Retkikertomus Tringan Espanjan retkeltä syyskuussa 2017

Tringan retki Espanjaan 15.-22.9.2017

Teksti ja kuvat: Petro Pynnönen

Tringan syyskuinen retki suuntautui Madridin ympäristöön sekä Galiciaan. Galicia on Espanjan luoteiskulmaus Portugalin pohjoispuolella. Sieltä löytyy legendaarinen Estaca de Bares, joka on Espanjan pohjoiskärki. Merilintuparatiisi siis.

 

Perjantai 15.9. Kone laskeutui Madridiin klo 17.20. Ensimmäisen päivän suunnitelmana oli vain ajaa Robledo de Chavelaan (n.70km W Madridista) hotellille nukkumaan mutta kun matka ja auton vuokraus sujuivat kuin rasvattu, ehdimmekin pelipaikoille jo tänään. Hieman ennen auringonlaskua ehdimme tsekkaamaan yhden kohteen. Komea iberiankeisarikotkapariskunta esitteli itseään sekä puussa että ilmassa, muutama siniharakka, sekä isohaarahaukka ja munkkikorppikotka antoivat esimakua tulevasta. Yöksi Robledo de Chavelaan hieman erikoiseen hotelliin.

Lauantai 16.9. Aamu alkoi ennen aamiaista Robledo de Chavelan lähistöllä tien poskesta kun suunniteltu metsätie oli puomilla suljettu. Seutu on noin kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Siniharakoita piiskutteli siellä täällä, ja retken lajilista karttui paikallisilla peruslinnuilla. Vuori- ja pensassirkut, tulipäähippiäiset ja samettipääkertut mekastivat rinta rinnan tutuimpien lintujen, kuten keltasirkkujen, närhien, kangaskiurujen ja töyhtötiaisten kanssa. Aamupalan jälkeen nousimme autolla 1600 metriin vuorelle, jonka nimeä ei kartasta löytynyt. San Lorenzo de El Escorialista tie sinne nousi Castilla y Leónin läänin rajalle. Tai kai sitä voi tieksi kutsua. Nousu tuotti lähinnä kalpeat rystyset pelkääjän paikalla istujalle. Kuski eli allekirjoittanut ihmetteli ylhäällä kun kaikki muut autot siellä olivat maastureita… Maisema oli kuin Lapissa, porot vain puuttuivat. Pari pikkukäpylintua, peippoja, korppeja, rautiaisia, punarintoja. Kuulipa joku puukiipijänkin. Jos taivaalla ei olisi lennellyt hanhi- ja munkkikorppikotkia, olisi voinut kuvitella olevansa Suomessa. Viileä tuuli puhalsi, eikä mitään legendaarista näkynyt. Paikalla on helppo kuvitella näkevänsä alppirautiaisia myöhemmin syksyllä/talvella. Matka jatkui länteen kohti Avilaa ja jo paikan nimestäkin voi päätellä että lintuja voisi näkyä. Pysähdyimme sattumalta hieman staijailemaan tien varteen, ja osuimmekin oikeaan petoparatiisiin: eri ikäisiä iberiankeisarikotkia, munkki- ja hanhikorppikotkia, pikkukotkia ja isohaarahaukkoja suorastaan pörräsi ilmassa. Löysipä Timo seasta hienon nuoren vuorikotkankin, joka kisaili toisen kalenterivuoden iberiankeisarikotkan kanssa. Näkyi vielä toinenkin nuori vuorikotka, jolla oli oma iberiankeisarikotka kisailukumppaninaan. Muutama alppivaris yskiskeli viereisen talon raunioilla ja hymyt olivat herkässä. Myöhemmin etsiskelimme nuottien mukaista pikkutrappipaikkaa. Emme ehtineet oikeastaan lähellekään, kun aukea maisema näytti niin mukavalta, että päätimme pysähtyä vähän kiikaroimaan. Siltä seisomalta yhytimme mukavan 27:n pikkutrapin parven! Samalla aropläntillä steppaili tajuton 65:n paksujalan parvi ja viereisellä niityllä 150 kalliovarpusta. Illaksi iloisina hotelliin kylään jonka nimeä kukaan ei voi osata ulkoa: Manganeses da la Lampreana. Kylä näyttää niin karulta, että sieltä ei uskoisi hotellia löytyvän. Mutta niin vain piti ennakkotieto paikkansa ja päädyimme ehkä koko retken mukavimpaan ja siisteimpään hotellin, jota ylläpitää vieläpä mukavan oloinen pariskunta. Villafafila on viereinen kylä ja seuraavan päivän kohteemme.

Sunnuntai 17.9. Aamiainen pyydettiin klo 7.30, jotta ehtisimme hyvissä ajoin jo hämärissä pelipaikoille. Aamiainen oli espanjalaisittain yhtä höttöä eli peruscroissant-marmeladi-kahvityyppinen. Heti aamiaisen jälkeen alkoi tapahtumaan. Kävin aamulla kävelemässä ennen aamiaista pimeässä kylässä ja ehdin nähdä kolme minervanpöllöä, mutta Jarmo olikin tehnyt saman tempun ja meni ruoja näkemään tornipöllön! Pakattuamme auton lähtövalmiiksi hotellin pihassa, Jarmo päätti kokeilla soittaa tornipöllön ääntä puhelimesta, ja noin kymmenen sekunnin päästä pöllö tuli tikkana ja suoritti ylilennon niin että kaikki sen näkivät upeasti. Voiko päivän enää ihanammin alkaa! Sadan metrin päästä löytyi heti perään kolme uutta minervanpöllöä. Matkalla Villafafilan järville Ilkka pohdiskeli, että minkäköhänlainen äänimaisema tuolla aukealla arolla aamuhämärissä oli. No sehän selvisi kun pysähdyimme. Oli upean hiljaista. Kymmenen isotrapin parvi lähellä autoa lämmitti mukavasti neljän asteen lämpötilassa. Jotkut saivat jo päivän toisen eliksen ennen kuin aurinko oli edes noussut! Suuntasimme kohti Villafafilan ”järviä”. Järvissä oli vettä vain sen verran, että sorsat nippanappa pystyivät uimaan niistä yhdessä. Kahlaajia oli sen verran mukavasti, että päätimme kiertää vähän lähemmäs. Suojelualueen kiertäminen peltoteitä pitkin oli mukavan hidasta. Lintuja oli koko ajan sen verran, että pysähtelimme yhtenään. Pari nummikirvistä, runsaasti heinäkerttuja ja harmaasirkkuja. Yhden latohökötyksen katolta Jarmo spottasi keskellä päivää tornipöllön ja saman tien huomasimme sen olevan pahassa pulassa. Se oli tarttunut siivestään kiinni paksuun rautalankaan. ”Pelastuspartio Bernard ja Pynnönen” kävi kiipeämässä sen alas. Pöllöraukan siipi oli ehjän oloinen, mutta siipitaipeesta niin nirhautunut, ettei sitä edes yritetty laskea vapaaksi. Pienen pähkäilyn jälkeen pöllö kävi ensin paikallisessa maaseutubaarissa kysymässä tietä ja päätyi lopulta parin kilsan päässä olevan lintukosteikon suojeluväen käsiin hyvään turvaan. Siellä kaveri otti pöllön kokenein ottein haltuunsa ja näytti että tsut stut, tuosta kun vähän putsaa niin siipi paranee. Sen tulevaisuus näytti nyt todella paljon valoisammalta kuin tuntia aiemmin. Yesh! Kaikilla oli nyt hyvä mieli, vaikkakin ne järven kahlaajat jäivät nyt tsekkaamatta. Vaan meille selvisi tuolla paikan päällä, että tuolla “Villafafilan Finnoolla”, Centro de interpretación de la Naturaleza”, oli paikallisena palsasirri! Kiersimme molemmat altaat emmekä löytäneet kuin peruslintuja, vaikka lintu oli ollut aamulla paikalla. Olimme jo lähdössä pois, kun eräs paikallinen kaveri, Cristian Osorio, kertoi nähneensä sen ja lähti vielä näyttämään linnun meille. Siitähän se löytyi polun vierestä, paikasta josta olimme jo pari kertaa ohi kulkeneet. Hienoa, muchas gracias Cristian! Ennen pitkää ajoa rannikolle kävimme vielä Esla- joen rantoja kurkkimassa. Saimme retkenpinnoiksi muun muassa muuttohaukan, kuningaskalastajan ja vihertikan, sekä läheisestä tammimetsiköstä vielä rusorintakertun. Illaksi Atlannin rannalle O Groveen hotellille, jossa tapasimme ei niin yllättäen kolme hyvin tunnettua tringalaista. Huomenna alkaa viimein se kauan odotettu merilinturetki!

Maanantai 18.9. Sääsyyn takia veneretki alkoikin vasta kymmeneltä. Niinpä ehdimme käydä rauhassa aamiaisella, ja vieläpä pikku retkellä. Pikavilkaisu aamun vesisateessa ison laskuvesilahden pohjukkaan tuotti muutamia peruskahlaajia retkenpinnoiksi, samoin retken ainoat jalo- ja kapustahaikarat nähtiin. O Groven satamassa kapteeni Isidro toivotti meidät ja toisen suomalaisseurueen lämpimästi tervetulleiksi Chasula-tyyppiselle kalastusalukselle. Kymmenen suomalaista ja yksi espanjalainen orni samassa veneessä. O Groven edustalla on miljoonia simpukanviljelylauttoja ja matka niiden läpi tuntui kestävän ikuisuuden. Yllättävän pian näkökenttäämme osui ensimmäinen pikkuliitäjä ja heti kohta merikeiju, ja kohta noita pikkuruisia merikeijuja näkyikin tuon tuosta veneen keikkuessa aina vain ulommas merelle. Pikku-, baleaarien- ja keltanokkaliitäjiä näkyi muutama kutakin. Viimein saavuimme riittävän kauas ja miehistö laski houkutusmäskin eli kansainvälisesti “chumin” mereen. Eikä kestänyt kauaa, kun löyhkä alkoi houkutella paikalle lintuja. Vene keikkui ja katsominen ja kuvaaminen oli lievästi sanottuna haastavaa. Ihmiskolmijalkatekniikalla kädet jäi sen verran vapaaksi että kuviakin pystyi räpsimään ja kiikarilla katsomaan. Lopulta meno oli aika hilpeää, kun ympärillä pyöri yhtä aikaa 70 merikeijua, pari etelänkeijua ja paikallisia ilahduttaneet kaksi myrskylintua. Muutama tiiralokki ja yksittäiset noki- ja isoliitäjät aiheuttivat yksittäisiä tuuletuksia retkikunnassamme. Eikä päivää ilman pelastusoperaatiota! Tänään vuorossa oli jotain outoa niellyt myrskylintu, joka saatiin haavittua merestä ja joka vapautettiin saman tien ilman klönttiä kurkussa takaisin. Kotimatkalle lähdettiin lopulta hymyssä suin eivätkä matkan aikana nähdyt kolme merinisäkäslajia ainakaan vähentäneet poskilihasten jännitystä. Nämä olivat delfiini (Delphinus delphis), pullonokkadelfiini (Turpsius truncatus) ja pyöriäinen (Phocoena phocoena). Upean meriretken ja siellä nautitun simpukka-aterian jälkeen ajoimme suoraan Espanjan pohjoisnipukkaan Porto de Baresin kylään. Viereisellä Estaca de Baresin niemellä menee nyt seuraavat kolme aamua merelle staijatessa.

 

Tiistai 19.9.. Viimeinkin meristaijiin Estaca de Baresille. EB on siististi cool ja Iberian pohjoisin ja luoteisin kärki ja siksi loistava sijainniltaan. Heti aamuvarhaisella olimme aseman kupeessa seisomassa ja homman nimi oli heti alusta lähtien selvä: ei muuttoa tänään. Juuri ennen retkeämme pitkään jauhanut loistava läntinen virtaus oli heikennyt ja kauhuksemme kääntynyt idän puolelle. Heikko tuuli kävi etelän ja idän väliltä ja se on tunnetusti huonoin keli nähdä täällä muuttoa. Vaan eihän se joukkoamme lannistanut, kun ei sille mitään nyt voinut. Näkemistä Tringan alueen merilintumuuttoon tottuneelle riittää heikkonakin päivänä ihan kivasti. Muutamia keltanokkaliitäjiä vaelteli sinne tänne, pikkuliitäjiä muutti 150, baleaarienliitäjiä 40 ja nokiliitäjiä parikymmentä. Muutama tiiralokki, kymmenkunta pikkutiiraa, pari mustatiiraa ja yksi isovesipääsky, isokihuja nelisenkymmentä, n. 30 merikihua ja yksi leveäpyrstökihu. Paikalliset harrastajat eivät olleet tuulen suunnan takia viitsineet edes saapua paikalle. Eikä ihme, sillä olihan edellisen kymmenen päivän aikana mennyt mm. yli satatuhatta (100.000) pikkuliitäjää. Parhaana päivänä 9.9. niitä oli mennyt peräti 60.000, mikä on paikan ylivoimainen pikkuliitäjän päiväennätys. Staijipaikan vieressä näkyi nätisti kuusi ruskokerttua samettipääkerttujen ja mustapäätaskujen kanssa kimpassa. Päivällä kun muutossa on yleensä heikompi hetki, kävimme lounaspatongeilla ja läheisellä Ortigueiran lahdella kahlaajaretkellä vailla mullistavia havaintoja. Tai no, kyhmyjoutsen oli kaikille ylläri.

Keskiviikko 20.9.. Tänään lähes pelkästään meristaijailua Estacassa, vain pieni kahvi- ja majakkaretkitauko keskipäivällä keskeytti sen. Aamu valkeni kirkkaana ja tyynenä. Täydellinen lomailusää siis, mutta täällähän ollaankin katsomassa merilintuja. Vaikkei tuulta juuri ollutkaan, tuntui siltä että linnut lensivät tänään hitusen lähempää. Etenkin baleaarienliitäjiä näkyi nyt todella hienosti, ja niiden parvissa meni usein pikkuliitäjiä. Yhdessä pikkuliitäjäparvessa taas vastaavasti meni tavi ja yhden suulan kanssa länteen paineli pikkukuovi. Muutto ei ollut tänään määrällisesti kovin kehuttavaa, mutta laatuhan tunnetusti korvaa määrän. Linnut menevät täällä mukavassa myötävalossa, joten ne näkyvät hienosti ja ovat määritettävissä jo kaukaa. Kihuja havaittiin nyt kaikki neljä lajia, parhaana kolme vanhaa tunturikihua. Tiiroja, kihuja ja liitäjiä oli koko ajan näkyvissä. Iltastaijilla Pekka löysi myrskykeijun, joka oli useimmille elis. Näimme vielä toisen yksilön, ja muutaman määrittämättömän keijun. Huomiseksi on luvassa sadetta, joten saapa nähdä kuinka meristaijiin käy. Yrittää täytyy joka tapauksessa, sillä tätä herkkua pääsee kovin harvoin maistamaan! Huominen on samalla retken viimeinen kokonainen päivä.

Torstai 21.9. Viimeinen linturetkipäivä alkoi kostean sateiselta ja sumuiselta Baresin niemellä. Koska tuuli oli vihdoin 5m/s luoteesta, yritimme urheasti staijausta. Sade, kehno näkyvyys ja heikko muutto ei kauaa kuitenkaan innostanut seisoskelemaan, olihan edessä vielä pitkä ajo Madridiin yöksi. Niinpä päätimme lähteä jo aamusta matkaan. Matkalla olisi kuitenkin enemmän nähtävää täällä sateisella niemellä. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui eilen löytynyt amerikankurmitsa, joka majaili vain parinkymmenen kilometrin päässä reitiltämme. Paikka oli hieno ylänköniitty, mutta luoteistuuli piiskasi vaakasuoraan vettä ja näkyvyys oli 50m. Vastaan tuli nimeltä mainitsematon suomalainen bongariporukka, joka oli jo luovuttanut etsinnät kelin takia. Kurmitsan löytäminen tuntui tosiaan ihan mahdottomalta, vettä valui rinteessä ja niskasta sisään, lämpöä oli ehkä hikiset kymmenen astetta. Ilkka ja Jarmo kuitenkin jaksoivat yrittää, kunnes lopulta kuitenkin olimme kaikki autossa ja lähdössä pois. Juuri kun olimme ajamassa levikkeen kohdalta pois, tapahtui pieni ihme; sumu väistyi ja näkyvyys parani pariin kilometriin hetkessä! Taisipa aurinkokin näyttäytyä. Oli pakko vielä kerran vääntäytyä ulos kierrokselle nummelle. Mutta eikös mitä, sumu ja piiskaava sade tulivat saman tien takaisin. Jatkoimme silti epätoivoista etsintäämme. Viimein havaitsimme punatakkisen hahmon viittovan meille jotain. Lähemmäs päästyämme tunnistin miehen. Sehän oli Estacan legendaarisia staijareita, Ricardo Hevia, jolla oli amerikankurmitsa hallussa melko kesynä aivan lähellä! Hän oli linnun alkuperäinen löytäjä ja osasi etsiä oikeasta paikasta. Jo retken toinen amerikkalainen kahlaaja jonka paikallinen kaveri meille löytää! Gracias Ricardo! Kaikki näkivät lopulta linnun, joka piipersi kahden kapustarinnan kanssa nummella. Jotain kivoja kuviakin saatiin sateesta huolimatta ja kaikki olivat juhlatuulella. Hieno laji hienolla paikalla. Lisäksi havaittiin muutamia vuorikirvisiä niittykirvisten seasta. Kotimatkalla päätimme vielä koukata pienen arolintukeikan lähellä Zamoraa. Arokiuruja löytyikin 120:n linnun parvi, samoin kalliovarpusia löytyi viitisen sataa ja kolmensadan mustakottaraisen seasta yksi kottarainenkin. Illan viimeinen laji oli vihertikka, joka näyttäytyi viimein kaikille retkeläisille ja aiheutti lisää tuuletuksia. Koko retkellä havaittiin yhteensä 181 lajia. Kiitokset osallistujille kivasta matkaseurasta!

Osallistujat: Seppo Määttä, Jarmo Koistinen, Timo Reunala, Ilkka Sahi sekä Kim ja Ritva Swanljung.

Oppaana Petro Pynnönen

Jarmo Koistisen tarkempi retkikertomus ja hienot kuvat täällä:

http://kettu-koistinen.blogspot.fi/2017/09/gran-espana-12-isohaarahaukka-talla.html

Chasula-venefirman kotisivut: www.chasulaaves.wordpress.com

Tringan retki Israelin Eilatiin huhtikuussa 2017

Tringan retki Eilatissa 19.-27.4.2017

teksti ja kuvat: Petro Pynnönen

19.4. klo 20 lähtö Helsinki-Vantaalta kohti Tel Avivia.

20.4. Tel Avivissa 00.30 ajallaan. Matkalla autolle parkkitalossa lensi sarvipöllö. Auto alle ja hotellille. Tai siis hostellille, Hostel Abraham. Ihan perus huone, hiljainen ja sopivan viileää. Vähän ennen kolmea pääsi nukkumaan, tosin uni ei tullut lainkaan. Talitiainen aloitti laulelun klo 5.59. Pikku kävelyllä ennen aamupalaa 6.45. Mukava lämpötila, ja eteläeurooppalainen tunnelma. Sepelsieppo näkyi kerrostalojen välissä (jäi lopulta retken ainoaksi). Aamupalan jälkeen pääsimme matkaan noin klo 7.30. Tie pohjoiseen ei löytynyt ihan suoraan, sekoilimme hyvän tovin Tel Avivissa, kunnes oli pakko yrittää MapsMe -sovelluksella. Joka sit alkoi lopulta toimimaan oikein hyvin! Vettä ostettiin reissuun 90l (ja sitä kului retkellä tasan sen verran). Hazoor-puistossa etsimme naamiokottaraista aika pitkään tuloksetta. Kaikenlaisia peruslajeja ja paikallisia villiintyneitä lajeja, kuten munkkiaratteja, kauluskaijoja ja pihamainoja. Siitä parikymmentä kilsaa Arsuf -nimiseen mestaan, jossa oli ollut mongoliankirvinen. Eipä näkynyt sitäkään. Lopulta pääsimme puolilta päivin Maagan Michaelin altaille, jossa meidän piti tosin olla jo aamulla. Altailla oli runsaasti peruskosteikkolajeja, ja yllättäen siellä oli pikkumerimetsoja, niitä näkyi viitisenkymmentä. Eipä ollut vielä viisitoista vuotta sitten. Altailla kuitenkin yllättävän vaisua, ja lähdimme sieltä jo parin tunnin pyörimisen jälkeen kohti etelää. Ajoimme Gal-oniin, jossa oli puolitoista vuotta pyörinyt liitokotka. No eipä pyörinyt just nyt, sen sijaan parikymmentä käärmekotkaa saalisteli, ja muutenkin kivasti petoja ja apuksia. Nähtiin mm. 2kv mehiläishaukka. Illaksi ajoimme vielä kibbutz Zeelimiin yöksi. Satavarma tornipöllökään ei ollut paikalla. Totesin illalla että tänään lähinnä sekoiltiin autolla paikasta toiseen eikä nähty oikein mitään. Jengi oli samaa mieltä ;) Kymmenen jälkeen nukkumaan.

21.4. Yö meni nopeasti ja mukavasti, joitain tosin valvotti metelöivä nuorisoporukka. Lähdimme klo 4.30 kohti Nizzanaa. Nizzanassa olimme ennen auringonnousua Ezuzin kylän jälkeen tutulla palmulla. Heti kun sinne pääsimme, armeijan hummeri tuli ja nuoret neitokaiset tulivat sanomaan meille ettemme saa olla siellä. Emme oikein suostuneet heti lähtemään sieltä, ja he kävivät kovasti neuvotteluja siitä jonkun isomman kanssa, mutta lopulta saimme olla siinä kymmenen minuuttia. Emme nähneet kuin yhden kaukaisen aavikkojuoksijan ja meidän piti lähteä. Yritimme uudesta kohdasta Ezuzin kylän reunalta, muttei siitä nähnyt oikein mitään. Muutama kruunuhietakyyhky tuli juomaan maatalon pihaan. Pihassa kuhisi vuoripyitä. Toinen vanha hyvä mesta Nizzanan suoralla toimi paremmin, siitä löytyi 4 trappia ja kolme aavikkojuoksijaa. Paikalla on nykyään junanvaunu tarkkailukoppina. Todettiin se yleiseksi roskikseksi. Nizzanan altailla monenlaista pikkukivaa, kuten ruskosotka, sittis ja muutama hietakyyhky ja pieni parvi täplähietakyyhkyjä. Ajoimme Sde Boqeriin, jossa kaffetauko ja siitä viereiselle kanjonille. Hanhi- ja pikkukorppikotkia, arokotka, pikkukotka ja parhaana keltapäähaukka. Puistossa tuntui olevan jonkin verran mustapää- ja hernekerttuja, mutta leppälintua kummempaa sieltä ei löytynyt. Ajoimme suoraan Mizpe Ramonin lähelle wadiin, jossa piti olla rotkopunavarpusia. No olihan siellä lopulta kolme, joista yksi hieno koiras. Wadin kuumuudessa vastaan tuli pari nuorta miestä uimahousut yllään ja kyselivät, missä se järvi on? Toisella oli pyyhekin mukana. Sanoimme että oletteko aivan varmoja että täällä on järvi ja he olivat satavarmoja. OK… Wadissa kivasti aavikkopyitä ja -kerttuja, arabiantimaleita ja hieno hupputaskupariskunta. Itse asiassa aavikolla oli satanut kevään aikana niin paljon, että pieniä lätäköitä oli edelleen joka paikassa, eikä tuo uimapaikkakaan olisi ollut täysi mahdottomuus. Pikku pysähdys iltapäivän kuumuudessa Hameishar Plainsilla ja se oli nopeasti todettu epätoivoiseksi touhuksi. Ajoimme siitä suoraan yläkautta Eilatiin, jossa olimme vähän viiden jälkeen. Oven avaaminen oli järkytys, sillä lämpötila oli about neljäkymmentä ja pohjoistuuli tuntui suorastaan kuumalta. Menimme illalla tietysti North Beachille. Se olikin fiksu temppu, siellä oli mukavasti tiiroja ja lokkeja. Viimeinkin valkosiipitiiroja, 75:n parvi tuli mereltä ja istahti lopulta beachille. Touko löysi kaukaa poijuilta mustaselkäisen tiiran ja paikalle sattunut Noam Weiss tunnisti sen hetken pohtimisen jälkeen ohjasnokitiiraksi! Illallisen menimme syömään lähimpään kebabpaikkaan mutta se oli virhe, hirveän kuumaa ja varsin pahanmakuinen annos falafeleja. Pitakebab oli kuulemma hyvää. Kymmenen maissa nukkumaan.

Hupputaskunaaras Neqorotissa

22.4. Aamukuudelta tavattiin aulassa ja hurautettiin North Beachille. Vieno etelätuuli, silti hyvin hiljaista, ei oikein tapahtunut mitään, joten jatkoimme saman tien IBRC:n pihaan. Sielläkin hyvin hiljaista, puskat aivan tyhjiä. Anitas Lakella sentään pikkuhuitti. Kasin jälkeen aamiaiselle, joka olikin tavallisen mainio Kosher-aamiainen uppokeitetyillä munilla ja salaateilla. Nousu vuorille, jossa ei tosiaankaan näkynyt yhtään petolintua. Jatkoimme Sei’fim Plainsille, jossa olisi voinut olla kiuruja, mutta saldoksi tuli pari surutaskua ja aavikkotulkku. Hieno paikka kuitenkin. Päätimme ajaa suoraan k20:n altaille. Keli oli kova, +40C ja etelätuulta, joka tuntui kuumalta. Sisääntulon luona staijailimme aikamme, ja retkenpinnoja ropisi. Hiffasin vastarannalla punaisen kahlaajan, joka vetäisi esiin valtavan pitkän nokan. Tundrakurppelo! Tai ainakin kurppelo, sillä nämä kesäpukuiset ovat vähän vaikeita. Pakko se oli uskoa, kun omin silmin näki. Soitin Barak Granitille, joka kuulosti varsin yllättyneeltä… Me taas yllätyimme, kun Barak kertoi sen olevan Israelin toinen havainto, edellinen oli ollu -84 Tel Avivin lähistöllä! Eli Eilatin alueelle uusi laji, huh! En ollut oikein kartalla, ajattelin sellaista harvinaista puolisäännöllistä harvinaisuutta… No, pian alkoi bongareita valumaan, ja Itain saavuttua selvisi sekin, että Sachar Salev oli kuvannut linnun jo aiemmin, mutta oli luullut sitä punakuiriksi. Hauskaa oli olla mukana tällaisessa bongaustilanteessa, eipä ole tullut aiemmin nähtyä. Muutamia bongareita valui paikalle ja lintu oli koko ajan kaukana vastarannalla, joten me päätimme jatkaa matkaa. Siinä sivussa näkyi pari vihermehiläissyöjää ja isokirvinen. Päätimme yrittää nähdä altaiden pohjosiosassa olleen kaspiantyllin, mutta sekään ei ollut mennyt aivan putkeen, sillä lintu oli aavikkotylli. Juhlamielellä painelimme vielä North Beachille, jossa odotukset etelätuulen vuoksi korkealla. Tiiroja näkyikin kivasti, noin kahdeksan arabiantiiraa, ohjasnokitiira, sata pikkutiiraa, kuusisataa kalatiiraa ja hieno 160:n valkosiipitiiran parvi. Auringon laskettua piti lähteä hotellille, mutta huomasimme renkaan puhjenneen. Pienen ihmettelyn, soittelun ja kiroilun jälkeen lähdimme Toukon kanssa hakemaan takseja lähimmältä hotellilta. Kuskit olivat ihmeissään, mutta suostuivat sentään ajamaan paikalle. Toinen kuski sanoi, että hänellä on kompressori ja että hän voisi auttaa. Jos renkaassa on vain pieni reikä, se kestää ajaa korjaamolle. Hän kertoi lisäksi tien sinne. Toinen taksi lähti hotellille, ja me pumppasimme renkaan täyteen, jonka jälkeen ajoin sen huoltsikalle. Huoltsikan kaveri paikkasi sen viidessä minuutissa ja laskutti siitä 40 shekeliä eli noin 12 euroa! Kylläpä tuli hyvä mieli! Illaksi mentiin läheiseen kosher-pizzeriaan. Pizzassa oli juustoa, joten siinä ei siten voinut olla lihaa. Hyvää oli!

Kurppelo on pienempi kuin mustapyrstökuiri.

23.4. Aamulla tuuli oli jo kääntynyt pohjoiseen, silti North Beachillä oli kivasti lintuja. Ohjasnokitiira löytyi kaukaa tiiraparvesta, arabiantiiroja oli nyt jo kymmenen, nokiliitäjiä ja lepyjä näkyi pari. Aamiaisen jälkeen ajoimme vuorille petostaijiin. Muuttoa vain nimeksi, sentään pari sirovarpushaukkaa. Amerikkalainen vapaaehtoisstaijari Ted vinkkasi meille kalliosirkkupaikan, eli sen alemman staijipaikan. Siinä niitä lopulta lauleli parikin yksilöä. Kiva nähdä laji Eilatissa! Ajoimme sieltä taas k20 altaille, jossa kurppelo edelleen paikalla, ja nyt vähän paremmin näkyvissä. Lisäksi näkyi rantakurvi. Päätimme ajaa vaihteeksi Yotvataan. Siellä viljelykset aika kuivia, mutta eteläisellä pyöreällä pellolla oli vihreää ja heinät juuri niitetty. Lisäksi keskellä oli vettä, joka houkutti lintuja. Siellä olikin pientä kuhinaa, lapinkirvisiä ja keltavästäräkkejä. Muutama peltotulkku ja -sirkku, ruokokerttusia, naamiokyyhkyjä, pari lyhytvarvaskiurua. Paikalla oli pari brittiornia, jotka olivat juuri nähneet kivikkosatakielen muutaman sadan metrin päässä. No mehän mentiin paikalle. Pienen sekoilun jälkeen Touko löysi linnun lopulta ja ilo oli ylimmillään. On se hieno lintu! Iltasella yritimme nähdä kirjosiipikiurua dyyneiltä. Jordanian rajavartiat pysähtyivät ja kuvasivat meitä, mut toisaalta vilkuttivat iloisesti. Kiuru näkyi tosi kaukana dyynillä ja oikeastaan vain Touko näki sen. Jouko löysi hämmästyttävästi kolme idänkaulustrappia. Jälkikäteen selvisi, että ne ovat peräisin Jordanialaisesta istutuskampanjasta. Näillä ei renkaita näkynyt, tosin kaukanahan ne olivat. Päivällisen jälkeen oli suunniteltu menevämme lampun kanssa yöretkelle, mutta koska oli holokaustin muistopäivä, Yotvatan kahvila oli kiinni. Teimme pikapäätöksen ajaa Eilatiin syömään ja unohtaa pöllöilyt. Tiesin yhden italialaisen ravintolan, ja ajoimme suoraan sen pihaan. Onneksi, sillä sekin meni hetikohta kiinni ja kaikki muutkin Eilatin ravintolat olivat illalla kiinni muistopäivän takia. Britit kertoivat, että he eivät saaneet illalla ruokaa lainkaan koska oli pyhäpäivä. Hieno lintupäivä, jonka muistaa pitkään!

Kuulimme Yotvatassa kilsan päässä majailevasta Iraniasta, joten olihan se bongattava!

24.4. Aamulla lähtö puoli kuudelta Eilatin ylängölle. Britit olivat perhanat eilen nähneet siellä kaikki kiinnostavat kolme kiurulajia. He olivat olleet siellä aamukuudelta. No, nyt oltiin mekin ja kiurujahan alkoi kylmässä pohjoistuulessa löytymään. Ensin vain vilahduksina, sitten oikein hienostikin. Kirjosiipikiuruja, pikkuaavikkokiuruja ja loppumetreillä vielä pariskunta sarvikiurujakin. Onnistuneen komppauksen jälkeen paluu aamiaiselle. Matkalla huomasimme, että mehiläishaukkoja muuttaa kivasti, joten kiirehdimme aamiaispöytään. Laskeutuessamme huomasin aivan tien vieressä kun kettu ajoi takaa isoa ruskeaa ”koiraa”. Paniikkijarrutus, sillä sehän oli tietysti susi! Ryntäsimme ulos katsomaan. Susi lönkytteli jonkin aikaa tietä ylöspäin, kunnes jatkoi aavikkoista rinnettä ylöspäin ja piiloon. Ei niin pikaisen aamiaisen jälkeen takaisin vuorille, jossa nuori ranskalaistyttö oli laskemassa kivaa muuttoa. Paras rynnistys oli jo ohi, kun saavuimme paikalle, mutta silti näimme viitisen sataa sirovarpushaukkaa, pari arokotkaa ja muita petoja. Tuntui koko ajan, että olimme aina väärässä paikassa. Tuuli oli kova, vähän luoteen puolelta ja se painoi linnut alas melkein Eilatiin. Taas ajoimme k20 altaille, jossa kurppelo ja kurvi olivat edelleen paikalla. Altaiden jälkeen teimme kävelyn Holland Parkissa, jossa oli hyvin vähän muuttolintuja. Hotellin kautta syömään hotellin viereiseen Steak Houseen, joka oli retken paras ruokapaikka toistaiseksi. North Beachillä lepy, muutama arabiantiira ja nokiliitäjä. Iltahämärissä olimme k19 altaalla pitsihietakyyhkyjä odottamassa ja pariskunta tulikin aivan viereen juomaan. Hämärissä altaan päällä lensi vielä hauska lepattava sudenkorentolaji Brachythemis impartita. Sen jälkeen ajoimme vielä Yotvataan lampun kanssa etsimään pöllöjä tai kehrääjiä, mutta kylmä yö ei suosinut kehrääjiä, eikä pöllöäkään näkynyt. Vain pari kettua, pari kahlaajapääskyä, kynsihyyppiä ja kattohaikaroita. Huomenna on viimeinen kokonainen päivä Eilatissa.

25.4. Aamulla kuudelta taas duuniin, eli North Beachille. Heti perään menimme komppaamaan rajanylityspaikan pohjoispuolisen palmumetsän, koska siellä on kuulemma idänmehiläishaukka paikallisena. Metsikkö todettiin nopeasti hiljaiseksi ja siirryimme rengastusasemalle. Siellä rengastus tapahtuu nykyään aseman sisällä, ja aseman seinässä on luukku, joka avataan rengastuksen ajaksi ja jengi pääsee seuraamaan rengastusta vierestä. Samoin sinne on tehty uusi piilokoju, jota saa vuokrata 100NIS per nuppi. Reijo ja Kalle halusivat jäädä piiloon, joten aamiaisen jälkeen heitin heidät sinne ja me muut menimme vuorille, Low Mountainille. Siellä menikin petoja ja kiitäjiä tosi kivasti. Mehiläishaukkoja pääosa, sirovarpushaukkoja varapääosa, mutta mukana meni kaikenlaista kivaa, 16 eri lajia. Kymmenkunta arokotkaa, pikkukiljukotka, pikkukorppikotka, pikkukotkia, käärmekotkia, hiiri-, varpus-, niittysuo-, ruskosuo-, haara-, tuuli- ja sokereina pohjalla kaksi välimerenhaukkaa ja hieno idänmehiläishaukka! Lisäksi näkyi ilmeinen Pernisristeymä. Touko plokkasi pikkukiitäjän apusmassasta ja kalliopääskyjäkin näkyi kolme. Palasimme hotellille rengastusaseman kaupan kautta. Iltapäivällä käytiin nopeasti kurkkaamassa Egyptin rajalla, ja palattiin hotellille, jossa otettiin peräti puolen tunnin päivätirsat, retken ainoat. Mentiin viideksi North Beachille, jossa hiljaista lintumielessä. Paikasta on tullut levoton roskasakin telttakylä, jossa ei meinaa enää löytää paikkaa, josta nähdä merelle, saati että rannalla uskaltaisi levähtää mitään lintuja. Ei ihme, ettei riuttahaikaroita ole paikalla, onneksi tänään nähtiin yksi ohilentävä. NB:llä samat pari mukavaa brittiheppua, toisen nimi oli Paul Stancliff BTO:sta ja hän kertoi tehneensä töitä yhdessä Aleksi Lehikoisen kanssa. Lähetti terveisiä Aksulle. Illalla syömään samaan loistavaan Steak Houseen, jossa nyt koko porukalla ”viimeinen ehtoollinen”.

Mehiläishaukkojen seassa meni tällainen risteymähtävä yksilö

26.4. Lähtö klo 6.00 kohti pohjoista. Varsin kivuttomasti matkaan, tarkoituksena ajaa Kuolleen meren kautta Tel Aviviin. Aamu alkoi heikosti kun Hai Barin parkkipaikka oli lukittu, eikä mustaruostepyrstöä päässyt nyt oikein edes yrittämään. Yotvatan Cafe ei vielä seitsemältä ollut auki, joten jatkoimme aamiaiselle kauemmas. K101 baarissa aamupatongit naamaan ja etiäpäin. Hatsevan Field schoolin kasvihuonealueen läpi sekoiltuamme olimme viimein oikealla paikalla etsimässä arabiankerttua. 100 metriä käveltyämme ja nauhaa soiteltuamme yhdestä akaasiasta kuului sama laulu ja siinähän se! Vähän sekoilua lajinmäärityksen kanssa, kuten asiaan kuuluu. Hetken päästä Touko huusi että pöllö lentää, ja jostain akaasiasta oli tosiaan lähtenyt aavikkohuuhkaja lentoon! Se istahti kivelle josta sen kaikki näkivät, eikä riemulla ollut rajoja! Hyvä paikko yöretken hylsystä. Puskiin oli selvästi tullut muuttolintuja ja löysimmekin kirjo- ja lehtokertut, satakieliä, leppälintuja ja jonkin kerttusen. Matka jatkui kohti Kuollutta merta. Seuraavaksi pysähdyimme siinä juuri ennen Zohar junctionia olevalla kosteikolla tien oikealla puolella. Mukavasti lintuja, kuten 8 ruskosotkaa, mustapyrstökuiri, papyruskerttusia, smyrnankalastaja etc. Ei kuitenkaan retkenpinnoja. Seuraavalla kosteikolla tien vasemmalla puolella löytyi eteläpäästä tamariskivarpusia kuten pitikin. Samoin pari ruostepyrstöä. Päätimme jättää aikapulan takia Kuolleen meren, lyhytpyrstökorpin ja En Gedin väliin ja jatkaa suoraan länteen Zohar junctionista. Se olikin fiksu veto, sillä kun olimme juuri nousemassa ylös tasaiselle aavikolle, Touko pyysi pysäyttämään auton. Lähellä tietä lensi pari petoa, haarahaukkoja. Mä en niitä nähnyt vaan katsoin kauemmaksi jossa kaarteli iso kotka. Se paljastui munkkikorppikotkaksi ja se tuli lopulta suoraan päältä! Lisäksi paikalla lensi kaksi lyhytpyrstökorppia, neljä tavallista korppia ja nuolihaukka. Jatkoimme suoraan Mt Amasalle, joka on tunnettu kalliokirvispaikka. Aikamme sitä soiteltuamme, alkoi alapuolelta kuulua sen laulua ja Leena plokkasi sen sieltä lennossa. Munkkimme jatkui vaan! Muita lajeja mm. pikkupensaskerttu, rusotaskuja ja aavikkokerttuja. Sen jälkeen ajoimme Mäkkäriin syömään, ja jatkoimme matkaa vielä kerran Gal-oniin yrittämään liitokotkaa. Staijailimme ensin kylän vieressä, mutta koska siinä oli vain samoja tuttuja lintuja, vaihdoimme paikan vähän idemmäksi kukkulalle. Alue oli aidattu, ja siellä oli sonnilauma, muttei se meitä hidastanut. Kukkulalla oli sinirastas ja Jorma ja Reijo näkivät sininärhen. Käärmekotkia oli ihan tolkuttomasti, ja epäilemättä käärmeitäkin. Yhden ruskean päälle meinasin astuakin. Emoshakaali jolkotteli pellolla nisät roikkuen. Aivan viimeisillä valoilla etsiskelimme vielä sininärheä tieltä käsin. Punapäälepinkäisiä ja samettipääkerttuja oli paljon, ja retken viimeiseksi lajiksi Touko plokkasi vielä liitohaukan! Hurja päätös hienolle retkelle. Pakkailimme auringon laskettua tavarat kasaan tien penkassa ja vaihdoimme matkavaatteet ylle. Ajelimme suoraan kentälle, jossa bensiksellä oli hyvä tankata tankki täyteen ja palauttaa auto. Olimme tunnin liian aikaisin kentällä, sillä baggage drop aukesi vasta kolme tuntia ennen koneen lähtöä. Hyvin köykäiset kuulustelut ja pääsimme helposti koneeseen. Vain Touko joutui hieman aikaa selittelemään Malesian leimoja passissaan. Yhteensä näimme retkellä 208 lajia, joka oli hieman vähemmän kuin odotin. Kävimmehän kuitenkin ekana päivänä Maagan Michaelissa. Muuttavat pikkulinnut loistivat retken aikana poissaolollaan. Vasta viimeinen päivä oli selvästi pudotuskelipäivä, hieman pilvistä ja melko tyyntä.

Hietakyyhkykoiras

27.4. Yöllä 1.20 koneeseen ja kuudelta Helsinki-Vantaalla.

Retkellä mukana olivat: Jorma Knaapi, Leena Laitinen, Touko Torppa, Jouko Olkio, Reijo Mäihäniemi ja Kalle Sulkava. Oppaana Petro Pynnönen.

Lisää kuvia retkeltä löytyy Kalle Sulkavan blogista.

Retkellä havaitut lajit:

Pikku-uikku Little Grebe yleinen altailla 67 ex

Nokiliitäjä Sooty Shearwater North Beach 12 ex

Pikkumerimetso Pygmy Cormorant Maagan Michael 50 ex

Pelikaani White Pelican Gal-on, muuttoparvi 28 ex

Yöhaikara Night Heron tavallinen 153 ex

Kyyryhaikara Striated Heron North Beach 21.4. 2 ex

Rääkkähaikara Squacco Heron kosteikoilla, NB 31 ex

Lehmähaikara Cattle Egret pohjoisempana tavallinen 50 ex

Riuttahaikara Western Reef Egret North Beach 25.4. 1 ex

Silkkihaikara Little Egret päivittäin muutama 39 ex

Harmaahaikara Grey Heron vähissä 7 ex

Ruskohaikara Purple Heron harvalukuinen, a16m NB 19 ex

Mustahaikara Black Stork 90m 25.4. 101 ex

Kattohaikara White Stork vähissä 394 ex

Pronssi-iibis Glossy Ibis kosteikoilla 87 ex

Kapustahaikara Spoonbill vähissä 9 ex

Flamingo Greater Flamingo k20 ja IBRC 280 ex

Afrikanhanhi Egyptian Goose Tel Aviv, k19 12 ex

Ristisorsa Shelduck k20 5ex

Tavi Common Teal IBRC, Zohar 8 ex

Sinisorsa Mallard tavallinen pohjoisosissa 111 ex

Jouhisorsa Pintail k20, Zohar 31 ex

Heinätavi Garganey vähissä 16 ex

Lapasorsa Shoveler kosteikoilla 40 ex

Ruskosotka Ferrugineous Duck Nizzana, Zohar 9 ex

Mehiläishaukka Honey Buzzard muutolla 1162 ex

Idänmehiläishaukka Crested Honey Buzzard Eilat Mountains 1 ex

Haarahaukka Black Kite harvalukuinen 105 ex

Pikkukorppikotka Egyptian Vulture Ein Avdat, Eilat Mountain 7 ex

Hanhikorppikotka Griffon Vulture Ein Avdat 8 ex

Munkkikorppikotka Black Vulture n. Zohar juntion 1 ex

Käärmekotka Short-toed Eagle etenkin Gal-on 90 ex

Ruskosuohaukka Marsh Harrier siellä täällä 28 ex

Sinisuohaukka Hen Harrier Sei’fim Plain 1 ex

Niittysuohaukka Montagu’s Harrier harvakseltaan 11 ex

Liitohaukka Black-shouldered Kite Gal-on 1 ex

Varpushaukka Sparrowhawk muutolla 16 ex

Sirovarpushaukka Levant’s Sparrowhawk muutolla 616 ex

Hiirihaukka Steppe Buzzard vähissä 115 ex

Pikkukiljukotka Lesser Spotted Eagle Gal-on, Eilat 2 ex

Arokotka Steppe Eagle Ein Avdat, Eilat 13 ex

Pikkukotka Booted Eagle vähissä 13 ex

Kalasääski Osprey Eilat 2 ex

Pikkutuulihaukka Lesser Kestrel Gal-on 5 ex

Tuulihaukka Kestrel siellä täällä 30 ex

Nuolihaukka Eurasian Hobby Nizzana, Zohar 3 ex

Välimerenhaukka Eleanora’s Falcon Eilat 2 ex

Keltapäähaukka Lanner Negevish 2 ex

Arabihaukka Barbary Falcon North Beach 1 ex

Vuoripyy Chukar Nizzana, Gal-on 56 ex

Aavikkopyy Sand Partridge vähissä 16 ex

Luhtakana Water Rail IBRC 1 ex

Pikkuhuitti Little Crake IBRC 1 ex

Liejukana Moorhen kosteikoilla 81 ex

Nokikana Coot kosteikoilla 35 ex

Idänkaulustrappi Houbara Nizzana, (Yotvata) 4 (+3) ex

Pitkäjalka Black-winged Stilt tavallinen 190 ex

Paksujalka Stone Curlew Zeelim, Gal-on 7 ex

Aavikkojuoksija Cream-coloured Cursor Nizzana 4 ex

Pääskykahlaaja Pratincole k20, Yotvata 7 ex

Aropääskykahlaaja Black-winged Pratincole k20, k19 3 ex

Pikkutylli Little Ringed Plover IBRC, k20 3 ex

Mustajalkatylli Kentish Plover k20, ihan kateissa 1 ex

Tylli Ringed Plover k20, IBRC 30 ex

Aavikkotylli Greater Sand Plover k20 1 ex

Tundrakurmitsa Grey Plover k20 6 ex

Kynsihyyppä Spur-winged Plover tavallinen +

Pikkusirri Little Stint Eilat, Nizzana 110 ex

Lapinsirri Temminck’s Stint Eilat, Nizzana 28 ex

Kuovisirri Curlew Sandpiper Eilat 12 ex

Suosirri Dunlin Eilat 10 ex

Jänkäsirriäinen Broad-billed Sandpiper k20 6 ex

Suokukko Ruff Eilat, Nizzana 115 ex

Tundrakurppelo Long-billed Dowitcher 22.-24.4. k20 1 ex

Mustapyrstökuiri Black-tailed Godwit k20, Zohar 3 ex

Mustaviklo Spotted Redshank k20 3 ex

Punajalkaviklo Common Redshank Nizzana 1 ex

Lampiviklo Marsh Sandpiper Nizzana, Eilat 20 ex

Valkoviklo Greenshank Nizzana, Eilat 20 ex

Metsäviklo Green Sandpiper Nizzana 1 ex

Liro Wood Sandpiper Nizzana, Eilat 80 ex

Rantasipi Common Sandpiper Nizzana, Eilat 38 ex

Rantakurvi Terek Sandpiper 23.-24.4. k20 1 ex

Karikukko Ruddy Turnstone Eilat 4 ex

Vesipääsky Red-necked Phalarope North Beach 25.4. 1 ex

Leveäpyrstökihu Pomarine Skua North Beach 3 ex

Merikihu Arctic Skua North Beach 17 ex

Valkosilmälokki White-eyed Gull North Beach 48 ex

Naurulokki Black-headed Gull vähissä 9 ex

Kaitanokkalokki Slender-billed Gull Eilat 550 ex

Selkälokki Lesser Black-backed Gull Eilat, fus, int ja heu 40 ex

Aroharmaalokki Caspian Gull Eilat 1 ex

Etelänharmaalokki Yellow-legged Gull Maagan Michael 5 ex

Armenianlokki Armenian Gull Eilat 8 ex

Räyskä Caspian Tern Eilat 5 ex

Riuttatiira Sandwich Tern North Beach 8 ex

Kalatiira Common Tern Eilat 660 ex

Arabiantiira White-cheeked Tern North Beach 10-22 ex

Ohjasnokitiira Bridled Tern 21.-23.4. North Beach 1 ex

Pikkutiira Little Tern Eilat, Maagan Michael 192 ex

Valkoposkitiira Whiskered Tern Eilat, Maagan Michael 5 ex

Valkosiipitiira White-Winged Tern North Beach 235 ex

Kruunuhietakyyhky Crowned Sandgrouse Ezuz 4 ex

Täplähietakyyhky Spotted Sandgrouse Nizzana 6 ex

Hietakyyhky Black-bellied Sandgrouse Nizzana, Sde Boqer 8 ex

Pitsihietakyyhky Liechtenstain’s Sandgrouse k19 2 ex

Kalliokyyhky/ pulu Rock Dove / Pigeon yleinen kaikkialla +

Turkinkyyhky Collared Dove yleinen kaikkialla +

Turturikyyhky Turtle Dove harvakseltaan 73 ex

Palmukyyhky Laughing Dove yleinen kaikkialla +

Naamiokyyhky Namaqua Dove Sde Boqer, Yotvata 5 ex

Kauluskaija Ring-necked Parakeet taajamissa 68 ex

Munkkiaratti Monk Parakeet Tel Aviv 40 ex

Aavikkohuuhkaja Pharao Eagle Owl Hatseva 1 ex

Sarvipöllö Long-eared Owl Tel Aviv airport 1 ex

Tervapääsky Common Swift yleinen 1100+ ex

Vaaleakiitäjä Pallid Swift etenkin Eilat 49 ex

Pikkukiitäjä Little Swift Maagan Michael, Eilat 2 ex

Alppikiitäjä Alpine Swift Gal-on, Eilat 303 ex

Smyrnankalastaja Smyrna Kingfisher kosteikoilla pohjoisosissa 6 ex

Kuningaskalastaja Kingfisher yksittäisiä 7 ex

Kirjokalastaja Pied Kingfisher etenkin Maagan Michael 39 ex

Pikkumehiläissyöjä Little Green Bee-eater Neqorot, Arava 8 ex

Vihermehiläissyöjä Green Bee-eater Yotvata, k20 3 ex

Mehiläissyöjä Bee-eater harvakseltaan 41 ex

Sininärhi Roller Gal-on 1 ex

Harjalintu Hoopoe harvakseltaan 32 ex

Pikkuaavikkokiuru Bar-tailed Desert Lark Eilat ylänkö 10 ex

Aavikkokiuru Desert Lark harvakseltaan aavikolla 20 ex

Kirjosiipikiuru Hoopoe Lark Yotvata, Eilat ylänkö 3 ex

Lyhytvarvaskiuru Short-toed Lark Yotvata, k20 10 ex

Töyhtökiuru Crested Lark yleinen 50+ ex

Sarvikiuru Temminck’s Horned Lark Eilat ylänkö 2 ex

Törmäpääsky Sand Martin yleinen 230+ ex

Afrikankalliopääsky Pale Rock Martin Sde Boqer – Eilat 10 ex

Kalliopääsky Crag Martin Eilat vuoret 3 ex

Haarapääsky Barn Swallow runsas 510+ ex

Ruostepääsky Red-rumped Swallow harvalukuinen 41+ ex

Räystäspääsky House Martin harvalukuinen 85+ ex

Isokirvinen Richard’s Pipit k20 1 ex

Kalliokirvinen Long-billed Pipit Mt Amasa 1 ex

Metsäkirvinen Tree Pipit vähissä 6 ex

Lapinkirvinen Red-throated Pipit yllättävän runsas vielä 67 ex

Keltavästäräkki Yellow Wagtail vähissä 125 ex

Sitruunavästäräkki Citrine Wagtail Nizzana 1 ex

Västäräkki White Wagtail vähissä 12 ex

Arabianbulbuli Yellow-vented Bulbul yleinen +

Ruostepyrstö Rufous Bush Robin harvalukuinen 6 ex

Satakieli Trush Nightingale Hatseva 2 ex

Kivikkosatakieli White-throated Robin Yotvata 23.4. 1 ex

Leppälintu Common Redstart harvalukuinen 4 ex

Mustapyrstötasku Blackstart harvalukuinen aavikoilla 27 ex

Pensastasku Whinchat Gal-on 2 ex

Kivitasku Wheatear vähissä 3 ex

Rusotasku Black-eared Wheatear Nizzana, Mt Amasa 3 ex

Surutasku Mourning Wheatear aavikoilla 14 ex

Hupputasku Hooded Wheatear aavikoilla 9 ex

Kalottitasku White-crowned Wheatear vähissä 8 ex

Sinirastas Blue Rock Trush Gal-on 2 ex

Mustarastas Blackbird pohjoisosissa 5 ex

Silkkikerttunen Cetti’s Warbler Maagan Michael 2 ex

Priinia Graceful Warbler yleinen kaikkialla +

Aavikkokerttu Scrub Warbler aavikot, Mt Amasa 9 ex

Ruokokerttunen Sedge Warbler Nizzana, Eilat 3 ex

Rytikerttunen Reed Warbler tavallinen ruovikoissa 21 ex

Papyruskerttunen Glamorous Reed Warbler Maagan Michael, Zohar 6 ex

Rastaskerttunen Great Reed Warbler Maagan Michael 1 ex

Vaaleakultarinta Olivaceous Warbler vähissä 6 ex

Pikkupensaskerttu Spectacled Warbler Mt Amasa 1 ex

Samettipääkerttu Sardinian Warbler pohjoisosissa yleinen 22 ex

Arabiankerttu Arabian Warbler Hatseva 1 ex

Kirjokerttu Barred Warbler Hatseva 1 ex

Hernekerttu Lesser Whitethroat vähissä 37 ex

Pensaskerttu Common Whitethroat Eilat 1 ex

Lehtokerttu Garden Warbler Hatseva 1 ex

Mustapääkerttu Blackcap vähissä 42 ex

Balkaninuunilintu Eastern Bonelli’s Warbler vähissä 3 ex

Pajulintu Willow Warbler vähissä 9 ex

Harmaasieppo Spotted Flycatcher vähissä 3 ex

Sepelsieppo Collared Flycatcher Tel Aviv puisto 1 ex

Arabiantimali Arabian Babbler aavikoilla harvakseltaan 14 ex

Talitiainen Great Tit pohjoisosissa 14 ex

Isopurppuramedestäjä Palestine Sunbird harvakseltaan 17 ex

Pikkulepinkäinen Red-backed Shrike Wadi Neqorot, Yotvata 2 ex

Etelänisolepinkäinen Southern Great Shrike harvakseltaan 11 ex

Punapäälepinkäinen Woodchat Shrike pohjoisosissa 10 ex

Valko-otsalepinkäinen Masked Shrike harvakseltaan 11 ex

Närhi Jay pohjoisosissa 6 ex

Naakka Jackdaw pohjoisosissa 150 ex

Intianvaris House Crow Eilat 100 ex

Varis Hooded Crow pohjoisosissa 202 ex

Arokorppi Brown-necked Raven aavikoilla 26 ex

Korppi Raven Zohar-Mt Amasa 10 ex

Lyhytpyrstökorppi Fan-tailed Raven Zohar 2 ex

Rotkorakkeli Tristram’s Crackle etelässä 30 ex

Pihamaina Common Mynah pohjoisosissa 162 ex

Varpunen House Sparrow yleinen kaikkialla +

Pensasvarpunen Spanish Sparrow Yotvata 30 ex

Tamariskivarpunen Dead Sea Sparrow Zohar 2 ex

Viherpeippo Greenfinch pohjoisessa 14 ex

Tikli Goldfinch pohjoisessa 12 ex

Hemppo Linnet Gal-on 1 ex

Peltotulkku Desert Finch Yotvata 10 ex

Aavikkotulkku Trumpeter Finch Eilat 7 ex

Rotkopunavarpunen Sinai Rosefinch Wadi Neqorot 3 ex

Kalliosirkku Striolated Bunting Eilat 6 ex

Peltosirkku Ortolan Bunting Yotvata, Eilat 6 ex

Harmaasirkku Corn Bunting Gal-on 1 ex

Yht. 208 lajia

 

Matkakertomus: Tringa Pohjois-Atlantilla 30.9.-7.10.2016

Kirjoittanut retken opas Harri Hölttä

 

 

30.9.

 

Aamulla kokoontuminen Helsinki-Vantaalla oli kahdeksalta ja ensimmäinen lento Kööpenhaminaan lähti puoli kymmenen, koska Fär-saarille ei suoria lentoja ole. Kööpenhaminan kentällä nähtiin mm. kiuruja sekä tuulihaukka.

 

Jatkolento Fär-saarille lähti 12.50 ja perillä oltiin sikäläistä aikaa 14.05. Paikallisoppaamme Silas Olofssonin ja vuokra-autojen löydyttyä lähdettiin heti maastoon ajellen Gásadalurin pikkukylään, missä nähtiin mm. ensimmäiset myrskylinnut, karimetsot ja isokihu.

 

 

Heikki Kantola: Harri ja Silas tapittamassa Fär-saarilla

 

Viereisessä Sørvágurin kylässä vastaan lensi myöhäinen pikkukuovi ja löydettiin rannoilta ensimmäiset lukuisista karikukoista sekä ampuhaukka. Reissun ensimmäinen taigauunilintu löytyi myös Sörvagurista, mutta sen taisi havaita vain Silas – onneksi seuraava lintu Leitisvatnin pohjukassa olleessa pikkukylässä näyttäytyi jo paremmin.

 

Sitten oli edessä vajaan tunnin ajo Fär-saarten pääkaupunkiin Torshavniin, jonka satamasta yhteysalus retkikohteeseemme Suðuroyn saarelle lähtisi. Ennen aluksen lähtöä ehdimme käydä ihmettelemässä satamassa kelluneita 40 riskilää ja samassa paikassa Silas huomasi myös kauempana merellä lentäneen lunnin – laji on hyvin harvalukuinen tähän aikaan lintujen viettäessä aikaansa kaukana merellä. Laivalta onnistuttiin näkemään hieman yllättäen aikainen isolokki, joka on saarilla talvivieras, sekä uusi isokihu. Perille Suðuroylle saavuttiin pimeällä ja etsiydyttyämme hotelliin painuttiin pehkuihin, sillä päivä oli ollut pitkä.

 

1.10.

 

Aamu oli hämmentävä: tuuli, tuo ihmisen pahin vihollinen, oli poissa, vaikka oltiinkin meren ympäröiminä. Aurinko nousi enimmäkseen kirkkaana pysyneelle taivaalle. Oli mitä mainion retkisää.  Ensimmäiset mustarastaat ja alli näkyivät jo hotellin ympäristöstä ja aamupalan jälkeen päästiin liikkeelle avariin maisemiin.

 

Ensimmäinen käyntikohde oli Sandvikin pikkukylä saaren pohjoisosassa. Tutustuminen kylän ympäristöön sekä läheiseen hiekkarantaan paljastivat mm. hernekertun, luotokirvisen, kolme pulmussirriä ja yhdeksän lyhytnokkahanhen parven. Seuraavana oli ohjelmassa Hvalban kylä, mistä lajilistalle saatiin mm. saarella harvalukuinen suokukko, taigauunilintu, reissun ainoa elävä urpiainen, suosirri sekä merellä lennellyt suula ja isokihu.

 

Hvalban kylämaisemaa Fär-saarilta kuva Harri Hölttä

 

 

Pikkulintujen määrät vaikuttivat olevan matalia, koska ei ollut mikään varsinainen pudotuskeli – mutta hyvässä säässä lintuja oli helpompi etsiä.

 

Kottaraiset Harri Hölttä

 

Seuraavaksi matka vei yhden pienen metsätupsun komppauksen  jälkeen Famjinin kylään, missä huomio kiinnittyi ensin vuorovesirannalla ruokailleisiin kahlaajiin. Paikalla oli nimittäin neljä tylliä, suosirri, kaksi isokuovia, taivaanvuohi sekä lukuisia karikukkoja. Kylän pikkulintuja koluamassa ollut Silas hälytti äkkiä radiopuhelimella löytäneensä kähmyilevän sirkkalinnun merenrannan kapealta ruohovyöhykkeeltä. Lintu oli sirkkalinnuille tyypillisesti vaikea löydettävä, mutta silti sen verran yhteistyöhaluinen yksilö, että se saatiin useamman kameramiehen toimesta lopulta kuvattua oikein hyvin. Määritys vei ensin pensassirkkalinnun suuntaan linnun näennäisen pitkäpyrstöisyyden vuoksi, mutta kuvien perusteella laji määrittyi lopulta kuitenkin riemukkaasti viirusirkkalinnuksi, joka oli uusi ja odotettulaji Fär-saarille! Muita kylältä löydettyjä varpuslintuja olivat kaksi taigauunilintua sekä pensastasku.

 

Fär-saaret Viirusirkkalintu 1.10.2016 Esa Heinänen

 

 

 

Famjinista ajettiin saaren eteläisimpään kärkeen Sumban kylään ja Akrabergin majakkaniemeen.  Siellä paljastui, että jo lähes vuoden (löytöpäivä 11.10.2015) kylän edustan vesillä viettänyt Fär-saarten kolmas allihaahka oli edelleen läsnä. Paras varpuslintulöytö oli puolestaan Silaksen löytämä saarten kuudes viitakerttunen, joka piilotteli eräässä puutarhassa. Merellä nähtiin myös suulia ja tarkemmin määrittämättä jäänyt liitäjä.

 

Fär-saaret Sumban kylä Esa Heinänen

 

 

Akrabergin niemessä retkiporukkamme keskittyi lähinnä myrskylintujen ja maisemien kuvaamiseen. Onneksi Silas kuitenkin käväisi myös viereisillä pelloilla, sillä sieltä hän äkkäsi lennossa näyttäytyneen palsasirrin! Porukan kokoonnuttua etsimään lintua meni hetki, ennen kuin tajusimme linnun ruokailevan erinomaisesti näkyvillä parinkymmenen metrin päässä suoraan edessämme. Pian lammas kuitenkin ajoi linnun tiehensä. Silas oli todella kaivanut meille kovan lajilistan heti alkuun! Yli odotusten toteutunut ensimmäinen retkipäivä päätettiin paluumatkalla ilta-auringossa tehtyyn maisematieajeluun sekä illalliseen läheisessä Vagurin pikkukaupungissa.

 

2.10.

 

Aamu valkeni eilisen tavoin aurinkoisena ja heikkotuulisena. Päivän mittaan kierreltiin toisaalta uudelleen parhaita eilisiä paikkoja sekä niitä alueita, joissa ei vielä eilen ehditty käymään.  Esimerkiksi Sumbassa allihaahka ja viitakerttunen olivat edelleen paikoillaan, samoin kuin Famjinin viirusirkka. Taigauunilintujen summaksi kertyi päivän mittaan 13 yksilöä.

 

Aamun ensimmäinen uusi retkipinna oli Hovin kylän maisematien alkupäässä merellä uinut mustakurkku-uikku. Sitten ajeltiin Vagurin kylään, missä pikkulammella tarkemman syynäyksen kohteeksi joutunut sotka paljastui lopulta lapasotkaksi. Seuraavina ohjelmassa olivat eilen väliin jääneet Porkerin ja Lopran pikkukylät, joista lajilistalle kertyi mm. kapustarinta, punajalkaviklo ja pajulintu. Sitten ajeltiin taas saaren eteläkärkeen, missä Akrabergin peltojen komppaus paljasti tällä kertaa kaksi nopeasti näyttäytynyttä palsasirriä sekä noin 50 lyhytnokkahanhen parven. Osa porukasta käveli Akrabergistä takaisin alas Sumbaan, missä varmistui eilisten parempien lajien olevan edelleen paikalla ja mm. taigauunilintuja päästiin katselemaan hyvin. Sitten suunnattiin saaren pohjoisosiin, tosin matkalla Hvalbaan pysähdyttiin Hovin kylässä. Hvalban ja Famjinin tsekkaamisen jälkeen päivä olikin taas pulkassa.

 

Rantakallioita Harri Hölttä

 

 

3.10.

 

Herätys oli varhain, sillä matka jatkui tänään kohti Islantia. Ensiksi hyppäsimme Torshavniin vievään yhteysalukseen, mistä staijattiin kannella aamun sarastaessa. Torshavniin saavuttuamme ilmeni, että meillä oli vielä muutama tunti tehokasta retkeilyaikaa ennen pääsyä Islannin-laivan lähtöä. Niinpä kävimme mm. vanhassa Kirkjubøurin kylässä, missä nähtiin lisää suulia sekä taigauunilintu. Torshavnissa kompattiin keskustan puistosta retken lajilistalle mm. puolenkymmentä turkinkyyhkyä ja kaupungin rannasta kolme kanadanhanhea. Ja juuri kun olimme jo lähdössä pois, ilmestyi jostain valkoinen haikara kiertelemään paikan ylle! Lintu määritettiin sumeilematta silkkihaikaraksi.

Fär-saaret Silkkihaikara 3.10.2016 Esa Heinänen

 

Viimeistään tässä vaiheessa voitiin todeta, että reissun pinnalistasta on tulossa hyvin, hyvin kummallinen. Torshavnissa hyvästelimme Silaksen ja kiitimme hienosti alkaneesta reissusta.

 

Smyril Line – yhtiön Norröna-laiva kohti Islantia lähti kahdelta ja loppupäivän valoisa aika kului lähinnä laivan keulasta merelle tähyillen ja valokuvaten. Yleisin laji oli myrskylintu, mutta niiden lisäksi nähtiin myös hieman isokihuja, suulia sekä pari ruokkilintua. Hämmennystä aiheutti laivalle aavalla merellä muutolta laskeutunut pikkulintu, josta ei yrityksistä huolimatta saatu lajia irti.

 

 

4.10.

 

Laivamme saapui Islannin itäosiin, Seyðisfjørðurin pikkukaupunkiin aamuyhdeksältä. Sitä ennen oli kuitenkin ehditty jo havaita mm. laivan kannella lepäillyt jänkäkurppa, kaksi amerikanjääkuikkaa sekä pari grönlanninlokkia ja pikkukajavaa. Eilinen laivapikkulintu määrittyi kivitaskuksi. Ja kun laiva oli jo melkein maissa, laivaa kierrelleestä lokkiparvesta huomattiin erikoisen näköinen lokki – joka pienen ihmettelyn jälkeen määritettiin pohjoisamerikkalaiseksi nokisiipilokiksi! Sendari suosi meitä siis edelleen.

 

Islanti Nokisiipilokki 4.10.2016 Esa Heinänen

 

Laivasta päästyä retkeiltiin ensin itse Seyðisfjørðurissa, mistä nokisiipilokin lisäksi löytyi myös seitsemän virta-allin parvi kaupan nurkalta joesta – jälleen yksi odotettu laji hoitui näin hienosti. Sen jälkeen suuntasimme Breiðdalsvíkin kylään ja siellä sijaitsevaan Blafellin hotelliin, mutta matkalla pysähdeltiin mm. Eskifjörðurissa, Reyðarfjörðurissa ja Fáskrúðsfjörðurissa. Lajilistalle saatiinkin mm. lisää grönlanninlokkeja, reissun ainoiksi jääneet merisirrit Eskifjörðurissa sekä Islannissa vähälukuinen (<100 havaintoa) pilkkasiipi Reyðarfjörðurissa. Myös tunturihaukka näyttäytyi Hafnarnesissa, mutta tilanne oli tarpeettoman nopea eikä lintua löytynyt uudestaan. Breiðdalsvíkiin päästyämme ehdittiin vielä retkeillä kylän rannoilla ja metsiköissä.

 

Jäävuoria Islannista Harri Hölttä

Islannissa, kuva Heikki Kantola

 

 

5.10.

Säätila oli ihmeellisesti pysynyt koko reissun ajan hyvänä eli täkäläisten kriteerien mukaan sateettomana ja tyynenä, mutta tälle päivälle luvattiin sitten perinteisempää säätä. Onneksi tänään oli kuitenkin ohjelmassa reissun pisimmät ajo-osuudet eikä säätila niinkään päässyt häiritsemään bussissa istumista.

 

Heti majapaikastamme Breiðdalsvíkistä lähdettyä pikkubussimme kuski Sören näytti meille ystävällisesti sähkötolpassa istuneen tunturihaukan – niitä voi kuulemma bussikuskin työssä nähdä päivittäin. lintu oli sen aikaa aloillaan, että kaikki ehtivät näkemään linnun. Ajoreitin varrella pidetyillä pysähdyksillä löytyi mm. kuuden virta-allin ryhmä, joista yksi oli juhlapukuinen lintu, yksi amerikanjääkuikka, kaksi mustakurkku-uikkua, 50 punajalkaviklon parvi, satoja naurulokkeja yms. Þvottássa yritimme Höfnistä meille apuun tulleen Binnin (Brynjulfur Brynjolfsson) kanssa etsiä alueella oleskelevaa Islannin ensimmäistä amerikanmustalintua, mutta se ei onnettoman kelin ja näkyvyyden vuoksi onnistunut. Tavallinen mustalintu saatiin sentään listalle. Sitten ajeltiin Höfnin kaupunkiin, missä Binni esitteli meille sikäläisen lintuaseman toimintaa. Asemalla harjoitetaan pienellä metsäalueella mm. rengastusta. Selvästi tavallisimmat rengastuslajit ovat varpuslinnuista punakylkirastas, niittykirvinen ja urpiainen, mutta renkaisiin on saatu myös mm. valkokurkkusirkun ja viirukerttulin kaltaisia lajeja.

 

Sieltä olikin sitten jo aika lähteä pitkälle ajomatkalle kohti Islannin lounaisnurkkaa Garðuria. Matkalla pysähdyttiin muutamaan otteeseen mm. Jökulsárlónin jäävuoria ihmettelemään ja loppumatkasta keli vielä huononi olennaisesti, mutta perillä oltiin lopulta kymmenen jälkeen. Matkalla saatiin retken lajilistalle myös valkoposkihanhi, jonka nimi islanniksi on muuten ”helsingi”.

 

6.10.

Kottaraiset Harri Hölttä

Aamusella suunnattiin ensimmäisenä läheiselle majakalle, mistä oli parantuneessa mutta tuulisessa säässä hyvä seurata merilintujen edesottamuksia. Majakalta nähtiinkin muun muassa kuusi nokiliitäjää, noin 300 ruokkia, noin 150 suulaa sekä muutamia amerikanjääkuikkia, grönlanninlokkeja ja pikkukajavia. Varpuslintupuolelta mainittakoon reissun ainoa lapinsirkku.

 

Tämän jälkeen pysähdeltiin vielä muutamissa paikoissa Garðurissa ja Keflavikissä nähden mm. sorsia ja lokkeja sekä noin 150 kapustarinnan parvi, mutta sitten suunnattiin etsimään amerikantelkkää Sogn-joelta ja Leitisvatn-järveltä. Siitä reissusta tuli kuitenkin matkan varsinaisten kohdelajien suhteen ainoa huti, sillä telkkää ei löytynyt. Kaksi kuvauksellista amerikanjääkuikkaa lämmittivät onneksi mieliä. Sen jälkeen matka alkoikin olla paketissa, Keflavikissä käytiin vielä syömässä ja ajeltiin viimeiseen iltahuutoon Garðurin mökkeihin.

 

7.10.

 

Poislähtöpäivä. Herätys oli aikaisin, koska Keflavikin kenttä on ruuhkaisimmillaan juuri aamuvarhain. Lähtöaikataulua ei helpottanut toisen tilatun lentokenttätaksin myöhästyminen sekä kentän lippuautomaatin temppuilu, mutta kaikki ehtivät kuitenkin hyvin lennolle. Välilasku oli Tukholmassa Arlandan lentokentällä, mistä saatiin vielä piekana ja naakka reissun lajilistalle. Helsinkiin laskeuduttiin ajallaan ja kaikkien matkatavaratkin tulivat perille asti.

 

 

 

Fär-saarten ja Islannin retken 30.9.-7.10. lajilista

 

  1. Laulujoutsen. Pieniä määriä (kahdeksan yksilöä) Fär-saarilla, mutta selvästi yleisempi Islannissa, missä selkeä huippupaikka Lónsfjörður (noin 200 lintua paikallisena).
  2. Lyhytnokkahanhi. Havaintoja vain Fär-saarilta, mitä kautta Islannin pesimäkantaa olevat linnut muuttavat Brittein saarille talvehtimaan. Suurimmassa parvessa 2.10. noin 50 yksilöä Akrabergin pelloilla, pari pienempää parvea myös muualla.
  3. Merihanhi. Yleinen sekä Fär-saarilla että Islannissa. Eri puolilla villien merihanhien lisäksi määrityksiä haittaamassa kesyjä ja puolivillejä (meri)hanhia.
  4. Kanadanhanhi. Yksi havainto, 3.10. kolme lintua Torshavnissa Fär-saarilla.
  5. Valkoposkihanhi. 5.10. arviolta 300 yksilöä useammassa parvessa tienvarressa Islannissa Höfnin länsipuolella.

 

  1. Haapana. Parhaat summat: 2.10. 22 yksilöä Suðuroylla, 5.10. kymmenen lintua Höfnissä sekä 6.10. yhteensä noin sata yksilöä Garðurissa ja Keflavikissa.
  2. Tavi. Fär-saarilla on kolme lintua Suðuroylla, mutta Islannissa enimmillään 4.10. a30 Fáskrúðsfjörðurin pohjukassa sekä 6.10 yhteensä 20p Garðurissa ja Keflavikissa.
  3. Sinisorsa. Yleinen sekä Fär-saarilla että Islannissa.
  4. Tukkasotka. Ei kovin yleinen, kymmenkunta lintua sekä Fär-saarilla että Islannissa.
  5. Lapasotka. Fär-saarilta 2.10. 1p Vagurissa lammella sekä Islannista 4.10. yhteensä 11 lintua (mm. Fáskrúðsfjörður noin 10p) ja 5.10. vielä yksi lintu.
  6. Haahka. Yleinen sekä Fär-saarilla että Islannissa, selvästi suurimmat kerääntymät 5.10. Höfnissä.
  7. Allihaahka. 1.-2.10. 1 naaras p Sumba. Kyseessä on Fär-saarten kolmas allihaahka, joka on ollut paikallisena Sumban vesillä jo lähes vuoden (löytyi suomalaisvoimin 11.10.2015).
  8. Virta-alli. Islannissa ainakin 16 yksilöä kolmella paikalla, ensimmäiset seitsemän yksilöä heti Seyðisfjørðurissa joessa kaupan vieressä. Berufjörðurin vuonon kaakkoisosassa tehdyllä pysähdyksellä nähtyihin kuuteen lintuun sisältyi myös yksi juhlapukuinen lintu.
  9. Alli. Fär-saarten puolella vain kaksi lintua (1.10. 1p Tvöroyri ja 1p Famjin), mutta Islannista yhteensä nelisenkymmentä yksilöä eri paikoissa, eniten 20 lintua Breiðdalsvíkissa.
  10. Mustalintu. 5.10. noin 20 yksilöä Þvottássa. Samassa paikassa noin sadan mustalinnun joukossa oleskellutta, Islannin ensimmäistä amerikanmustalintua ei yrityksestä huolimatta löydetty onnettomien sääolojen ja olemattoman näkyvyyden vuoksi.
  11. Pilkkasiipi. 4.10. pari Reyðarfjörðurissa. Laji on Islannissa harvinainen harhailija, alle 100 havaintoa.
  12. Isokoskelo. Islannissa kahdella paikalla noin 33 yksilöä.
  13. Tukkakoskelo. Tavallinen sekä Fär-saarilla että Islannissa, mutta määrän varsin matalia.

 

  1. Kaakkuri. Havaintoja Islannista kaakkoisosan merenlahdilta (Breiðdalsvík ja Berufjörður), yhteensä seitsemän yksilöä 4.-5.10.
  2. Amerikanjääkuikka. Fär-saarilla vain yksi, kaukana merellä lyhyesti näyttäytynyt lintu Sumbassa 2.10. Islannissa 4.10. 1jp+1tp/juv Seyðisfjørðurissa laivan saapuessa satamaan, 3.10. 1 jp Berufjörðurin vuonolla Sveinsstekksfossin edustalla sekä 6.10. yhteensä neljä lintua Garðurissa ja 1 jp + 1tp/juv lintua hyvin näkyvissä Úlfljótsvatnilla.
  3. Mustakurkku-uikku. 2.10 yksi lintu Suðuroylla Hovin maisematien varrella sekä 5.10. kaksi lintua Berufjörðurin vuonolla Sveinsstekksfossin edustalla.

 

  1. Myrskylintu. Runsas sekä Fär-saarilla että Islannissa.
  2. Nokiliitäjä ja liitäjälaji. Nokiliitäjiä määritettiin 6.10. kuusi yksilöä Garðurin majakalta ja yksi määrittämätön liitäjälaji 2.10. nähtiin Sumbassa.
  3. Suula. Suulia nähtiin etenkin Islannissa Garðurin majakalta (arviolta 150) sekä laivalta (kymmeniä), mutta muutamia myös Suðuroylla 1.10. ja Kirkjuboessa kymmenkunta 3.10.
  4. Merimetso. Merimetsoja nähtiin vain Islannissa, yhteensä muutamia kymmeniä.
  5. Karimetso. Karimetsoja nähtiin useita kymmeniä Fär-saarilla sekä kymmenkunta myös Islannissa, lähinnä Garðurin alueella.
  6. Silkkihaikara. Yksi reissun yllätyslajeista: 3.10. yksi lintu saapui mereltä pyörimään silmiemme eteen Torshavnissa.
  7. Harmaahaikara. 6.10. yksi lintu Garðurissa.

 

  1. Piekana. 7.10. yksi lintu muuttavana Tukholman lentokentällä.
  2. Ampuhaukka. Fär-saarilla yhteensä viisi lintua ja Islannissakin yksi Úlfljótsvatnilla.
  3. Tuulihaukka. Yksi lintu 30.9. Kööpenhaminan lentokentällä ja yksi 5.10. autosta matkalla Lónsfjörðurilta Höfniin.
  4. Tunturihaukka. 5.10. yksi kuskimme meille osoittama lintu Breiðdalsvíkistä lähtiessä

sekä nopeasti ohi viuhahtaneet yksilöt edellisenä ja samana päivänä.

 

  1. Meriharakka. Varsin yleinen, enimmillään 2.10. Suðuroylla 30 lintua ja 5.10. Berufjörðurin vuonolla samoin 30 lintua.
  2. Kapustarinta. 2.10. Suðuroylla kaksi lintua ja 6.10. Garðurissa noin 150 yksilön parvi.
  3. Tylli. 1.10. 4 juv p Famjin.
  4. Pikkukuovi. Yllättäen 30.9. Sørvágur 1p.
  5. Isokuovi. 1.-2.10. 2p Famjin sekä 1.10. 1p Sandvik.
  6. Karikukko. Yleinen sekä Fär-saarilla että Islannissa, suurimmat parvet 30 linnun luokkaa.
  7. Suokukko. 1.10. 1p Hvalban pikkujärvellä. Laji on harvinainen Fär-saarilla.
  8. Pulmussirri. 1.10. a3p Sandvik ja 2.10. a3p Hvalba, ehkä samat?
  9. Suosirri. 2.10. 3 juv p Famjin.
  10. Merisirri. Vain yksi havainto Islannin puolelta: 4.10. 2p Eskifjorður.
  11. Palsasirri. Reissun ensimmäinen jenkkilaji: 1.10. yksi ja 2.10. kaksi lintua Akrabergin pelloilla Fär-saarilla.
  12. Punajalkaviklo. Fär-saarilla vain kaksi lintua (2.10. Nes ja Akraberg), mutta Islannissa 5.10. noin 50p Berufjörðurin vuonolla Sveinsstekksfossin kohdalla sekä 6.10. 4p Garðurin ympäristössä.
  13. Jänkäkurppa. Kaksi lintua: 4.10. aamulla löytyi yksi lintu m/s Norrönan kannelta lepäilemästä laivan ollessa vielä merellä ennen saapumistaan Islantiin ja lintu lennähti laivasta sen saavuttua Seyðisfjørðuriin. Toinen lintu nähtiin Garðurissa 6.10.
  14. Taivaanvuohi. Varsin yleinen, kymmenkunta lintua Fär-saarilla ja parikymmentä Islannissa eri paikoilla.

 

  1. Isokihu. Fär-saarilla nähtiin 30.9. kaksi lintua (Gásadalurissa ja lautalta), 1.10. Suðuroylla kaksi lintua sekä 3.10. noin viisi lintua Norrönalta sen lähdettyä Fär-saarilta. Ei nähty enää Islannin puolella.

 

  1. Riskilä. Suhteellisen yleinen sekä Fär-saarilla että Islannissa, eniten 30.9. 40p Torshavnin satamassa.
  2. Ruokki. Laivalta näkyi sen lähdettyä Fär-saarilta 3.10. yksi ruokki ja yksi määrittämätön ruokkilintu sekä 6.10. Garðurissa majakalta arviolta 300 ruokkia merellä.
  3. Lunni. Hieman yllättäen 30.9. yksi lentävä merellä Torshavnin satamassa. Laji on tähän vuodenaikaan erittäin harvalukuinen ja oleskelee lähinnä avomerellä.

 

  1. Pikkukajava. Havaintoja vain Islannista 4.10. Seyðisfjørðurin satamasta kahdesta linnusta sekä 6.10. puolenkymmentä lintua Garðurissa ja yksi Keflavikissä.
  2. Naurulokki. Fär-saarilta havaintoja vain Torshavnin sataman ympäristöstä, mutta Islannissa yleisempi, esimerkiksi Garðurissa ja Berufjörðurilla useita satoja lintuja.
  3. Kalalokki. Yleinen sekä Fär-saarilla että Islannissa.
  4. Selkälokki. Graelsii-rodun vaaleanharmaaselkäisiä lintuja 5.10. yksi Höfnissä ja 6.10. kaksi Garðurissa.
  5. Harmaalokki. Yleinen sekä Fär-saarilla että Islannissa.
  6. Grönlanninlokki. Havaintoja vain Islannista, mm. Seydisfjördurista muutama laivan saapuessa satamaan, Eskifjorðurissa puolenkymmentä merisirripaikalla sekä Garðurissa yhteensä kymmenkunta majakalla ja lammikoilla.
  7. Isolokki. Ensimmäinen jo 30.9. Torshavnin satamasta lähdettäessä, mutta seuraavat vasta Islannissa 4.10. alkaen. Yksittäisiä lintuja näkyi mm. Seydisfjördurissa, Eskifjorðurissa sekä Garðurissa.
  8. Merilokki. Varsin yleinen sekä Fär-saarilla että Islannissa.
  9. Nokisiipilokki. Islannin 20. havainto lajista tehtiin 4.10., kun yksittäinen lintu löytyi Seyðisfjørðurissa laivaa kiertelevästä lokkiporukasta laivamme saapuessa satamaan.

 

  1. Kalliokyyhky. Yleinen sekä Fär-saarilla että Islannissa.
  2. Turkinkyyhky. 3.10. viisi lintua keskustan puistossa Torshavnissa.

 

  1. Kiuru. 30.9. noin viisi lintua Kööpenhaminan lentokentällä.
  2. Niittykirvinen. Runsas sekä Fär-saarilla että Islannissa.
  3. Luotokirvinen. Harvalukuisena sekä Fär-saarilla että Islannissa.
  4. Västäräkki. Noin 15 yksilöä Fär-saarilla ja Islannissakin kaksi.

 

  1. Peukaloinen. Sekä Fär-saarilla että Islannissa suhteellisen tavallinen.
  2. Punarinta. Kymmenkunta lintua Fär-saarilla, mutta ei Islannissa.
  3. Pensastasku. 1.10. 1p Famjin, vähälukuinen laji tähän aikaan syksystä.
  4. Kivitasku. Fär-saarilla noin kuusi eri yksilöä, yksi lintu laivalla sen lähestyessä Islantia sekä 6.10. kaksi lintua Islannissa Garðurissa.
  5. Mustarastas. Noin 15 yksilöä Fär-saarilla 30.9.-3.10., mutta ei Islannissa.
  6. Punakylkirastas. Satoja yksilöitä eri puolilla Islantia 4.-6.10., mutta Fär-saarilla ei laisinkaan.

 

  1. Viirusirkkalintu. Fär-saarten ensimmäinen havainto: 1.-2.10. 1p Famjin.
  2. Viitakerttunen. Fär-saarten kuudes havainto: 1.-2.10. 1p Sumba.
  3. Hernekerttu. Fär-saarilla Suðuroylla 1.10. kaksi ja 2.10. yksi lintua.
  4. Taigauunilintu. Fär-saarilla 30.9. kaksi, 1.10. kaksi, 2.10. yhteensä 13 yksilöä sekä 3.10. yksi lintu, minkä lisäksi Islannissa 5.10. yksi lintu Breiðdalsvíkissä.
  5. Tiltaltti. 30.9.-2.10. noin 12 yksilöä Fär-saarilla, mutta ei sen jälkeen.
  6. Pajulintu. 2.10. 2p Suðuroylla.
  7. Hippiäinen. Kaksi havaintoa: 3.10. väh. 4p keskustan puistossa Torshavnissa sekä 4.10. 2p Breiðdalsvík.

 

  1. Naakka. 7.10. noin 40p Tukholman lentokentällä.
  2. Mustavaris. 1.10. 1p Sumba, ylhäällä maisematielle mennessä. Harvinainen laji Fär-saarilla.
  3. Varis. Yleinen sekä Fär-saarilla että Islannissa.
  4. Korppi. Harvakseltaan sekä Fär-saarilla että Islannissa.
  5. Kottarainen. Yleinen Fär-saarilla, Islannissa sen sijaan vain Gardurin ympäristössä.
  6. Varpunen. Yleinen Fär-saarilla mutta Islannissa ei tavattu.
  7. Urpiainen. Fär-saarilla 1.10. 1p Hvalba ja Islannissa 5.10. 1 kuollut Höfn.
  8. Lapinsirkku. 6.10. 1 n-puk. p Garður.

Huippuvuoret 10.-16.6.2015 Retkikertomus

Teksti: Jukka Hintikka

 

Tringa järjesti retken Huippuvuorille neljättä kertaa
10.-16.6.2015. Mukana oli 15 tringalaista retkeläistä sekä Jukka
retken vetäjänä ja oppaana. Sattumalta samalle laivalle osui pari muutakin
suomalaista lintuharrastajaa. Havaitsimme 36 lajia lintuja ja 10 lajia
nisäkkäitä.

Saavuimme 10.6. perille Huippuvuorille alkuiltapäivästä, ja aloitimme heti
tutustumisen Longyearbyenin lähistön lintuihin  pulmunen lauloi jo lentokentän
parkkipaikalla. Muita varpuslintuja ei retkellä havaittukaan. Vietimme ensin
kaksi yötä Huippuvuorten suurimmassa taajamassa Longyearbyenissä (n. 3000
asukasta).

Ensimmäisenä päivänä peruslajit, kuten pulmunen, haahka,
kyhmyhaahka, merisirri, pikkuruokki, pikkukajava, isolokki ja merikihu tulivat
äkkiä tutuiksi. Yllätyksinä havaittiin komea vanha allihaahkakoiras koiratarhan
lammikossa ja palsasirri Adventdalenin niityllä, ja pari onnekasta retkeläistä
pääsi näkemään jäälokin jo ensimmäisenä yönä.

Toisena päivänä huristeltiin tilataksilla edestakaisin, jolloin jäälokki liihotteli
odotetusti loppuseurueen maailmanpinnalistalle, kun vanha lintu suoritti hienon
ylilennon koiratarhalla. Myöhemmin iltapäivällä vanha jäälokki palasi vielä
rantaan, josta sen taisi joku ehtiä vielä näkemään. Palsasirrejä osoittautui
olevan kaksi  laji on havaittu Longyearbyenissä 2000-luvulla lähes vuosittain
(myös soidinta), joten paikalliset ornit odottavat pesintää. Nisäkäspuolelta naaleja
näkyi myös ilahduttavan monta, ja ne olivat karvanlähdöltään hauskasti eri
vaiheissa: yksi oli melkein täysin talvipukuinen, yksi kesäpukuinen ja valtaosa
siitä väliltä.

Iltapäivällä 12.6. nousimme M/S Nordstjernen-alukseen, josta tuli kotimme
seuraavien neljän päivän ajaksi. Juuri risteily pohjoisrannikolle lisää
Huippuvuorille suuntautuvien matkojen hintaa, mutta rahalle saa kyllä
vastinetta. Vaikka reissun 36 lintulajista ehdimme nähdä Longyearbyenissä jo 30
(iso- ja leveäpyrstökihu, meri- ja tiiralokki, kapustarinta sekä karikukko havaittiin vain
laivamatkalla), niin nisäkäslajeista sen sijaan havaitsimme Longyearbyenissä
vain kaksi (+ määrittämättömän hyljelajin), joten niitä nähdäkseen laivamatka
on varmasti hintansa väärti.

Ensimmäinen pysähdys oli venäläisten kaivoskaupungissa Barentsburgissa, jossa
sai nauttia mm. paikallisen panimon (maailman pohjoisimman sellaisen) tuotteita
ja päästä katsomaan erikoista musiikkiesitystä. Lintumielessä Barentsburg ei
ole kuitenkaan erikoinen:  rakennusten ahkera remontointi on jopa häätänyt
ikkunalaudoilla pesineet pikkukajavat muualle.

Merenkäynti oli melko kovaa, Nordstjernen heilui suuntaan ja toiseen, mutta
merilintuja näkyi kannelta tasaiseen tahtiin. Ensimmäiset leveäpyrstökihut
näkyivät heti Isfjordenin suun jälkeen, ja varsinainen ensimmäisen aamun
ilopilkku oli pikkutunneilla pohjoiseen muuttanut tiiralokki, jonka näki
kuitenkin vain muutama retkeläinen. Ankkuriin pääsimme aamulla kauniiseen
Magdalenefjordeniin, mutta käynti maissa kumiveneillä jätettiin väliin tuulen
vuoksi.

Myös näkyvyys heikkeni, kiitos lumi- ja räntäsateen, mikä toki vähensi
näkyvyyttä ja staijausintoa, mutta silti ehdimme nähdä Huippuvuorten
luoteisnurkan saaristossa valtavasti pikkuruokkeja ja pohjankiisloja,
ja löytyivätpä erään luodon lumikentiltä ensimmäiset jääkarhun jäljetkin.

Sää kuitenkin kaunistui seuraavaksi yöksi, ja puolen yön aikaan kannella
olleille oli tarjolla kauniita ajojäitä, joiden ympäriltä löytyi isolokkien ja
pikkukajavien seurasta myös grönlanninlokki. Pikkutunneille jaksaneet
palkittiin retken ensimmäisellä jääkarhulla: uros tallusteli Woodfjordenin suun
rannalla kohti pohjoista. Nukkumassa olleista ehdittiin herättää useimmat,
tosin hieman pahennusta aiheuttaen: muuan jenkkimatkustaja valitti myöhemmin
pelästyneensä hullujen suomalaisten kohkausta keskellä yötä.

Ajelimme aamupäivän pitkin Liefdefjordin saaristoa lisäjääkarhut mielessä
kauniissa, kirkkaan auringonpaisteisessa säässä. Näimme ilahduttavan paljon
haahkoja, kaakkureita, sepelhanhia ja jonkin isovesipääskynkin, mutta nallet
pysyttelivät pitkään piiloissaan. Rannalla lötkötelleet retken ensimmäiset
mursut herättivät kuitenkin ihastusta.

Melko läheltä Liefdefjordenin pohjukan jäitä löytyi lopulta uroskarhu peuran
raadolta. Laiva saatiin parkkiin hyvään myötävaloon melko lähelle rantaa, joten
lötköttelyä ja saaliin sulattelua saatiin seurata kelpo tovi.

Matkan jatkuttua kohti Monacobreenin jäitä löytyi vielä naaraskarhu poikasensa kanssa. Nämä
nallet kulkivat pitkän matkan jäälautoilla toisinaan kävellen, toisinaan jonkin
välin uiden. Naaraalla oli kaulassa satelliittipanta, jollaisia on kiinnitetty
sekä Huippuvuorilla että arktisessa Kanadassa. Kyse lienee ollut naaras N23882,
jota voi seurata osoitteessa

http://wwf.panda.org/what_we_do/where_we_work/arctic/wildlife/polar_bear/tracker/

Liefdefjordenin pohjukassa laivan yli lensi myös kaunis vanha tiiralokki, joka
jäi kauemmas jäänreunaan hyörimään pikkukajavien seuraan.

Piipahdimme ensin pienellä kumiveneajelulla ja hieman myöhemmin kirkkaassa
säässä maissa vuonon suulla Worsleyhamnan lumilakeuksilla, jossa rohkeimmat
piipahtivat myös uimassa. Vesi ei ollut sen kylmempää kuin kotimaisessakaan avannossa.

Laivalta näkyi Liefdefjordenin suulla retken ensimmäinen valas, joka
oli melko kaukana lahden suulla sukellellut lahtivalas.

Ruoan jälkeen oli aika suunnata kohti retken pohjoisinta pistettä, 80. leveysasteen
pohjoispuolella sijaitsevaa Moffen-saarta. Saari on suojelualue, jolle ei saa
nousta maihin mutta jolla tavataan mm. tiiralokkeja ja mursuja. Matkalla näkyi
pieni maitovalasparvi. Ylitimme 80. leveysasteen asianmukaisesti
kuohuviinilasia kilistäen ja lähestyimme saarta niin lähelle, että
mursuyhdyskunnan tarkastelu onnistui vaivatta kiikareillakin. Rannalla
lötköttikin noin 80 mursun porukka. Lintupuolesta vastasi pikku parvi
hrota-sepelhanhia, muutama isokihu, runsaasti isolokkeja sekä pikkukajavia ja
kaksi kaunista, vanhaa tiiralokkia, jotka kovassa tuulessa lentelivät saaren
rannassa hakien ruokaa jäälauttojen välistä.

Viimeinen kokonainen laivapäivä vietettiin Kongsfjordenin ympäristössä.
Aamiaisaikaan näimme melko vaatimattomia mutta silti elämää viliseviä
lintuvuoria Krossfjordenilla, ja aamupäivällä nousimme maihin Ny Ålesundissa,
joka on tutkimuskeskukseksi muutettu entinen kaivostaajama. Näkyvin laji oli
lapintiira, joita pesii sorateiden varsilla läpi koko kylän. Lisäksi Ny
Ålesundin rantaniityillä jolkotti pari naalia, laiturin lähistöllä lepäili
nuori merilokki ja yli lensi pari karikukkoa. Ohjelma mahdollisti myös maailman
pohjoisimmassa postikonttorissa piipahtamisen  tosin jokainen sieltä lähetetty
kortti kuljetettiin takaisin M/S Nordstjerneniin, joka hoitaa postiliikennettä
Ny Ålesundin ja Longyearbyenin välillä.

Jäljellä oli enää paluu Prins Karls Forlandin länsipuolelta Isfjordenille ja
Longyearybyeniin. Matkalla nähtiin vielä pari mursua, saman verran lahtivalaita,
muutama leveäpyrstökihu ja vähän ennen Isfjordenin suuta suuri sillivalas. Vihoviimeiset
kannella sinnitelleet palkittiin vielä kahden kapustarinnan ohilennolla.

Aamuyöstä palasimme Longyearbyenin laituriin, josta matkasimme bussikyydillä
lentokentälle. Kotiin lensimme Oslon ja Tukholman kautta. Reissun yleistä onnistumista
kuvannee se, että yksi retkeläinen nimesi retken pahimmaksi pettymykseksi sen,
että joutui syömään kahdella peräkkäisellä aterialla samaa jälkiruokaa.
Kuvia Huippuvuorilta on nähtävissä osoitteissa

http://www.dickforsman.com/gallery/svalbard-june-2015/

http://markkujamsa.1g.fi/kuvat/Svalbard+Jun+2015/

http://jarikostet.kuvat.fi/kuvat/HUIPPUVUORET_2015/

Lajilista:

1. Lyhytnokkahanhi: päivittäin 5-18 yksilöä. Useita pareja
pesii Longyearbyenin liepeillä Adventdalenissa.

2. Valkoposkihanhi: päivittäin 4-200 yksilöä. Tavallinen pesimälaji
lintuvuorten jyrkänteillä.

3. Sepelhanhi (alalaji hrota): kolmena päivänä 3-25 yksilöä. Longyearbyenin
liepeillä näimme vain kolme yksilöä, enimmät nähtiin pohjoisrannikolla
(Moffen).

4. Tavi: Longyearbyenissä 1/1 ja 1/.

5. Jouhisorsa: Longyearbyenissä 2/2.

6. Haahka: päivittäin 80-2000 yksilöä. Haahkoja on helppo havainnoida
Longyearbyenin koiratarhan ympäristössä, jossa niitä pesii satamäärin suojassa
naaleilta. Huippuvuoret on nimialalajin ja borealis-alalajin
vaihettumisvyöhykettä, joten monilla haahkoilla on meikäläistä keltaisempi
nokka ja pienet valkoiset purjeet selässä. Oppikirjanäköiset borealikset ovat
kuitenkin harvassa.

7. Kyhmyhaahka: päivittäin 1-40 yksilöä. Kyhmyhaahkaan on helppo tutustua
Longyearbyenin ympäristössä, mutta laivalta sen näkeminen on varsin vaikeaa.

8. Allihaahka: koiras saapumispäivänämme Longyearbyenissä. Laji ei ole
jokavuotinen vieras Huippuvuorilla.

9. Alli: päivittäin 5-15 yksilöä, tosin yhtenä laivapäivänä laji jäi
puuttumaan.

10. Kiiruna: Longyearbyenin ympäristössä rinteillä 5-7 yksilöä, yksi kukko myös
Barentsburgissa. Reviiriä pitävät koiraat ovat kokovalkoisia ja melko helposti
havaittavia jyrkänteiden päällä istuessaan, mutta laivalta niitä on hyvin
hankala havaita. Sikäläiset kiirunat ovat Huippuvuorille ja Frans Joosefin
maalle endeemistä alalajia hyperborea, joka on suurempi kuin meikäläinen
alalaji. Laji on Huippuvuorilla melko tavallinen ja paikkalintu, joten kiirunat
ovat ainoana lintulajina paikalla myös läpi sysimustan kaamoksen.

11. Kaakkuri: yhtenä laivapäivänä jäi puuttumaan, muina päivinä 5-25 yksilöä.
Kaakkureita pesii Longyearybyenin liepeiden pikku lammissa useita pareja.

12. Myrskylintu: tulopäivänä vain 20, kun merelle katselu jäi vähiin. Muina
päivinä havaittiin satoja lintuja, enimmillään 2000 yksilöä laivalta.
Myrskylinnut olivat enimmäkseen tummanharmaata pohjoista muotoa, ja niitä pääsi
seuraamaan laivalta parhaimmillaan kosketusetäisyydellä, kun ne viistivät
laivan peräpuolella ja ohi.

13. Tylli: Longyearbyenissä 4-7 yksilöä, Ny Ålesundissa 3.

14. Pulmussirri: Longyearbyenissä tulopäivänä 6, seuraavana 2 yksilöä.

15. Merisirri: Longyearbyenissä laskimme enimmillään sopivalla laskuvedellä 450
paikallista lintua. Saariryhmän peruskahlaaja, joiden soidinkausi oli hyvää
vauhtia käynnissä. Tapasimme sattumalta paikalla myös norjalaisen
merisirrirengastajan Kjell Mork Sootin, joka on viime vuosien aikana
värirengastanut lipuin pääosin Longyearbyenin rannassa noin 5000 merisirriä.
Näitä on sittemmin luettu myös Suomessa. Tämä kevät oli kuulemma ollut huono
merisirrien merkitsemiselle, sillä lipuilla oli saatu varustettua vain
parisataa uutta yksilöä. Lipullisia merisirrejä näkyi runsaasti, ja kuvasimmepa
myös yhden Stockholm-renkaalla varustetun merisirrin.

16. Suosirri: havaittiin vain Longyearbyenissä, päivittäin 7-38 lintua.

17. Palsasirri: heti tulopäivänä 10.6. yksi lintu Adventdalenissa ja seuraavana
kaksi. Laji on yhä varsin harvinainen Huippuvuorilla, mutta viime vuosina lajia
on tavattu melko säännöllisesti kesäkuussa, ja pesintää pidetään mahdollisena.

18. Karikukko: Ny Ålesundissa kaksi yksilöä.

19. Isovesipääsky: Longyearbyenissä päivittäin 5-12 yksilöä, lisäksi
pohjoisessa Liefdefjordenissa yksi lintu ja Ny Ålesundissa kaksi. Paikalliset
tutkijat asentavat tänä vuonna Longyearbyenin isovesipääskyille
valopaikantimia, joita toivon mukaan saadaan ensi vuonna takaisin
muuttoreittien selvittämiseksi.

20. Leveäpyrstökihu: havaitsimme laivalta pikku parvissa yhteensä 20 lintua,
kaikki enemmän tai vähemmän muuttolennossa.

21. Merikihu: päivittäin 2-15 yksilöä. Pesii jopa Longyearbyenin keskustan
laitamilla.

22. Tunturikihu: 2 yksilöä Ny Londonissa Blomstrandhalvöyalla. Toinen yksilö
oli varsin vaalea muistuttaen hieman pohjoisamerikkalaista ja itäsiperialaista
pallescens-alalajia.

23. Isokihu: havaitsimme laivalta lähinnä yhden ja kahden linnun parvissa
yhteensä ainakin 27 isokihua. Lajia pesii harvakseltaan pitkin rannikkoa.

24. Grönlanninlokki: Longyearbyenissä vanha ja 3kv-lintu paikallisina. Lisäksi
pohjoisrannikolla näimme laivalta toisen 3kv-linnun.

25. Isolokki: saariryhmän ainoa tavallinen iso Larus. Isolokkeja näkyi
päivittäin harvakseltaan 50-120 yksilöä, valtaosin vanhoja lintuja.

26. Merilokki: nuori 2kv-lintu Ny Ålesundissa.

27. Pikkukajava: päivittäin 200-5000 lintua. Suurimmat kajavavuoret jäivät
tällä kertaa näkemättä laivalta.

28. Jäälokki: Longyearbyenissä kaksi eri yksilöä (toisella rengas, toisella
ei).

29. Tiiralokki: laivalta Prins Karls Forlandin kohdalla muuttava lintu
pohjoiseen, yksi lintu Liefdefjordenissa ja kaksi lintua 80. leveysasteen pohjoispuolella
Moffen-saaren rannassa. Moffen on lajin ainoa tunnettu vakituinen pesimäpaikka
Huippuvuorilla.

30. Lapintiira: päivittäin 30-1000 yksilöä. Lapintiirat olivat vasta saapumassa
pesimäpaikoilleen, ja niiden pesintä saariryhmällä venyy säännöllisesti
syyskuun puolelle. Näkyvä laji myös Longyearbyenissä ja etenkin Ny Ålesundissa.

31. Pohjankiisla: tulopäivänä vain 75 lintua, mutta laivalta nähtiin hurjia
määriä. Esimerkiksi 15.6. arvioimme havainneemme noin 15 000 lintua, mikä
saattaa sekin olla alakanttiin.

32. Riskilä: päivittäin pieniä määriä, 70-200 yksilöä.

33. Pikkuruokki: näitä pesii Longyearbyenissäkin runsaasti, mutta pesäpaikat
ovat niin korkealla rinteillä, että niiden näkeminen kunnolla on hankalaa.
Ainoastaan Björndalenissa alimmat pesimäpaikat ovat kohtuullisen helposti
saavutettavissa. Laivalta näitä nähtiin valtavia määriä: eniten näimme 13.6.,
jolloin arvioimme havainneemme noin 100 000 yksilöä. Pikkuruokkeja pesii
Huippuvuorilla 1-2 miljoonaa paria, tosin tarkka arvio on mahdotonta lajin
runsauden ja vaikeakulkuisten pesimäpaikkojen vuoksi.

34. Lunni: Longyearbyenissä näimme vain
muutaman, mutta laivalta näitä näkyi harvakseltaan. Selvästi vähälukuisin
havaitsemamme ruokkilintu, eniten 15.6. Kross- ja Kongsfjordenista noin 100 yksilöä.

35. Pulmunen: laji havaittiin päivittäin, 2-50 yksilöä.
Pulmunen on runsaimmillaan ihmisasutuksen liepeillä Longyearbyenissä, jossa
niiden käytös hyppimässä roskalaatikoiden luona ja terasseilla tuo toisinaan
mieleen varpusen. Laji on ainoa Huippuvuorilla säännöllisesti pesivä
varpuslintu.

36. Kapustarinta: lähtöaamuna kahden linnun parvi.

Nisäkkäät:

1. Jääkarhu: 14.6. Liefdefjordenin alueella neljä yksilöä (1/, 1/, /1 + pull).
Naaraalla oli satelliittipanta.

2. Mursu: havaittiin kahtena päivänä, yhteensä hieman alle sata yksilöä. Eniten
Moffen-saarella.

3. Maitovalas: 14.6. Liefdefjordenin suulla 6 ja 15.6. Kongsfjordenin suulla 1.

4. Lahtivalas: 14.6. kaksi Liefdefjordenilla ja 15.6. kaksi yksilöä
länsirannikolla.

5. Sillivalas: 15.6. yksi yksilö
Isfjordenin suulla.

6. Partahylje: 14.6. kymmenkunta yksilöä. Lisäksi pitkin matkaa muutamia
määrittämättömiä, joista todennäköisesti ainakin osa oli partahylkeitä.

7. Norppa: pohjoisrannikolla 13.6. yksi ja 14.6. Liefdefjordenissa ainakin 8
yksilöä.

8. Kirjohylje: Kongsfjordenissa 15.6. ainakin kuusi yksilöä.

9. Huippuvuortenpeura: päivittäin 4-150 yksilöä. Laji on varsin runsas Longyearbyeninkin
ympäristössä.

10. Naali: Longyearbyenissä eniten 11.6. seitsemän yksilöä, Ny Ålesundissa 15.6.
pari ja lisäksi jokin irtonaali laivalta havaittuna.

Länsi-Viron retki 25.-28.9.2014

Tringan Viron retki järjestettiin jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa suunnattiin Länsi-Viron niemille ja lahdille. Retkelle lähti yhteensä 25 henkilöä, juuri sopiva määrä ulkomaan bussireissuilla. Tarkoitus oli viettää yksi päivä mantereella ja kiertää lännessä Noarootsin ja Matsalun lintupaikkoja sekä retkeillä pari päivää Saarenmaalla. Retkeä siivitti syksyn ensimmäisen myrskyn tulo viikonlopuksi Saarenmaalle. Ajankohtaan nähden syksy oli ollut poikkeuksellisen lämmin, eikä yöpakkasista ollut vielä tietoakaan… Lue lisää >>