huonontunut jo melkoisesti. Onneksi paikkakunnalla mökkeilevä retkeläinen vihjasi edessä olevasta peltoaukeasta, jolla oli kuulemma mukavasti hanhia ja joutsenia. Lyhyt siirtymä vahvisti asian, rajavyöhykkeellä (tarkkailu onnistui onneksi sallitulta alueelta) olevalla pienellä peltoaukealla laidunsi tulvalätäkössä lupaavan näköinen parvi. Bussista ulos kiirehtäneet retkeläiset pilasivat tosin läheisessä puussa ruokaa kytänneen merikotkan suunnitelmat. Parvesta löytyi tarkemmin tutkimalla tringalaisittain mukava määrä eli peräti seitsemän pikkujoutsenta (4’ 3’’). Lisäksi päästiin mukavasti vertailemaan tundrametsähanhen ja tundrahanhen tuntomerkkejä.

Pikkujoutsenia Kurkelan pellolla © Eetu Paljakka

Tundra- ja tundrametsähanhia © Eetu Paljakka

Sadekuurojen takia olimme reilusti edellä aikataulusta. Pohdimme hetken vakavasti lähtevämme Kouvolaan bongamaan valkoposkihanhia, mutta aikataulusyistä ideasta luovuttiin. Lopulta retken viimeiseksi kohteeksi valikoitui matkan varrella sijaitseva Haminan Lupinlahden lintutorni. Paikka oli monille retkeläisille uusi tuttavuus, mutta ihan mukavat ruovikothan sieltä paljastuivat. Paikalla oli myös mukavasti vesilintuja ja huonohkosta valosta huolimatta retkipinnalista piteni nopeasti mm. kahdeksan uivelon parvella, parilla allilla, kolmella silkkiuikulla ja nokikanoilla. Paikallista isolepinkäistä päästiin ihailemaan putken täydeltä ja muuttipa tornin yli vielä yksi piekanakin. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä huoltoasemalle ja suoritettiin bussissa iltahuuto, joka paljasti päivän lajimääräksi 62. Tilastotiedoista kiinnostuneille kerrottakoon, että luku on lajilleen sama kuin vuoden 2016 vastaavalla retkellä. Kiitoksia vielä kaikille retkeläisille ja kuskillemme Anterolle!

Oppaina retkelle toimivat tekstin kirjoittanut Aapo Salmela ja Johannes Silvonen.

Örön retki 13.-15.2017 Retkikertomus

Tringa ry:n linturetki Kemiönsaaren Öröhön 13.-15.10.2017

Aloitimme yhteisen matkan Öröhön Kemiönsaaren Kasnäsin satamasta 13.10.2017 perjantaina klo 11:00 Wilson charterin vesibussilla. Koko 19 hengen joukkomme olisi halutessaan mahtunut aluksen sisäsalonkiin. Kun useimmat meistä katsoivat saaristomaisemaa salongin ikkunoista, takakannella olijat selasivat kiikareillaan ohi lipuvia, hiljentyviä mökkirantoja ja merialueita muutamien kyhmyjoutsenten täplittäessä maisemaa (Jouko Vuokko tallensi navigaattoriinsa venekuljettajamme ”saaristolaisreitin” Öröhön; virallinen reitti kulki ajoittain loitommalla).

Siirrettyämme retkitavarat paritaloasuntoihin kokoonnuimme 13:15 ensimmäiselle maastoretkelle. Joukot, Lundén ja Vuokko, tunsivat saaren entuudestaan ja olivat jo lähteneet omille teilleen. Jäljelle jääneistä 7-8 henkilön kädet nousivat, kun tiedustelin, kuka ei ollut aiemmin käynyt Örössä. Lähdimme Balget lahden eteläpuolitse sinisellä merkittyä luontopolkua kävellen kohti Södernäbbenin niemeä.

Nautimme peukaloitsen rätinästä ja punarintojen tiksutuksista – kumpaakin lajia summattiin päivän saldona kymmeniä yksilöitä. Pyöräillen liikkuneen Jouko Lundénin yhytimme Solkuran uimarannalla ja samoilta sijoilta näimme Solkuralta läheiseen eteläpuoliseen saareen lentävän huuhkajan; huuhkajan takana lekutti piekana ja kaksi muuta petolintua, jotka vain petolintureliefejä horisontin yllä, niin kaukana, että katsoimme niiden sijaan Joukon kameransa näytölle levittämää nuorta maakotkaa. Kotka oli ohittanut Södernäbbenin lentäen matalalta pohjoiseen saaren ylle, sitten palannut etelään. Kuva teki lintujemme aatelille oikeutta, mutta huuhkaja näytti kuvaajille lähinnä peräpäänsä.

Södernäbbenillä tuuli ja suhteellisen lämpimästä noin +8C päivästä huolimatta niemellä oleskelu oli vaativaa. Aallokko kävi vaahtopäillä, joten niemeen itä-eteläpuolelta puskenut tuuli oli voimaltaan ainakin 9m/s. Niemen tyvellä saimme tuulensuojassa katsoa kahta nuorta pilkkasiipeä – pieni mahdollisuus oli, että ne olisivat olleet vanhoja naaraita, mutta posken ja nokan tyven valkeat laikat olivat nuoruuspukuun sopien hyvin selkeät; talvipukuun vaihtava vanha riskilä herätti kiinnostusta ja pitkällisen kaukoputkisession, kunnes kaikki halukkaan olivat saaneet herkutella sukeltelevalla, välillä aallonpohjiin näkymättömiin katoavalla linnulla. Parhaiten lintu löytyi, kun se nosti vartalonsa etuosan ylös vedestä ja levitteli siipiään. ”Graafinen” toimi linnun värityksessä hienosti: linnun peräosa oli musta, vatsapuoli, rinta ja kaulan etuosa sekä siipilaikku valkoiset niskan ja päälaen ollessa harmaat.

Ruokailu oli 12-tuuman kasarmin ravintolassa kello18:30. Halukkaille jätettiin aikaa retkeillä myös kasarmin alueella. Hyvä päivällinen, pikkulinnut, kaunis ilma, Jouko Lundénin meille esittelemät vihreät revontulet sekä mahdollisuus olla saaressa ”lähes yksin” jäivät mieleen. Jouko Vuokko palasi saaren Lyhyt ja Pitkä Ikävä -teille vielä 19:00-21:00 olleen saunan jälkeen. Päivällä omatoimisuus oli tuonut hänelle hänen ylämaankarjaa väistäessään havainnon pikkusieposta, nyt yöllä 20 000:nnetta askelta askelmittariin raksuttaessaan hän sai retkenlajilistalle sarvipöllön. Sarvipöllö tuli kähisemään vastauksena Joukon soittaman hiiriäänitteeseen.

14.10.2017 lauantaina satoi, ei lujaa, mutta kastellen ja lätäköitä poluilla ja teillä suurentaen. Syksy oli ollut sateinen, ja perjantai olikin yksi syksyn harvoista kirkkaista päivistä. Kävelimme aamulla Södernäbbenille, lounastauon jälkeen pohjoiskärkeen. Maisemat ja 18:30 siikapäivällinen palkitsivat sateessa vettyneen joukkion. Edellisen illan tavoin naisten saunasta kävi tasainen virta laiturilta mereen, hieman flunssaisen Lindankin käydessä ainakin jalat kastamassa. Paraisten Pingviinien Jouko Vuokko joutui lähes yksin puolustamaan miesten uimakunniaa.

15.10.2017 sunnuntaiaamuna lukuisat hippiäis-, tali- ja sinitiais-, punatulkku-, pikkukäpylintu-, vihervarpus- ja urpiaisparvet miehittivät tempoilevasti Södernäbbenin kärkeä. Kuitenkin vain yksi muutaman kymmenen pikkulinnun tokka näytti jatkavan ulkomeren suuntaan. Aamupäivän muutamien varpushaukkojen joukossa niemelle saapui naaraspukuinen ampuhaukka ja merikotkat pitivät vartiota läheisillä ja kaukaisemmilla merialueilla ja saarissa; niemen itäpuolen 4 haapanaa olivat vaihtuneet mustalinnuiksi ja 5 pilkkasiipeä

matkasi länsipuolella pohjoiseen, kymmenkunta allia etelään. Enemmänkin lintuja olisi lähes kesälämpimälle aurinkoiselle niemelle ja merelle mahtunut. Mari Vanhanen tiivisti kuitenkin osuvasti, ettei vastaavaa, muuttoaan odottelevien lintujoukkojen äänikonserttia voisi mantereella enää tavoittaa! Totta, punarintakin helskytti aamulla täyttä laulunsäettä paritaloille johtavan tien risteyksessä ja tiltaltit kutsuivat hy-it äänellään 12-tuuman kasarmin pihavaahterassa sekä Södernäbbenille kunnostetun majoitusbunkkerille vievän tien vieruspensaissa; poutailma palautti myös perjantaina löydetyt mutta lauantain sateessa näkemättä jääneet 2 myöhäistä haarapääskyä hyönteisjahtiin Balget-lahdelle.​

Vaihdoimme Södernäbbenin staijivuoroa Jouko Vuokon kanssa noin kello 11:00. Juuri ennen lähtöämme mereltä lounaan puolelta saareen lensi isolepinkäin, ja Jouko havaitsi heti perään toisen, joka sekin tuli mereltä. Niin kutsuttu, legendaarinen, ”puolen päivän peto” jäi Joukolle. Tällä kertaa se oli maakotka.

Jaana Sarvala kysyessä saareen tulomatkalla minulta kolmea retken odotuslajia, olin maininnut pikkusiepon, pikkutikan ja pikkukajavan – viimeisen huikentelevana bonuksena kahden todennäköisen lajin rinnalla. Pikkutikka kiikitti ja oleskeli sunnuntaina (palokärjen kanssa) 12-tuuman kasarmin maisemassa Paula Niemelän Södernäbbenillä tikkakokoelmaa täydentäneen valkoselkätikan ollessa retken varsinainen bonus-laji. No, huuhkaja kapusi aika lähelle sitä, niin hyvin sen näimme. Retkenlajimäärämme 75 jäi Lintuprikaatin (lintuprikaati.blogspot.com) ajankohdan verrokkiretkestä, jolloin, 11.-13.10.2015, nähtiin 88 lintulajia, mutta tuolloin olikin ihmeen hyvä muuttoviikonvaihde.

Poistuimme saaresta sunnuntaina klo 17:00 samalla aluksella, jolla tulimme. Tähtitieteilijä Esko Valtaojalta käsitteistöä lainaten “menneen nykyisyyden” nyt piirtyessä retkikertomukseksi “tulevaisuuden nykyisyys” alkaa jo osoittaa toiseen ulkomeren saareen, Kökariin huhtikuussa 2018.

 

Ari Linna

Ja sitten reissulta kuvia:

 

Menomatkalla odotukset korkealla! Kuva Jaana Sarvala

 

Örön laiturilla. Kuvaaja Jaana Sarvala

Onneksi matkatavaroita ei tarvinnut kantaa! Kuvaaja Ari Linna

Vaikka tiet oli nimetty Ikäviksi, ikävää ei ollut meillä ollenkaan ruskan kaunistamilla kujilla. Kuvaaja Paula Niemelä

Yksi retken hienoin havainto, huuhkaja. Kuvaaja Pasi Kaunisto.

Sadekamppeille oli käyttöä lauantaina. Kuvaaja Jaana Sarvala

Kuvaaja Paula Niemelä

Kuvaaja Jaana Sarvala

Kuvaaja Paula Niemelä

 

Auringon lämmössä lenteli vielä kymmenittäin sudenkorentoja. Kuvaaja Jaana Sarvala

Pohjoiskärjen tuntumassa tilataidetta. Rannalta kerätystä roskasta koottu rantapallo. Kuvaaja Paula Niemelä.

 

Monennäköisiä taivaita näimme: sinitaivasta, pilvitaivasta, revontulitaivasta, linnunratataivasta… Kuvaaja Paula Niemelä.

Kuvaaja Ari Linna

 

Päivälliset alkukeittoineen, pääruokineen ja jälkkäreineen maistuivat erinomaisilta. Kuvaaja Jaana Sarvala

 

Saaren hyönteispyydyksiä kavereidensa kanssa kokenut Jaakko Kullberg kertoi meille hyönteisseurannasta. Kuvaaja Jaana Sarvala

 

Hippiäinen oli yksi retken runsaslukuisimmista lajeista. Kuvaaja Pasi Kaunisto.

 

Kiitos kaikille retkeläisille hienosta retkestä! t Jaana

 

Retkikertomus Isosaaren syysretkeltä 24.9.

Isosaaren syysretki

Tringan retkikunta suuntasi Isosaareen sunnuntaiaamuna 24.9. klo 07 Kauppatorilta. Aluksena oli tilausvene TAXEN, 19-paikkainen purtilotaksi, ja kuljettajana oli Henry. Aamu valkeni lämpimänä ja aurinkoisena, itätuuli oli 5-6 m/s.
Aloitimme saaren itäpäästä, jossa on aukeaa niittyä ja saaren vanhin asuinpaikka. Peninluodoilla kummelin huipulla käänteli päätään paksuniskainen merikotka. Kesäkuukausina paikallinen merikotka ei ollut mikään jokaviikkoinen näky Isosaaressa. Englantilaisen matruusin haudan luona männyn huipussa isokäpylintu antoi sekin katsella itseään kaukoputkella. Siinä vieressä katsoimme myös komeaa nurmilaukkakasvustoa.
Hippiäisiä, rautiaisia, niitty- ja metsäkirvisiä, peippoja, järrejä ja vihervarpusia, jokunen varpushaukka, näitä hyöri eloisasti metsänreunoilla, taivaalla. Muttei mitään kummempaa. Niinpä käyskentelimme pirunpeltoja, entisiä bunkkereita ja poteroita, kasvimaailmaa, sieniäkin katsellen. Kalliotuhkapensaita oli useita reitin varressa. Kukkiva nuokkukohokki oli retken sponde, sillä oli erikoinen syyskesän kukkiva verso, kun kukkiminen on muuten kesäkuussa, ja kasvi lakastuu sitten tyystin. Se laji löytyy Helsingissä vain Isosaaresta ja Kuivasaaresta.

Saaren lounaiskärjen suomyrttikasvusto bongattiin. Jokunen amiraali ja neitoperho liihotti. Länsirannan ampumaradalta ei löytynyt pajulintua kummempaa. Luodekärjestä näkyi muutama tukka- ja isokoskelo, talvipukuinen silkkiuikku. Kiislapaasia tähyilemme, muttei niitä sen riskilöitä ole nähtävissä, ne häipyivät yhdyskunnastaan pesinnän jälkeen elokuun alkuun mennessä.
Lämpö kohosi päivän mittaan kesäiseksi, + 15, kalliot lämpenivät loikoiltaviksi. Päivänpaisteessa linnut hiljenivät. Tiltaltti vielä hyöri koulun seinustalla. Oli aikaa loikoa rantakallioilla.
Lajimäärä jäi vaatimattomaksi, 48. Muutama erkani joukostamme omalle retkelleen, heilläkin oli vain niukasti lisäyksiä lajilistaan.
Staijaaminen Peninniemen tyvessä ei aamutunteina tuottanut paljon muuta kuin sen pohdiskelua, että Tringa voisi kokeilla neuvotella Peninniemelle mahdollisuuden staijata itse niemellä. Siitä olisi hyvät näköalat lähes kaikkiin ilmansuuntiin. Nyt Senaatti Kiinteistöt on vetänyt aidan niemen tyveen, koska kallioilla on vaarallisia, aitaamattomia linnoitusmonttuja.
Onhan siellä oikeita tornejakin, mutta armeijan käytössä. Eversti Rikaman tulenjohtotornissa kiikaroi kaksi maastopukupoikaa – saaressa oli meneillään kahden hengen varusmiesharjoitus. Isosaaren ainoan asukkaan Kallen näimme saapuvan punaisella kutteriveneellään. Muutama omalla veneellään saapunut tallusteli saaressa, joten aivan yksin ei joukkomme entisellä linnakkeella partioinut.

Eväiden syöntiä Isosaaren länsirannalla. Taustalla Kuivasaari.

 

Havaitut lajit:
Kyhmyjoutsen, laulujoutsen, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, sinisorsa, isokoskelo, tukkakoskelo, telkkä, haahka, silkkiuikku, merimetso, merikotka, kanahaukka, varpushaukka, kalalokki, harmaalokki, sepelkyyhky, käpytikka, palokärki, haarapääsky, metsäkirvinen, niittykirvinen, västäräkki, keltavästäräkki, kivitasku, punarinta, rautiainen, mustarastas, laulurastas, pajulintu, tiltaltti, mustapääkerttu, hippiäinen, sinitiainen, talitiainen, puukiipijä, varis, korppi, peippo, järripeippo, viherpeippo, vihervarpunen, urpiainen, punatulkku, isokäpylintu, pikkukäpylintu, pajusirkku.

Teksti ja kuva © Eero Haapanen

Syysretki Viikkiin 17.9. -retkikertomus

Syysretki Viikkiin 17.9.17
Innokkaimmat retkeläiset ja oppaat kokoontuivat Viikin Gardenialle jo reilusti ennen sovittua lähtöaikaa. Ennen retken alkua ehdittiinkin jo tehdä muutama mukava havainto, mainittakoon ainakin pellolla ruokaillut jouhisorsa, paikallisen oloinen lapinkirvinen ja syyskauden ensimmäiset metsähanhet valkoposkihanhiparvessa. Varsinainen retki aloitettiin klo 9.30 peräti 35:n retkeläisen ja kahden oppaan voimin. Keli suosi koko päivän, lämpötila tosin meinasi nousta välillä liiankin kuumaksi – varsin harvinaista syksyisellä linturetkellä… Matkalla Hakalanniemeen pysähdyttiin ihmettelemään niin peltojen (tiklejä, hemppoja, jouhisorsa, kivitasku) kuin metsien (hippiäinen, puukiipijä, kuusitiainen) linnustoa. Perille päästyämme joukko jakaantui lintutorniin ja lavalle. Lahdella ihmeteltiin mm. erilaisia vesilintuja, suosirrejä, kanahaukkoja ja suokukkoja. Lavan edustalla metelöi vähintäänkin yhdeksän linnun viiksitimaliparvi, jota onnekkaimmat pääsivät ihastelemaan myös kaukoputkella. Aurinkoinen sää innosti myös pikkulintuja ja paikalla kuultiin niin tiltaltin kuin pajulinnunkin syyslaulua. Valitettavasti samaan aikaan ohi muuttanut muuttohaukka jäi näkemättä valtaosalta porukasta. Hakalasta jatkettiin rantaa pitkin Purolahden suuntaan. Matkalla ihmeteltiin suosirriä ja hienoa viiden hiirihaukan parvea. Osa porukasta jatkoi matkaa suoraan Purolahden torniopastukseen, muut palailivat takaisin pelloille. Koska intoa tuntui kaikilla retkeläisille riittävän, jatkettiin peltolinnuston seulomista vielä Koetilan pelloilla. Haarapääskyjä lenteli paikalla vielä paljon ja pari keltavästäräkkiäkin yhytettiin mustavalkoisten joukoista. Viimeisenä kohteena toimineelta koetilalta haettiin turkinkyyhkyä, mutta valitettavasti tuloksetta. Reilut kolmea tunti kestänyt kierros päätettiin Gardenialle. Kiitokset vaan vielä innokkaille retkeläisille!

Oppaina toimivat Aapo Salmela ja Teemu Sirkkala
Teksti: Aapo Salmela

Tringan lasten linturetki Kirkkonummelle 15.10.2017

Evästauko Lasten linturetkellä Rilaxissa 15.10.2017

Merja Talvelan hienosti järjestämä retki tehtiin yhteistyössä Kirkkonummen ympäristöyhdistyksen kanssa. Teemana oli syysmuutto ja mukava retkeily luonnossa.

Mukana retkeläisinä oli 11 lasta, ja 16 aikuista sekä pääoppaan lisäksi 2 apuopasta (Nico Niemenmaa ja Juha Lindy). Kokoontumispaikalla pakkauduimme autoihin ja huristimme Rilaxiin, kärrytien puomille. Retki jatkui jalan, potkupyörällä ja rattailla edeten.

Heti aluksi Merja jakoi pienimmille retkeläisille tehtävälomakkeen, jota oman aikuisen kanssa sitten retken mittaan täytettiin. Jo lähtöpaikalla retkuetta saapui tarkastelemaan parvi hippiäisiä joiden pienuutta ihmeteltiin. Käpytikkakin asettui kuusenlatvaan toviksi ääntelemään.

Sänkipellolta löytyi syksyn viimeisiä kukkia ja kauriin jälkiä. Nopeimmat ehtivät nähdä valkohäntäkauriin pakenevan hylätyn omenatarhan siimekseen. Näimme myös vanhan hirsirakennuksen, jossa oli aikanaan pakattu omenoita myyntiin. Pakkauksia oli vielä jäljellä.

Vanhalla autiokartanolla pysähdyimme ja pohdimme onkohan siellä kummituksia. Puukiipijä saapui uteliaana tarkkailemaan, kun opas soitti sen ääniä atrapiksi. Vanhan tammen ympäryksen mittaamiseen tarvittiin melkein kaikkien lasten ketju. Mitattiin myös lasten tekemän jonon pituus. Se oli 2,5 m eli merikotkan siipien kärkiväli. . Sitten käveltiin auringon paisteessa kylpevään merenrantaan.

Eväitä oli mukava syödä samalla kun havainnoitiin muuttavia piekanoja ja merikotkia sekä lahdella oleskelevia vesilintuja.

Muuton todettiin jatkuvan vilkkaana, mutta oli aika lähteä takaisin kohti autoja ja kotiinpaluuta.

Oppaat pysähtyivät vielä Mattbyn tulvivilla pelloilla ja löysivät kymmenkunta lintulajia lisää retken mainioon lajisaldoon, josta tuli lopulta 50 lajia.

Kirjoittanut Juha Lindy

Retkellä havaitut lajit: Kyhmyjoutsen, laulujoutsen, metsähanhi, tundrahanhi, valkoposkihanhi, haapana, tavi, sinisorsa, tukkasotka, telkkä, uivelo, silkkiuikku, härkälintu, merimetso, harmaahaikara, merikotka, kanahaukka, varpushaukka, hiirihaukka, piekana, maakotka, lokkilaji, kesykyyhky, sepelkyyhky, käpytikka, niittykirvinen, punarinta, mustarastas, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas, hippiäinen, sinitiainen, talitiainen, puukiipijä, isolepinkäinen, närhi, harakka, naakka, varis, korppi, kottarainen, peippo, järripeippo, viherpeippo, vihervarpunen, hemppo, urpiainen, punatulkku, keltasirkku.

Retkikertomus Asikkalan Pulkkilanharjun retkeltä 23.9.2017

Tringan retki Asikkalan Pulkkilanharjulle 23.9.2017

Tutun firman bussi starttasi Kiasman turistipysäkiltä klo 7:00 kohti Asikkalaa. Mukana oli vajaa parikymmentä henkeä ja suuntasimme Mäntsälässä pidetyn nopean kaffepaussin siivitteleminä suoraan Pulkkilanharjun Vähäsalmeen. Vähäsalmi on toinen ”Harjun” päämuutontarkkailupaikoista. Toinen, Karisalmi, sijaitsee pohjoisempana, mutta kohteen silta oli nyt remontissa ja havainnointi ei onnistunut siellä.

Lisäinfoa Pulkkilanharjusta PHLY:n sivuilla: phly.fi/retkeilykohteet/asikkala/#pulkkilanharju

Pulkkilanharjun Vähäsalmen rannalla.

Muuttopäivä ei ollut erityisen vilkas, mutta 9:30-13:00 ylöskirjattiin muun muassa seuraavia havaintoja:

Sinitiainen 31m
Västäräkki 13m
Puukiipijä 1m
Hippiäinen 3m
Talitiainen 14m
Käpytikka 3m
Keskikokoinen tikka 1m
Palokärki 2m
Sepelhanhi 1m
Kuusitiainen 5m
Ampuhaukka 1/ m
Merikotka 1m

Paikallisena ihailtiin kuikkia ja maisemia. Kävimme myös pyörähtämässä Karisalmella, vaikkei sillalle päässytkään. Kiikareihin osui muuttava suohaukka, joka määritettiin lopulta sinisuoksi. Harjulta suunnattiin etsimään hanhia Vesijärven rantapelloille, jossa niitä oli havaittu eilen useita tuhansia. Ensin niitä ei meinannut löytyä, koska merikotkat olivat säikyttäneet linnut pois eiliseltä paikalta Hillilästä. Päätimme ottaa maisemareitin Kärkölään, jossa oli majaillut punakottarainen jo useamman päivän. Hanhia löytyi matkalta – tuhansia. Lahdenpohjassa pyöri isoja valkoposkihanhiparvia ja myös merikotka.

Kärkölän punakottaraispaikalla näkyi vain muutamia kottaraisia ja tähtiosan esittäjää ei oltu havaittu moneen tuntiin. Mukava maatalon isäntä antoi osan pihatiestään bussimme parkkipaikaksi ja juuri kun olimme lähtemäisillämme pois paikalta, pihaan saapui kottaraisia. Pienen hakemisen jälkeen ”pastori” (=slangisana punakottaraisesta) löytyi kuin löytyikin parvesta ja kaikki pääsivät näkemään sen. Kotiin oli mukava palata pinna plakkarissa, vaikka aikataulu hieman venähtikin.

Kärkölän punakottaraispaikalla nähtiin myös hanhimassoja.

 

Retken pinnalistalle kertyi mukavat 58 lajia:

1.  kanadanhanhi 30.  punatulkku
 varis  silkkiuikku
 naakka  tukkakoskelo
 sepelkyyhky  sepelhanhi
 harakka  varpushaukka
 mustarastas  nuolihaukka
 närhi  kuusitiainen
 kottarainen  ampuhaukka
 laulujoutsen  kurki
 valkoposkihanhi  sinisuohaukka
11.  västäräkki 40.  pikkuvarpunen
 kalalokki  viherpeippo
 kesykyyhky  merikotka
 räkättirastas  merimetso
 kuikka  haarapääsky
 vihervarpunen  keskikokoinen kahlaaja (kapustarinta?)
 talitiainen  harmaalokki
 sinitiainen  korppi
 selkälokki  naurulokki
 puukiipijä  kanahaukka
21.  hippiäinen 50.  hiirihaukka
 niittykirvinen  keltavästäräkki
 kulorastas  punakottarainen
 peippo  metsähanhi
 tuulihaukka  kivitasku
 käpylintulaji  punarinta
 käpytikka  isokoskelo
 palokärki  varpunen
 isokoskelo 58.  tiltaltti

 Teksti ja kuvat: Timo Metsänen

Tringan yhteishavainnointipäivä Herttoniemessä

Tringan yhteishavainnointipäivää vietettiin sunnuntaina 1.10. Helsingin Vanhankaupunginlahdella, Majavatien kalliolla, pääosin harmaan pilvisessä syyssäässä. Ensimmäiset lintuharrastajat olivat saapuneet paikalle jo auringonnousun aikoihin, mutta aamun parin ensimmäisen tunnin ajan muutto oli vielä melko vaisua.

Kello kymmeneen mennessä paikalle oli kokoontunut jo toistakymmentä lintuharrastajaa ja myös lintujen muutto oli vilkastunut. Kaakonpuoleinen tuuli oli saanut arktiset vesilinnut liikkeelle ja päivän komeimmasta muutosta vastasivat arktiset hanhet. Suurin osa hanhiparvista muutti korkealla ja niitä meni sekä kaukaa Viikin pohjoispuolella että etelästä meren puolelta. Osa parvista muutti komeasti suoraan havaintokallioiden yli, mutta huonoista valo-olosuhteista johtuen tarkempi lajimääritys jäi monen parven osalta auki. Valtaosa lajilleen määritetyistä linnuista osoittautui tundrahanhiksi. Tarkemmat muuttosummat löytyvät jutun lopussa.

Hanhien lisäksi liikkeellä oli myös haapanoita ja muita sorsia, pikkulintuparviakin liikkui, etenkin vihervarpusia. Pilvisestä ja hieman harmaasta säästä huolimatta väkeä oli liikkeellä mukavasti, parhaimmillaan paikalla oli samanaikaisesti lähes 30 lintuharrastajaa. Yhteensä tapahtumapaikalla vieraili kello kymmenen ja kahden välillä lähemmäs 50 linnuista kiinnostunutta.

 

Muuttavien lintujen lisäksi kalliolta ehdittiin laskea myös Vanhankaupunginlahdella lepäileviä lintuja, joista mainittakoon 2200 paikallista valkoposkihanhea, 605 töyhtöhyyppää sekä 25 suokukkoa. Puolen päivän maissa lahden yltä löytyi suopöllö. Lintu saapui lounaasta melko korkealla, sai peräänsä pari varista ja parven rastaita ja joutui pudottautumaan niitylle jonnekin Pornaistenniemen suunnalle. Linnun etäisyyden ja melko nopean havaintotilanteen takia kaikki paikallaolijat eivät ehtineet suopöllöä näkemään.

Päivän toisesta pöllöhavainnosta pääsivät sen sijaan nauttimaan kaikki paikalla olijat: Noin tunti suopöllöhavainnon jälkeen lahden yltä löytyi havainnointipaikkaa kohti lentävä petolintu. Lintu lähestyi lännestä melko korkealla suoraan kohti haukkamaisin siiveniskuin, ja kun se saatiin kaukoputken kuvaan, kävi ilmi ettei kyseessä ollutkaan haukka vaan hiiripöllö. Lintu jatkoi lentoaan ja laskeutui lähimpään kelopuuhun, vain parinkymmenen metrin päähän lähimmistä staijareista. Hiiripöllö viihtyi paikalla vajaan tunnin verran, jonka jälkeen se jatkoi matkaansa Herttoniemen suuntaan.


Hiiripöllö laskeutui kelon latvaan paikallaolijoiden yllätykseksi.

Tringan yhteishavainnointi jatkui iltapäivälle kello kahteen saakka, mutta jo yhden jälkeen iltapäivällä alkoi tuntua siltä, että kiivain hanhimuutto olisi tältä päivältä ohi. Muutto jäi kuitenkin jatkumaan rauhallisena viimeisten staijareiden poistuessa paikalta puoli kolmen jälkeen.

Kiitos Markku Mikkola-Roosille sekä muille Tringan yhteishavainnointiin osallistuneille lintuharrastajille!

 

Päivän muuttosummia Majavatien kallioilta (klo 7.30-14.30):

laulujoutsen     12 m
metsähanhi   158 m     (joista tundrametsähanhi 3a 56m)
tundrahanhi      2195 m
harmaahanhilaji 1274 m     (lajilleen määrittämättömät anser-hanhet)
sepelhanhi      2 m
hanhilaji 1985 m     (hanhet yhteensä 5655m)
haapana   230 m
jouhisorsa    70 m
alli    30 m
kuikka      4 m
kaakkuri      1 m     (kuikkaparvessa)
vihervarpunen   480 m

 

Kaikki päivän havainnot löytyvät lintuhavaintopalvelu Tiirasta: www.tiira.fi

Teksti ja kuvat: Johannes Silvonen

Nuorten linturetki Isosaareen 3.9.2017

Eräänä sunnuntaina Tringa järjesti nuortenretken ensimmäistä kertaa Helsingin ulkosaaristossa sijaitsevaan Isosaareen, josta Puolustusvoimat olivat hiljattain luopuneet. Sen takia saari on muihin Helsingin saariin verrattuna melko koskematon, vaikka siellä onkin telttailualue sekä muutama pieni rakennus kahvilan lisäksi. Rannat ovat kallioisia ja paikoin kivisiä. Saaren maaperä ei kuitenkaan ole kaikkialla karu kuin lokkiyhdyskunnan asustama kallioluoto, sillä saaressa on jopa kuusivaltaista metsikköä, josta voi päätellä että myös kosteita painanteita ja tuulensuojaa on tarjolla.

Aamulla taivasta peitti paksu pilvikerros, joka tarjosi vähäistä tihkusadetta. Porukka kokoontui Kauppatorilla, josta lähdimme kohti Isosaarta. Linnuntietä matkaa oli melkein kymmenen kilometriä. Matka oli kuitenkin huomattavasti pidempi, koska vene kiersi merimerkkejä ja saaria, joten aikaa jäi tiirailla kannella. Mainittavimmat venepinnat olivat muutamat kaukana lentävät kahljaajat sekä pari merikotkaa.

Laiturilta suuntasimme etelärannalle, jossa seurasimme lähinnnä tuulen aiheuttamaa vilkasta varpushaukkojen muuttoa. Muiden lajien kohdalla ei koettu läheskään yhtä voimaksta muuttorynnistystä. Metsien ketterät hävittäjät monesti joko syöksyivät metsän uumeniin tai ottivat samantien korkeutta saaren päältä ja liitivät kohti Viroa. Muihin aamun lajeihin lukeutuvat muunmuassa vaeltava pikkukäpylintu. Mereltä löytyi muutamia muuttavia kuikkalintuja sekä paikallisia lokkeja, joiden puvunmuuntelua Sirkkala ihaili. Lokkien lisäksi havaittiin ainakin kaksi merikihua, joista toinen oli vaaleata muotoa.


[nuori varpushaukka © Markus Kanninen]

Sen jälkeen menimme lounaiskärjelle tuulensuojaan, jossa taas staijattiin. Emme nähneet ihmeitä, mutta edelleen meni varpushaukkoja, näimme myös kierteleviä nuolihaukkoja. Huolella tarkistetuilta luodoilta ja saarien rannoilta ei löytynyt kuin merimetsoja ja lokkeja. Myöhemmin kuitenkin havaitsimme käen, joten saimme nähdä miltä semmoinen lintu näyttää lennossa.


[Metsäkirvinen © Markus Kanninen]

Pohdimme, kannattaisiko lähteä kotiin, kun saimme tietää että tuuli oli voimistumassa ja yhteysaluksen aikataulut sen takia epävarmoja. Seuraava venekyyti saattaisi olla päivän viimeinen jos sää muuttuisi pahempaan suuntaan. Kotia päin sitten lähdettiin. Veneen rantautuminen kesti kauan olosuhteiden vuoksi ja itse merenkäynti oli kuin tikan lentoreitti, etenkin kannella.

Pähkinänkuoressa: saarella oli mukavaa katsella lintuja, mutta paluumatka tuotti sykähdyttävämpiä hetkiä kuin lintuhavainnot, sillä mitään raria ei tällä kertaa sattunut kohdalle. Saari on silti ehdottomasti käymisen väärti lintujenkin takia.

Teksti: Jerian Sarikoski

Kuvat: Markus Kanninen

Vallisaaren syysretken 2.9. retkikertomus

Tringan syysretki Vallisaareen

Tringa järjesti syysretken Helsingin edustalla sijaitsevaan Vallisaareen lauantaina 2.9. Sää oli koko päivän ennusteiden mukainen: leppeä idänpuoleinen tuuli ja puolipilvinen taivas tarjosivat hyvä puitteet syksyiselle lintupäivälle. Aamuyhdeksältä Kauppatorille kerääntyi 24 innokasta retkeläistä kahden oppaan johdolla. Tehokas retkipinnojen keruu aloitettiin heti vesibussin irrottua laiturista ja listaan lisättiinkin nopeasti muutamia tavallisia lajeja. Menomatkan hauskin havainto oli kuitenkin nisäkäspuolelta, kun eräs kannella päivystänyt retkeläinen löysi merestä harmaahylkeen. Saareen rantauduttiin lyhyen veneretken jälkeen. Oppaiden lyhyttä ohjeistusta häiritsivät ylimuuttaneet metsäkirviset ja varpushaukat.

Noin kolmannen muuttaneen varpushaukan kohdalla tajuttiin, että staijipaikalle Aleksanterinpatterille alkaa olla jo kiire. Varsin ripeästi joukko sinne siirtyikin ja kyllä kannatti. Koilliseen kääntynyt tuuli sai petolintuihin liikettä ja lajilistaan lisättiinkin nopeasti hiiri-, nuoli- ja tuulihaukka. Myös mm. pikkukäpylinnuilla oli pientä liikettä. Päivän lämmetessä muutto virisi myös isommilla petolinnuilla ja retkeläiset pääsivätkin ihastelemaan mm. muuttavien mehiläishaukkojen parvia. Muita havaittuja päiväpetolintuja olivat sääksi, ruskosuohaukka ja merikotka. Ylivoimaisesti eniten liikkui kuitenkin varpushaukkoja – laskut menivät valitettavasti sekaisin jo alkumatkasta, mutta päivän aikana havaittiin joka tapauksessa kymmeniä yksilöitä. Päivän komein havainto saatiin staijarit lähietäisyydeltä ohittaneesta vaalean muodon hiirihaukasta.


Saaresta löytyi mukavasti myös pienempiä lintuja. Retken aikana saaressa havaittiin mm. runsaasti pajulintuja ja hippiäisiä sekä yksittäiset pensastasku, pikkulepinkäinen, hernekerttu ja hämmennystä aiheuttanut laulava pensaskerttu. Huhujen mukaan Kuninkaansaaressa rätisi päivällä myös pikkusieppo, jota ei kuitenkaan retken lajilistalle saatu. Ahkerat retkeläiset kiertelivät saarta niin oppaiden johdolla kuin omin päinkin. Vallisaari on rehevä saari, jossa kulkeminen on rajoitettu merkityille reiteille – havainnointi on siis paikoin hieman haastavaa. Palvelut sen sijaan toimivat ja kahviloiden antimista nauttivatkin monet retkeläiset. Paluumatka kaupunkiin sujui leppoisasti vielä viimeisiä retkipinnoja etsien. Veneen saapuessa laituriin retkeläiset pääsivät myös todistamaan meripelastusoperaatiota – mies nostettiin merestä kuitenkin nopeasti ja ilmeisen vahingoittumattomana. Lajilistalle kertyi kuudessa tunnissa havaintoja vähän reilusta viidestäkymmenestä lintulajista.

Oppaina retkelle toimivat Johannes Silvonen ja Aapo Salmela

Teksti: Aapo Salmela

Ylin kuva: Vallisaaren länsirannalla © Jaana Sarvala
Toinen kuva: varpushaukka © Juhani Aittamaa
Kolmas kuva: vanha mehiläishaukka muuttaa © Juhani Aittamaa
Alin kuva: pensaskerttu © Heikki Kantola

 

Yyterin kahlaajaretki 19.8.2017

Pulmussirri putkessa Yyteri Beachillä.

Punakuiri poseerasi hienosti. Scouppikuva Vesa Oksanen.

Porin Yyterin kahlaajaretkelle osallistui 34 henkilöä. Retki täyttyi jo varhain kesällä, mutta viimehetken peruutuksia tuli paljon. Osa kavahti ennustettua sadetta. Porissa satoikin iltapäivällä reippaasti, mutta sade jäi lyhytaikaiseksi eikä siitä ollut juurikaan haittaa. Ehkä jopa päinvastoin: lietteen pysyivät kosteana ja kahlaajilla oli mukavasti ravintoa.
Retken pääkohteessa Sannanlahden lintutornissa, lietteen reunalla oltiin kello 10 lähtien reilut kaksi tuntia. Heti torniin kavuttuamme huomasimme, että kahlaajia oli vähintään kohtalaisesti ja ne olivat mukavasti tornin edustalla. Lajikirjo oli upea: isosirri (10), kuovisirri (3), suosirri (60), Lapinsirri (4), punakuiri (7), tundrakurmitsa (2), karikukko (3), vesipääsky, punajalkaviklo, runsaasti suokukkoja ja jonkin verran liroja, valko- ja mustavikloja sekä noin sata tylliä. Vesilintuja oli valtavasti, joista suurimman huomion sai seitsemän ristisorsaa. Myös ohi lentävä jalohaikara säväytti, vaikka laji on voimakkaan yleistymisen myötä kokenut inflaation.
Yritimme Peterin kanssa silmät ruvella löytää paikalla aikaisemmin aamulla nähtyä pulmussirriä jopa pientä sadetta sietäen, mutta lopulta päätimme hoitaa lajin muualta.
Parkkipaikalla odotti ikävä yllätys, sillä asuntovaunun kuljettaja oli arvioinut yhdistelmänsä mittasuhteet väärin ja rikkonut bussistamme yhden takaikkunan. Sateen yltyessä päätimme ajaa huoltoasemalle, jossa Kuski-Antero parsi bussin ajokuntoon parilla jätesäkillä ja rullallisella ilmastointiteippiä. Sadekin siinä taukosi ja pääsimme Yyteri Beachille (UPM:n mökkikylä) tosi toimiin. Pulmussirri löytyi vaivaisella 45 minuutin tuijotuksella reilun kilometrin päästä särkältä. Sitä päästiin katsomaan lopulta noin 400 metristä ja aika monelle retkeläiselle napsahti elis. Punakuireja, kuovisirrejä ja tundrakurmitsoja näkyi täälläkin ja lapinsirrit tulivat mukavan lähelle morjestamaan.
Paluumatkalla käytiin vielä Säkylässä yrittämässä tiibetin- ja lyhytnokkahanhea, mutta ei kyllä napannut. Perinteinen pysähdys Humppilassa kahvilla, jona aikana Peter löysi yhtä perinteisesti isolepinkäisen lähipellolta. Kiitos osallistujille mukavasta retkestä ja Anterolle kuskaamisesta. Ensi vuonna uudestaan.

Mikko Savelainen & Peter Buchert

Retkikertomus Tringan nuortenretkeltä Hangon lintuasemalle

Tringa järjesti retken nuorille lintuharrastajille Hangon lintuasemalle 5.-7.8.2017. Mukaan lähti seitsemän yläkoulu- ja lukioikäistä nuorta. Elokuun alussa etenkin kahlaajien muutto on jo käynnissä, joten retken yhtenä tavoitteena oli päästä seuraamaan muuttomatkalla levähtävien arktisten kahlaajien rengastusta. Näin huikeaa kahlaajaviikonloppua ei varmasti kukaan kuitenkaan osannut etukäteen odottaa…

Lintuasemalle saavuttiin lauantai-iltapäivänä kahden jälkeen. Samana päivänä asemalla järjestetty avoimien ovien päivä oli juuri päättynyt. Päivällisen ja pienen asema-alueen tutustumiskierroksen jälkeen ohjelmassa oli iltaretki Gåsörsuddenille. Gåsörsudden, eli Gåu, on aseman pohjoispuolella sijaitseva pitkä riutta, joka etenkin meriveden ollessa matalalla vetää puoleensa ruokailemaan ja lepäilemään pysähtyviä lokkeja, tiiroja ja kahlaajia.

Koko viikon vallinnut epävakainen ja tuulinen sää oli kuitenkin nostanut meriveden tavanomaista korkeammalle ja Gåun riutasta oli näkyvillä vain tyvi. Tilanne oli siis optimaalinen kahlaajien rengastusta varten. Kahlaajia pyydetään tarkoitusta varten rakennetuilla katiskoilla ja korkean veden aikaan särkän pinta-ala pienenee, jolloin linnut helpommin kävelevät katiskoihin. Lisäksi kova vastatuuli ja ajoittaiset sadekuurot olivat saaneet normaalisti korkealla lentävät kahlaajat pudottautumaan alemmas ja pysähtelemään sopiville levähdyspaikoille. Jo edellisenä viikonloppuna ja alkuviikon aikana lintuasemalla oli rengastettu tavanomaista parempia määriä kahlaajia ja meno vaikutti jatkuvan.

Lauantaiaamuna lukuisten suosirrien lisäksi Gåulla oli havaittu myös lapin-, iso- ja kuovisirrejä. Illalla Gåulla oli paikallisena kuitenkin vain suosirrejä, joita tosin päästiin katselemaan lähietäisyydeltä sekä maastossa että rengastajan kädessä. Illalla pidettiin iltahuuto, jossa kootaan päivän havainnot yhteen. Samalla selvisi, että päivän aikana oli rengastettu lähes 100 kahlaajaa, joista 89 suosirrejä.

Toisen retkipäivän herätys oli aikaisin. Lintuaseman rutiineihin kuuluva aamuvakio alkoi klo 5.20. Tosin osa retkeläisistä heräsi jo yli tuntia aikaisemmin ja lähti rengastajan mukaan avaamaan asema-alueen verkkoja vakiopyyntiä varten. Aamuvakion aikana aseman miehittäjät seuraavat ja laskevat kaikki havaintopisteen ohittavat muuttavat linnut neljän tunnin ajan auringonnoususta eteenpäin. Verkkovakiolla taas pyydetään lintuja rengastettavaksi vakioidusti samoilla verkkopaikoilla joka aamu.

Koska aamun sää oli tuulinen (puuskissa yli 15m/s), aamuvakio suoritettiin poikkeuksellisesti etelämetsän suojista käsin. Muutto oli melko rauhallista, kuten tähän vuodenaikaan usein vielä on. Myös kova tuuli rauhoitti muuton, liikenteessä oli lähinnä lokkeja sekä vesilintuja. Pilkkasiipiparvi ohitti niemenkärjen lähietäisyydeltä ja muutama kaakkuri havaittiin kauempana merellä.

Elokuussa myös trooppiikkiin talvehtimaan suuntaavat hyönteissyöjät lähtevät muutolle. Edellisenä viikonloppuna asemalla rengastettiin kolminumeroinen luku pikkulintuja, mutta nyt kova tuuli sai linnut pysymään pois verkoista. Jokunen pajulintu, pensaskerttu sekä hernekerttu kuitenkin eksyi verkkoihin ja sai renkaan jalkaansa. Iltapäivällä petoverkkoon lensi varpushaukka, jota retkeläiset pääsivät tarkastelemaan ja kuvaamaan lähietäisyydeltä. Lintu sai renkaan jalkaan ja lähti jatkamaan muuttomatkaansa.

Päivän parasta antia tarjosivat kuitenkin kahlaajat, joita tuntui olevan liikkeellä vielä eilistäkin paremmin. Aamuvakion jälkeen lähdettiin koko porukalla Gåulle seuraamaan kahlaajien rengastusta. Useampi kymmenen suosirriä sai renkaan jalkaan ja retkeläiset pääsivät harjoittelemaan kahlaajien nostamista pois katiskasta, lintujen punnitsemista sekä kirjaamaan ylös rengastuksen ohessa linnuista tallennettavia tietoja. Parhaimmillaan Gåun särkällä ruokaili samanaikaisesti kymmeniä suosirrejä ja jokunen isosirri. Iltapäivällä suosirrien joukossa näyttäytyi myös kaksi kuovisirriä. Iltahuudossa asemalomakkeelle kirjattiin yhteensä 300 paikallista sekä 94 muuttavaa suosirriä. Hangon lintuaseman vanha (vuodelta 1982 ollut) suosirrin yhden vuorokauden rengastusennätys meni rikki jo lauantaina, mutta tänään pistettiin vielä paremmaksi: renkaan sai jalkaansa 109 suosirriä, ja lisäksi katiskasta poimittiin yksi Puolassa rengastettu suosirri. Renkaan sai jalkaansa myös nuori kapustarinta sekä jokunen liro.

Sääennuste lupaili sateista aamua kolmannelle retkipäivälle. Aamu oli jälleen tuulinen ja aamuvakio suoritettiin etelämetsän suojista. Sää oli myös pilvinen, mutta sateet kiersivät niemenkärjen pohjoispuolelta ja päivä oli paria sadekuuroa lukuunottamatta poutainen. Aamumuutto oli edellisen päivän tapaan vaisua: jokunen kaakkuri merellä, pari varpushaukkaa ja joitakin kahlaajia ohitti niemen. Sen sijaan Gåulla kahlaajien meno jatkui lähes eilisen kaltaisena. Retken lajilistalle saatiin yksi sirrilaji lisää, kun suosirrien seurassa havaittiin pikkusirri. Katiskoihin eksyi myös muutama isosirri, joten tällä retkellä pääsimme seuraamaan isosirrienkin rengastamista. Isosirrin päivärengastusennätys (vuodelta 2004) meni uusiksi, kun päivän aikana isosirrejä rengastettiin yhteensä kymmenen.

Iltapäivällä koitti kotiinlähdön aika. Sitä ennen ehdittiin vielä syödä lounas, pakata tavarat ja suorittaa loppusiivous. Sää oli muuttunut aurinkoiseksi ja seurasimme vielä ennen lähtöä niemen kärjen yllä pyörivää räystäs- sekä törmäpääskyparvea.

Tringa on järjestänyt nuortenretkiä Hangon lintuasemalle lähes vuosittain vuodesta 2008 lähtien ja sitä ennenkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Seuraava nuortenretki Hangon lintuasemalle järjestetään ensi vuonna, mutta sitä ennen luvassa on muita retkiä nuorille. Tulevat nuortenretket löytyvät täältä ja myös uudet retkeläiset ovat tervetulleita mukaan!

 

Kuvat ylimmästä alimpaan sekä kuvaajat:

1. retkeläiset sekä toinen oppaista, Markus Lampinen, aseman pihalla © Kaisa Välimäki
2. suosirriparvi ohittaa Gåsörsuddenin © Markus Kanninen
3. pilkkasiivet matkalla länteen © Jaakko Koponen
4. varpushaukka © Jaakko Koponen
5. paikallinen suosirri Gåulla © Markus Kanninen
6. paikallinen isosirri Gåulla © Jaakko Koponen
7. isosirri rengastajan kädessä © Jaakko Koponen

Retkikertomuksen kirjoitti Johannes Silvonen (joka oli myös retkellä oppaana). Toisena oppaana retkellä toimi Markus Lampinen, joka esitteli retkeläisille rengastusta. Kiitos myös muille viikonlopun miehittäjille ja rengastajille, Aatu Vattulaiselle, Aleksi Lehikoiselle ja Pekka Toppille.

Aspskär 1.7.2017 -retkikertomus

Laura Ruohosen lastenlorussa ruokki, räyskä ja riskilä tanssivat luodolla twistiä ja ahmivat merestä fiskiä.

Ihan twistiä ei Tringan Aspskärin retkellä nähty, mutta ruokki, räyskä ja riskilä kyllä.

Bussin täydeltä tringalaisia oppaiden Jouni, Peter ja Jaana johdolla olivat alkumatkasta lievän epätietoisuuden vallassa. Päästäänkö merelle lainkaan, sillä edellispäivänä oli ollut suorastaan myrsky ja retkipäivän aamullakin tuuli oli vähintäänkin kova. Jaana tavoitti aamutuimaan MeriSetin kipparin, joka vakuutti, että retkipäivän tuuli ei Vikla-alusta liiaksi hetkauta, joten huolet mahdollisesta retken peruuntumisesta hälvenivät. Bussin ikkunoista saatiin tasaiseen tahtiin retkilajeja kun tarkkasilmäiset retkeilijät havaitsivat tienvarren lintuja. Retkieväitä täydennettiin mennessä ABC:llä.

Kotkan Sapokassa saatiin loputkin retkeilijät mukaan porukkaan ja merimatka alkoi. Suuri osa porukasta asettui suosiolla aluksen sisäkajuuttaan. Matkapahoinvointilääkkeitä kyllä otti yksi jos toinen, sen verran Vikla keikkui. Kahden ja puolen tunnin merimatka itäiselle Suomenlahdelle Loviisalle kuuluvan Aspskärin linnustonsuojelualueelle sujui tähystellen matkalle osuvien luotojen ja saarien lintuja.

Myös Viklan kahvion herkkuleivät ja muut tarjoilut kävivät kaupaksi.

 

Aspskärillä on lintuasema, jolla rengastettiin vuonna 2016 yhteensä 3009 lintua, ylivoimaisesti eniten hippiäisiä. Suojelualue koostuu muutamasta saaresta ja näitä ympäröivistä merialueista. Haverörenillä pesii yksi Suomen suurimmista ruokkilintuyhdyskunnista. Haveröreniä lähestyessämme alkoi meressä ja ilmassa näkyä yksittäisiä ruokkeja ja riskilöitä. Saaren lähituntumassa ruokkilinnut lentelivät hetken laivan yli mutta rauhoittuivat sitten palaten mereen tai saareen. Ruokkeja oli toista tuhatta. Terävänokkaisia ruskeaselkäisiä etelänkiisloja havaittiin joukossa muutama. Hieno pilkkasiipiparvi lensi aluksen ohi.

 

Pilkkasiipi

 

 

Riskilät

 

Ruokit ja etelänkiisla

 

Ruokit

 

 

Paluumatkalle lähdettiin enemmän tai vähemmän vastatuuleen. Alueella pesii luotokirvinen, jota emme tällä retkellä onnistuneet näkemään. Reitti kulki muutamankin kalasääsken pesän ohi ja näimme parhaimmillaan samanaikaisesti 3 sääkseä ilmassa.

Kiitos kipparillemme Sami Lehtiselle!

Maankamaralle päästyä aika monia keikutti vielä vaikka matka jatkui bussilla. Retkelle osallistunut Lasse lähti opastamaan meitä Kotkansaareen, jossa tiedettiin havaitun lyhytvarvaskiurun (lyvaki) useana edellispäivänä. Lyvakin etsiminen ja löytäminen osoittautui hyvin aikaa vieväksi ja mutkikkaaksi. Alueella oli runsaasti tavallisia kiuruja eikä kiurujen lajimääritys ole ollenkaan yksinkertaista. Atrapin soitto tuotti pensaikosta lyhyen vastauksen, ihan samalla äänellä mitä atrapissa. Komppaukset alueen pensaikossa nostivat ilmaan lupaavia lyvaki-ehdokkaita.

Välillä näytti jo oikea lintu olevankin nähtävillä, mutta kertaakaan ei ollut sellaista tilannetta, että kaikki olisivat varmasti nähneet juuri lyvakin.

Kiuruista otetuista muutamista valokuvistakaan ei saatu varmaa määritystä lyvakista. Muutama onnekas onnistui kuitenkin näkemään lyhytvarpaan.

Helsingissä oltiin takaisin n. 20.30. Pitkä retkipäivä oli todella hieno. Kiitos kuljettajallemme Anterolle!

 

 

Retkellä havaittiin yhteensä 73 lintulajia: laulujoutsen, merihanhi, valkoposkihanhi, kanadanhanhi, haapana, tavi, sinisorsa, tukkasotka, punasotka, haahka, alli, mustalintu, pilkkasiipi, telkkä, isokoskelo, tukkakoskelo, kuikka, silkkiuikku, merimetso, harmaahaikara, merikotka, sääksi, tuulihaukka, nuolihaukka, nokikana, meriharakka, pikkutylli, töyhtöhyyppä, rantasipi, punajalkaviklo, naurulokki, kalalokki, selkälokki, harmaalokki, merilokki, räyskä, kalatiira, lapintiira, etelänkiisla, ruokki, riskilä, pulu, sepelkyyhky, tervapääsky, käpytikka, kiuru, haarapääsky, räystäspääsky, niittykirvinen, västäräkki, pensastasku, kivitasku, mustarastas, räkättirastas, laulurastas, ruokokerttunen, luhtakerttunen, rastaskerttunen, pensaskerttu, talitiainen, sinitiainen, närhi, naakka, varis, harakka, korppi, kottarainen, varpunen, pikkuvarpunen, peippo, viherpeippo, keltasirkku, pajusirkku

 

Kirjoitteli:Jaana Sarvala

Kuvaili: lintukuvat Pertti Nieminen, muut Jaana Sarvala