K&K-retki 11.1.2020 Retkikertomus

Tringan vuoden ensimmäiselle bussiretkelle lähdettiin hienossa tyynessä, kirkkaassa pikkupakkasessa. Vakiintuneen kaavan mukaan bussin keula suunnattiin aamulla länteen, kohti Pohjan Slickoa ja Lahden pariskunnan kotia. Fiskarsin eteläpuolella tehtiin lyhyt kuuntelupysähdys varpuspöllön toivossa, mutta aamun hämärässä kuului vain keltasirkun ääntä.

Slickossa suunnattiin tuttuun tapaan suoraan sisään Lahtien kotiin.

Aamuhämärissä perillä Marjatan ja Alpon kotona. Alpo (vas.) vastassa vieraita portilla. Kuva Jaana Sarvala

Ensimmäiset pähkinähakit saapuivat ruokinnoille melkein heti kaikkien päästyä sisään. Kirkkaassa pikkupakkasessa hakkeja on yleensä ruokinnoilla runsaasti, niin myös nyt kun parhaillaan pihapiirissä oli kerralla noin 40 hakkia.

Kuva Aleksi Mikola
Kuva Juho Tirkkonen

Hakkien lisäksi ikkunoista ja parvekkeilta nähtiin muuta ”peruskauraa”: tiaisia, käpytikkoja, närhiä, punatulkkuja, keltasirkkuja, pikkuvarpusia ym. Harmaapäätikka meinasi tuottaa vaikeuksia, eikä se visiittimme aikana tullut ollenkaan ruokinnalle. Yksi harmaapäätikka kuitenkin istui vähän aikaa hieman kauempana puun latvassa, ja sen jälkeen huuteli jonkin aikaa samasta suunnasta, joten suurin osa retkeläisistä ehti sen havaita.

Marjatan ja Alpon vieraanvaraisuus on jo vuosikaudet ollut vertaansa vailla. Kuva Jaana Sarvala
Kuva Jaana Sarvala

Marjatan ja Alpon ikkunoista aukeaa silmiähivelevä näkymä. Kuva Jaana Sarvala

Slickosta lähdettiin kohti Fiskarsia, ja matkalla bussin edestä lensi pienehkö ruskea mytty, joka todettiin pyyksi. Fiskarsissa heti parkkipaikan vierestä löytyi alueella talvehtiva hieno koirastavi.

Sinisorsa ja tavi. Kuva Aleksi Mikola

Kauempaa alajuoksulta löytyi 2 koskikaraa, joista toista kaikki pääsivät ihailemaan oikein kivasti.

Koskikaraa katsellaan. Kuva Jaana Sarvala
Koskikara. Kuva Juho Tirkkonen

Fiskarsista Saloa kohti suunnattiin tällä kertaa Perniön keskustan kautta. Tenholan pelloilla huomattiin bussin ikkunasta hiirihaukka, jota pysähdyttiin hetkeksi katselemaan. Bussin ikkunasta nähtiin vauhdissa myös merikotka, toinen hiirihaukan näköinen petolintu ja kolme isolepinkäistä. Perniön keskustassa pysähdyttiin ja jalkauduttiin katsomaan paikalla talvehtivaa kurkea, joka löytyi hetken ihmettelyn jälkeen pelto-ojan varresta kävelemästä.

Perniösta matka jatkui Saloon, jossa suunnattiin ensin lyhyelle huoltotauolle Halikon Prismaan, ja sieltä keskustaan Helenankadulle. Turkinkyyhkyjä ja kaksi nokkavarpusta löytyivätkin lähes heti bussista noustua, ja kaikki pääsivät niitä katsomaan.

Turkinkyyhky. Kuva Juho Tirkkonen

Retkilajeiksi saatiin tältä pysähdykseltä myös mm. tilhi ja viherpeippo.

Tämän jälkeen käytiin lyhyesti Viurilan kartanolla etsimässä tikkoja ja pähkinänakkeleita huonolla menestyksellä.

Viurilan kartanolla. Kuva Jaana Sarvala

Tiiviistä tähyilystä huolimatta ei nakkeleita eikä juuri muutakaan tällä pysähdyksellä. Kuva Jaana Sarvala

Sieltä ei selvitty ilman pysähdystä Halikon puhdistamolle asti, kun bussista huomattiin Halikon kartanon peltojen keskellä puskan latvassa istuva tuulihaukka. Sitä pysähdyttiin katsomaan, ja samalla lensi varpushaukka yli.

Tuulihaukka näkyvissä! Kuva Jaana Sarvala

Halikon puhdistamolla löydettiin paikalla olleiden avustuksella nopeasti ojan varren puskassa hieno pikkutikkakoiras, joka naputteli samaa oksaa niin kauan että kaikki ehtivät sitä ihailemaan. Pelloilta löytyi parvi tiklejä istumassa langalla, ja kun katsottiin hieman tarkemmin niin joukossa oli myös muutama hemppo. Langoilla istuvia tiklejä ja hemppoja katsottaessa jotkut ehtivät nähdä myös Viurilanlahden rantapuiden latvoissa hetken aikaa istuneen isolepinkäisen, joka kuitenkin otti ja katosi nopeasti puskaan. Ennen bussille suuntaamista käytiin vielä nopeasti Halikonlahden torneissa, joista muutama ehti nähdä retkilajiksi kauempana rannassa räkättirastaiden seurassa muutaman kottaraisen.  

Bussille palatessa alkoi olla jo melko hämärää, mutta päätettiin silti käydä yrittämässä Salon keskustan pohjoispuolella Salaistentiellä viihtynyttä hiiripöllöä. Paikalle saapuessa oli jo melko pimeää, mutta tienvarren sähkölanka erottui bussista vielä taivasta vasten, ja siinähän istui hiiripöllö! Pöllö pelästyi hitaasti ajavaa bussia ja lennähti pari kertaa vähän matkaa eteenpäin. Kulma oli osalle bussista hieman hankala, joten jalkauduimme vielä hetkeksi bussista toiveena nähdä pöllö vielä paremmin, mutta se oli kadonnut alkavan yön pimeyteen. Tyytyväisinä hienoon retkeen suuntasimme vielä nopealle huoltoasemapysähdykselle Salon Piihoviin ja sieltä suuntasimme takaisin Kiasmalle.  

Suuret ja lämpimät kiitokset jälleen Marjatta ja Alpo Lahdelle!

Oppaina Aleksi Mikola ja Jaana Sarvala

Retkikertomuksen kirjoitti Aleksi

Retkellä havaitut lintulajit (45): Laulujoutsen, tavi, sinisorsa, isokoskelo, merikotka, varpushaukka, hiirihaukka, tuulihaukka, pyy, fasaani, kurki, kesykyyhky, turkinkyyhky, hiiripöllö, harmaapäätikka, palokärki, käpytikka, pikkutikka, tilhi, koskikara, mustarastas, räkättirastas, hömötiainen, kuusitiainen, sinitiainen, talitiainen, isolepinkäinen, närhi, harakka, pähkinähakki, naakka, varis, korppi, kottarainen, varpunen, pikkuvarpunen, viherpeippo, tikli, vihervarpunen, hemppo, urpiainen, pikkukäpylintu, punatulkku, nokkavarpunen, keltasirkku.

Helsingin metsänhoidon suunnittelun taso romahtanut

Tiedote 23.1.2020

Vapaa julkaistavaksi heti

Helsingin metsänhoidon suunnittelun taso romahtanut

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa, Luonto-Liitto sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat vedonneet Helsingin kaupunkiympäristölautakuntaan, jotta se puuttuisi Helsingin metsänhoidon suunnittelun ongelmiin.

Vuoden 2017 organisaatiomuutoksen yhteydessä tehty suunnittelujärjestelmän muutos on luontojärjestöjen arvion mukaan romahduttanut Helsingin metsänhoidon suunnittelun tason.

“Helsinki on monella tapaa ollut luontoarvoja painottavan kaupunkimetsänhoidon ykkönen Suomessa”, toteaa Helsingin metsänhoitosuunnitelmia pitkään seurannut luontoasiantuntija Keijo Savola Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiristä.

“Valtuustostrategian mukaisesti Helsingin metsänhoidon päätavoitteen pitäisi olla monimuotoisuuden lisääminen. Viime vuosina käytännöt ovat kuitenkin suunnittelun osalta heikentyneet huolestuttavasti. Pääpaino uusissa suunnitelmissa on ollut luontoarvojen lisäämisen sijasta metsänhoidon lisäämisessä.”

Luontojärjestöt ovat antaneet viime vuosina hyvin kriittistä palautetta useimmista valmistelussa olleista aluesuunnitelmista. Ongelmana on ollut metsänhoitoasioiden hyvin ylimalkainen käsittely sekä keskeisten hakkuu- ja hoitopäätösten jättäminen virkamiestasolla päätettäviin luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmiin.

Vuodenvaihteessa 2019-20 oli kommentoitavana ensimmäinen uuden järjestelmän mukainen toteuttamissuunnitelma eli Pakilan ja Tuomarinkylän luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman luonnos.

“Suunnitelmassa esitettiin tarpeeseen nähden liikaa hakkuu- ja hoitotoimia. Myös luontoarvojen huomiointi sekä hakkuiden ja hoitotoimien ohjeistus oli hyvin puutteellista. Näin laajojen toimenpiteiden toteuttaminen haittaisi myös monia virkistyskäyttäjiä, koska ns. metsän tuntu ja metsien tarjoama näkymäsuoja rakennettuja alueita sekä teitä vasten heikkenisi”, arvioi Savola.

Luontojärjestöt esittivät kaupunkiympäristölautakunnalle toimittamassaan yhteydenotossa otto-oikeuden käyttöä Pakilan ja Tuomarinkylän suunnitelmaan. Ne esittivät myös luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmien päätöksenteon palauttamista virkamiehiltä lautakunnalle. Lisäksi järjestöt esittivät kaupungin ulkopuolisen asiantuntemuksen mukaan ottoa huolehtimaan monimuotoisuuden lisäämistavoitteiden jalkauttamisesta Helsingin metsänhoidon suunnitteluun ja toteutukseen.

Lisätietoja:

Keijo Savola, suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri, keijo.savola@gmail.com, puh: 045 6521 974

Aapo Salmela, järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, helsy@sll.fi, puh: 050 301 1633

Järjestöjen yhteydenotto kaupunkiympäristölautakunnalle on luettavissa täällä.

Järjestöjen lausunto Pakilan ja Tuomarinkylän suunnitelmasta on luettavissa täällä.

Hakkuiden uhkaamaa metsää Toivolanpuistossa. Kuva: Olli Manninen.

Tringa järjestää lintukurssin aloitteleville lintuharrastajille

Oletko kiinnostunut linnuista? Haluaisitko tunnistaa, mikä lintu vierailee pihallasi tai laulaa metsässä lenkkipolkusi varrella? Entä haluaisitko tietää, minkälainen linnusto liittyy erilaisiin elinympäristöihin?

Näihin kysymyksiin saat vastauksen huhti-kesäkuussa pidettävällä Tringan lintukurssilla, joka sopii aloitteleville lintuharrastajille – aiempaa kokemusta lintuharrastuksesta ei siis tarvita. Opettajana toimii lintuharrastaja ja -tutkija Nadja Weisshaupt ja kurssin ilmoittautuminen aukeaa 17.1.
Lue lisää täältä: www.tringa.fi/kurssit

Retki Sipoonkorpeen 30.11.2019 Retkikertomus

Talvinen kävelyretki Sipoonkorven kansallispuistossa 30.11 alkoi todentotta talvisissa merkeissä. Vielä edellisenä päivänä vihmoi vettä, kuten melkein jokaisena päivänä kävelyretkeä edeltäneellä viikolla. Öinen pakkanen, ohut lumikerros yhdistettynä pilvettömään taivaaseen ja auringonpaisteeseen antoi juhlavat puitteet kävelylle talven hiljentämään metsään.

Kuusitoista reipasta retkeläistä lähti Knutersintien keskeiseltä parkkipaikalta Bakunkärriltä, metsäautotietä pitkin kohti Forskogskärriä. Kosteiden rämeikköjen, sekametsän, hakkuuaukioiden ja haapojen reunustamien kallionnyppylöiden halkomalla alkumatkalla nähtiin suurin osa retken lintulajeista. Heti parkkipaikalla pähkinähakki päivysti männyn latvassa, eteläsuunnassa käpylintuparvi laskeutui kuusenlatvaan ja mustarastas kurkisti ojanpohjalta. Ohi lensi vihervarpusparvi ja muutaman kymmenen metrin kävelyn jälkeen peukalaoinen lennähti avoimen ojan vartta, kadoten ryteikköön.

Fiskträskille haarautuvan polun tuntumassa koivikosta nousi teeri koiras. Valitettavasti kaikki retkeläiset eivät kerenneet sitä näkemään, eikä uusia kanalintuja enää reitillemme osunut. Närhi huuteli tiheässä ryteikössä ja lennähti ihailtavaksi hakkuuaukion reunaan. Pikkuparvia tilhiä ja pikkukäpylintuja näkyi tuon tuosta, aina välillä jääden ihasteltavaksi ja kuvattavaksi.

Fiskträsk-järvelle matkaa kertyi suuntaansa reilut kaksi ja puoli kilometriä. Lintuja ei juurikaan näkynyt eikä kuulunut: metsän perustiaiset, yksittäiset käpytikat, käpylinnut ja tilhet olivat niin äänessä kuin nähtävilläkin pitkin matkaa. Talvinen hiljainen luonto kuitenkin ilahdutti retkeläisiä vähintään yhtä paljon kuin lintuhavainnot. Evästauko pidettiin jäätyvän järven rannalla. Paluumatka sujui leppoisasti ja ripeästi. Uutena lajina saatiin rämeen reunalla sirahdellut puukiipijä.

Kirjoitti retken opastanut Mikko Salonen

Retkellä havaittiin yhteensä 18 lintulajia: laulujoutsen, teeri, käpytikka, tilhi, mustarastas, peukaloinen, talitiainen, kuusitiainen, sinitiainen, hömötiainen, puukiipijä, harakka, närhi, pähkinähakki, naakka, varis, vihervarpunen ja pikkukäpylintu.

Rauhallista joulunaikaa!

Merisirri tuo jouluterveiset pohjoisesta kaikille lintuharrastajille. Yhdistys toivottaa rauhallista joulunaikaa ja erittäin havaintorikasta uuttavuotta itse kullekin säädylle!

Mennyt vuosi on ollut jälleen ollut antoisa. Jäsenmäärämme kasvoi, ja erityisesti nuoret lintuharrastajat tulivat vauhdilla mukaan toimintaan. Tringalainen Eetu Paljakka sai myös “vuoden nuori lintuharrastaja -tunnustuksen kattojärjestöltämme BirdLife Suomelta.

Lintupuolella vuosi oli myös hieno. Kirsikkana kakussa oli tietenkin Suomen ensimmäisen pikkupajusirkun löytyminen Rönnskärin lintuasemalta ja Suomen neljäs lehmähaikara Mäntsälässä. Monen mieliin jää varmaan myös keväisten kuhankeittäjien mukava määrä ja syksyinen punajalkahaukkainvaasio (165-175 yksilöä alueellamme!). Yhteensä joulukuun alkupuolelle mennessä toimialueellamme oli havaittu 289 luonnovaraista lintulajia.

Retkitoimikunnan järjestämillä retkillä oli jälleen monipuolista tarjontaa kaikenikäisille lintuharrastajille ja kilpailuviettiset saivat mitellä voimiaan erilaisissa skaboissa ja linturalleissa. Vuoden Tringalaisina palkittiin Hangon lintuaseman asemanhoitajat Hanne Kivimäki ja Jari Laitasalo.

Hangon lintuaseman 40-vuotisjuhlavuotta vietettiin näyttävästi vuoden alussa. Aseman tueksi perustettu Haliaksen ystävät -verkosto sai rutkasti uusia jäseniä ja aseman kehittämiseen paneuduttiin todella  Lintumatkailu Hangon Tulliniemellä -Leader-hankkeen myötä. Linnustollisesti asemalla oli myös mahtisyksy. Esimerkiksi metsäkirviset (21 000), sinitiaiset (8870) ja talitiaiset (10540) rynnistivät suomenennätysmuuttoon.

Tringan ja muiden toimijoiden pitkäjänteinen työnteko pk-seudun linnuston puolesta tuotti tärkeän erävoiton, kun Östersundomin yleiskaava kaatui oikeudessa. Kaava uhkasi vakavasti alueen luontoarvoja ja sen kaatuminen mahdollistaa alueen suunnittelun niin, että sekä uusien asukkaiden kuin lintujenkin tarpeet huomioidaan. Vuoden lopussa järjestettävä linnustonsuojelukeräys mahdollistaa pitkäjänteisen suojelutyön. Keräykseen voivat osallistua kaikki lintujen ystävät.

Tringan toiminta ei olisi mahdollista ilman vapaaehtoisia ja tukijoitamme. Lämmin kiitos teille kaikille aherruksestanne ja tervetuloa mukaan myös uudet toimijat.


Merisirrin kuvasta isot kiitokset nuorelle Pyry Laurikalle.

Petri Saariselle Tringan BirdLife-ansiomerkki – Jari Laitasalosta ja Hanne Kivimäestä vuoden 2019 tringalaiset

Tringan joulukuun kuukausikokouksessa palkittiin muutama ansioitunut tringalainen.

Tringan BirdLife-ansiomerkki myönnettiin Petri Saariselle. Petri on aktiivinen Hangon lintuaseman kävijä, joka on aina valmiina talkootöihin ja aseman perusparannuksiin. Petrin ammattitaidon ansiosta aseman pienet ja suuret korjaukset on saatu tehtyä ripeästi ja tehokkaasti. Halias-toimikunnassa Petri oli jäsenenä vuosina 2010-2017, ja asemalla vietettyjä vuorokausia Petrillä on peräti 470.

Vuoden tringalainen on vuodesta 1997 alkaen vuosittain jaettu Tringan oma tunnustus, joka myönnetään yhdistyksen hyväksi tehdystä työstä. Erityisesti sillä pyritään palkitsemaan työmyyriä, jotka puurtavat paljon Tringan eteen mutta eivät aina saa ansaitsemaansa näkyvyyttä. Vuoden tringalaisen kiertopalkintona on taiteilija Jari Kostetin lintutaulu.

Vuoden 2019 tringalaiseksi hallitus valitsi Hangon lintuaseman asemanhoitajat Jari Laitasalon ja Hanne Kivimäen. Jari ja Hanne ovat kuluneen aseman 40-vuotisjuhlavuoden aikana luotsanneet aseman aktiiveja, kehittäneet aseman toimintaa ja pitäneet huolen siitä, että puitteet kävijöitä varten ovat kunnossa.

Palkitsemisten lisäksi kokouksessa kuultiin tutkija Janne Koskisen esitys DNA:n käytöstä lintujen määrittämisessä. Esitys oli innostava ja lennokas, mutta myös jalat maan pinnalle palauttava: ainakaan mitokondrio-DNA ei ole sellainen taikakalu, joka ratkaisisi melkein kaikki lintujen määritykseen liittyvät ongelmat kertaheitolla.

Tringan linnustonsuojelukeräys jouluna 2019

Osallistu Tringan jäsenkeräykseen, jonka avulla suojellaan Tringan toimialueen lintuja ja lintupaikkoja! Keräyksen tuotolla rahoitetaan osa-aikaisen suojelusihteerimme työpanos ja taataan, että Tringa on jatkossakin lintujen ja lintuharrastajien ääni läntisellä Uudellamaalla.

Tringan työllä on merkitystä. Vuonna 2019 teimme muun muassa:

  • Puolustimme luontoa, lintuja ja viheralueita koko maakunnan tasolla vaikuttamalla maakuntakaavan valmisteluun.
  • Jatkoimme oikeustaisteluja toimialueemme tärkeiden lintupaikkojen, kuten Östersundomin ja Suomenojan puolesta.
  • Vaadimme mm. metsästyskieltoja ja tiukempia rauhoitusmääräyksiä uusille luonnonsuojelualueille.
  • Otimme muiden luontojärjestöjen kanssa kantaa moniin Helsingin aluesuunnitelmiin.

Lue lisää Tringan suojelutoiminnasta täällä.

Suojelukeräyskirje on postitettu kaikille jäsenille. Käytä mieluiten omassa keräyskirjeessäsi näkyvää viitenumeroa. Keräykseen voi osallistua myös tekemällä lahjoituksen tilille FI76 8000 1502 0958 06 viitenumerolla 120015000171878719. Muista merkitä viitenumero, sillä lahjoitusta ei pystytä kohdistamaan tähän keräykseen ilman viitenumeroa!

Pienikin vapaaehtoinen lahjoitus auttaa arvokasta työtä lintujen puolesta!

[Rahankeräyslupa: Poliisihallituksen myöntämä BirdLife Suomen rahankeräyslupa, RA/2017/607, voimassa 7.6.2017-6.6.2022.]

vuorihemppoja_c_jari_kostet.jpg

Kuva © Jari Kostet

Vesilintulaskennat tammikuussa 2020

Vuoden vaihde ja talvilintulaskennat sekä talvisten vesilintujen laskenta lähestyvät. Tänä talvena on tarkoitus laskea Suomen talvehtivat vesilinnut 1.-7.1.2020 osana Euroopan laajuista selvitystä. Ensimmäisen kerran vesilintujen talvikannat arvioitiin Suomessa vuonna 2016. Laskentojen avulla tutkitaan muun muassa kantojen ja talvilevinneisyyden muutoksia ja tunnistetaan vesilinnuille tärkeimmät talvehtimisalueet. Samalla on tarkoitus tuottaa kannanarviot kunkin paikallisyhdistyksen keskitalven vesilintumäärille.

Harrastajia pyydetäänkin nyt retkeilemään 1.–7.1.2020 välisenä aikana talvilintulaskentojen ulkopuolisilla alueilla ja ilmoittamaan tarkat lintujen sijaintipaikat niin talvilintulaskentojen kuin muidenkin alueiden vesilinnuista Tiiraan (www.tiira.fi). Jokainen ilmoitettu vesilintutieto – myös nollalaskenta – on tärkeä!

Miten voi osallistua?

  • Retkeile 1.-7.1.2020 vesistöjen ääressä, laske kohteiden vesilinnut ja ilmoita havainnot Tiiraan. Ennen laskentaa kannattaa katsoa Tiirasta, mistä päin ei ole vielä kirjattu vesilintuhavaintoja ja valita retkikohde sen mukaan.
  • Tringan alueella rannikkoalue on jaettu laskenta-alueisiin, joista vapaaehtoiset voivat valita omat sektorit ja käydä laskemassa ne itse valitsemiltaan laskentapisteiltä.
  • Katso tästä tiedostosta (PDF) Tringan alueelta erikseen rajatut sektorit ja varaa omasi sähköpostitse:
  • Ilmoita havaintosi aina mahdollisimman pian järjestelmään, sillä reaaliaikainen tietojen ilmoittaminen Tiiraan antaa hyvän kuvan miltä alueilta on tietoja ja mistä niitä vielä kaivataan.
  • Talvilintulaskentojen vesilintutiedot (vaikka ne tehtäisiin joulukuun puolella) kelpaavat myös mukaan laskentoihin, joten muut laskennat kannattaa toteuttaa talvireittien ulkopuoleisille alueille.

Miten ilmoitat havainnot?

  • Ilmoita kaikki havaitsemasi vesilinnut (mukaan lukien nokikana ja ruokkilinnut) Tiiraan, havainnointipaikaksi luonnollisesti se piste, josta katsoit merelle. Valitse linnun tilaksi “p_vll”, joka kertoo, että kyseisestä pisteestä on laskettu kaikki siitä havaitut paikalliset vesilinnut. Muista merkitä tila kaikkiin pisteestä tehtyihin havaintoihin. Muista kirjata myös laskentapisteen tarkkuus.
  • Jos johonkin pisteeseen ei näy ainuttakaan paikallista vesilintua, kirjaa havainto ”vesilintu 0 p_vll” (lajiksi vesilintu, lukumääräksi 0, tilaksi p_vll).
  • Merkitse ainakin isoille parville ja harvalukuisille lajeille myös linnun paikka ja paikan tarkkuus sekä kellonaika.
  • Jokainen kirjattu havainto, myös nollatieto, on tärkeä!

Laskentojen tarkemmat ohjeet löytyvät alla olevasta linkistä:
https://www.birdlife.fi/vesilintujen-talvikanta-selvitetaan-osallistu-laskentoihin-tammikuussa/

Kysy lisätietoja!

Mikäli haluat osallistua, mutta jokin asia on epäselvää, ota yhteyttä tammikuun vesilintulaskentojen Tringan alueen koordinaattori Julius Mäkiseen.

Tringan alueen tärkeimpiä laskentakohteita Inkoon-Kirkkonummen alueella. Katso kaikki laskentakohteet täältä: www.tringa.fi/wp-content/uploads/2019/12/Tringa-vl-laskenta-alueet-2020.pdf

Tringan retket 2020

Hei!


Tänään kannattaa ensimmäisen joulukalenteriluukun lisäksi avata Tringan tapahtumakalenteri, sillä ensi vuoden retkiä on nyt julkaistu kalenterissa. Retkitoimikunta järjestää ensi vuonna noin 70 linturetkeä. Syksyn retkiä suunnitellaan ja julkaistaan vasta keväällä. Tapahtumakalenteriin pääset täältä:


https://www.tringa.fi/tapahtumakalenteri/

Retkille ilmoittautuminen alkaa 8.12. Suurimmalle osalle retkistä ilmoittaudutaan Eventio-verkkolippumyymälän kautta. Ohjeita ilmoittautumisesta, retkimaksuista ja ilmoittautumisten peruuttamisesta löytyy retkisivujen yleisistä ohjeista:


https://www.tringa.fi/ohjeita-retkelaisille/


Ensi vuoden retket aloittaa jo kuukauden kuluttua koittava retki Suomenlinnaan ja siitä se uusi retkivuosi taas alkaa.

 
Retkitoimikunta kiittää kaikkia retkille osallistuneita hienosti sujuneesta Tringan retkivuodesta 2019.

Kuva Teemu Sirkkala



Tervetuloa mukaan Tringan retkille ensi vuonnakin!

Jaana Sarvala, Tringan retkitoimikunta

Östersundomin yleiskaava kaatui hallinto-oikeudessa

Helsingin hallinto-oikeus on antanut tänään päätökset sekä Östersundomin maakuntakavaa ja Östersundomin yleiskaavaa koskevissa asioissa. Tringa oli valittanut oikeuteen molemmista kaavoista, sillä kaavat eivät huomioineet riittävästi linnusto- ja muita luontoarvoja.

Hallinto-oikeus hylkäsi Östersundomin maakuntakaavasta tehdyt valitukset, mutta kumosi yleiskaavapäätöksen. Yleiskaavassa ei ollut riittävästi selvitetty kaavan vaikutuksia Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien Natura-alueeseen. Ongelmallista oli myös, että yleiskaava perustui maakuntakaavaan, jolla ei vielä ollut lainvoimaa. Hallinto-oikeus otti myös kantaa siihen, etteivät kaikki yleiskaavan viheryhteydet olleet maakuntakaavassa esitetyn mukaisia, vaan niitä oli kavennettu, siiirretty ja jätetty osoittamatta.

Tringan lisäksi luontoarvojen huomioimisesta Östersundomin yleiskaavassa olivat valittaneet Uudenmaan ELY-keskus ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri.

Tringan näkemyksen mukaan alueen täydennysrakentaminen on täysin mahdollista, mutta nyt nurin mennyt yleiskaava olisi vaarantanut vakavasti alueen luontoarvot. Östersundomin maakuntakaava on paljon yleiskaavaa suurpiirteisempi ja sen perusteella on mahdollista laatia alueelle uusi yleiskaava, joka ottaa paremmin huomioon alueen merkittävät luontoarvot. 

Tringan parissa asiaa on ollut edistämässä iso joukko ihmisiä: suojelusihteeri, suojelutoimikunta ja sen puheenjohtaja, asiaa konsultoineita suojeluasiantuntijoita ja iso joukko alueelta Tiira-tietokantaan havaintojaan tallentaneita ihmisiä. Tringa myös kartoitti Östersundomin kaava-alueen + Natura-alueen pesimälinnustoa vapaaehtoisvoimin kahteen kertaan. Tringan puolesta kiitos heille kaikille!

Aspskärin retki 6.7. retkikertomus

Pilkkaniska, tuttavallisemmin “melperi” mustalintuparvessa. Kuva Kimmo Harinen (Tiira-havaintojärjestelmästä).

Pilvisenä lauantaiaamuna lähti lähes täysi bussilastillinen tringalaisia kohti Kotkaa ja Sapokkaa. Oppaana retkellä toimivat Jaana Sarvala ja Jouni Rytkönen ja kuljettajana oli Antero Koskinen. Kuninkaantien ABC:llä oli wc- ja kahvitauko ja siellä muutamat näkivät tuulihaukan. Matka jatkui ja Jaana kertoi retkeläisille Aspskärin ja Östra Nylands fågel- och naturskyddsföreningenin historiasta ja lintuhavainnointitoiminnasta. Aspskärin luotoryhmä rauhoitettiin v. 1953 ja Haverörn v. 1975, juuri viimeksi mainitulta löytyi v. 1957 Suomen ensimmäinen etelänkiislan pesä. Nykyään alueella on Suomen suurimmat ruokki- ja etelänkiislayhdyskunnat ja luodoilla pesii myös riskilöitä.

Itse kuulin Aspskäristä ensimmäisen kerran, kun koulupoikana luin Uudesta Suomesta toimittaja ja lintuharrastaja Asko Vuorjoen jutun arktikan seuraamisesta Aspskärillä. Elävästi kirjoitettu juttu sai nuoren pojan haaveilemaan pääsystä joskus Aspskärille. Nyt olimme matkalla sinne, ainakin ruokkilintuja katsomaan, vaikka maihin ei noustakaan.

Sapokassa retkikuntaan liittyi vielä omilla autoilla tulleita ja siirryimme vesibussiin. Meri oli tyyni ja ajoittain tihutti vettä.

Harvoin on Tringan Aspskärin retkellä koettu näin tyyni meri. Monella lienevät muistoissa aivan päinvastaiset merisäät. Kuva Jaana Sarvala.

Pari hyljettä seurasi kauempaa uteliaana kulkuamme. Matkalla nähtiin mm. kyhmyjoutsenia, jokunen meri- ja kanadanhanhi, merimetsoja, haahkoja, pari harmaahaikaraa, muutama kuikka ja yksi härkälintu. Ensimmäinen ruokki nähtiin jo hyvissä ajoin ennen määränpäätä ja samoin pari riskilää. Orrengrundin ohitettuamme näkyi edessä vielä melko kaukana valtava määrä pieniä pisteitä. Lähemmäksi päästyämme olimme yhtäkkiä satojen ruokkilintujen ympäröiminä. Niitä oli luodoilla, vedessä ja ilmassa. Valtaosa oli tietysti ruokkeja, mutta seassa oli etelänkiisloja ja riskilöitä. Seurasimme niitä vesibussin kannelta ja luulen, että tämä oli kaikille valtaisa elämys. Minä en ainakaan ollut aikaisemmin nähnyt noin valtavaa määrää ruokkilintuja yhdellä kertaa. “Lentävä sikari” on aika osuva lempinimi ruokille. Se munii vain yhden munan, mutta elää toisaalta vanhaksi ja pystyy siten lisääntymään useana vuonna. Linnut-lehdessä 2/19 oli kiinnostava artikkeli ruokista. Toivokaamme, ettei mikään uhkaa tuota ainutlaatuista luotoryhmää ja sen ruokkilintukoloniaa.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on laivalta-1080x810.jpg
Kuva Dolf Assmann

Luodoilla pyöri myös muutama merikotka, merilokki ja muitakin lokkeja, meriharakoita ja nähtiinpä yksi merikihukin. Ohi lensi myös pieni mustalintuparvi ja jälkeenpäin kuvasta paljastui, että joukkoon oli lyöttäytynyt yksi pilkkaniska! Olisiko se ollut retken paras havainto.

Retkelle osallistunut Peter kertoi pilkkaniskatilanteesta näin:

Katsellessamme laivan ympärillä pörrääviä ruokkilintuja, huomasin etelän suunnalla vesilintuparven, joka lähestyi meitä. Huusin mustalintuparven heti kun määritys varmistui. Laskin kiikarin silmiltä, jotta pystyisin nuotittamaan parven ja mahdollisimman moni ehtisi näkemään sen, sillä se oli ohittamassa meidät varsin läheltä ja tulisi näin ollen häviämään näkyvistä pian.
Kun parvi oli lähimmillään, nostin kiikarin taas silmille. Silmänräpäyksen ajan näytti ihan kuin yhden mustalinnun niskassa olisi pilkistänyt valkoista, mutta oletin nähneeni väärin. Ajattelin, että valkoinen kohta olisi todennäköisemmin ollut yksittäisen pilkkasiiven hetkellisesti näkynyt tuntomerkki.
Parvi hävisi nopeasti näkyvistä, ja työnsin ajatuksen pilkkaniskasta loitommalle. Ei niitä voi nähdä täällä, eikä ainakaan keskikesällä, ajattelin.
Oikein nähty, väärin ajateltu ja etenkin väärin toimittu – siinäpä tiivistetty analyysi tilanteesta. Vasta illalla huomasin yhden retkeläisen laittaneen määrityskelpoisen kuvan parvesta Tiiraan. Ilmeisesti hänkään ei ollut valokuvaustilanteessa nähnyt mitä kuvasi, paitsi mustalintuja. Harmittaa, etten huutanut mahdollista pilkkaniskaa, sillä parvi saattoi laskeutua puolen kilometrin päähän pienen luotoryhmän taakse. Olisimme ainakin voineet pyytää kipparia ajamaan oletettua laskeutumispaikkaa kohti. Nyt pilkkaniska jäi lähes kaikilta näkemättä ja kaikilta määrittämättä havaintotilanteesta.”

Paluumatkalla vesibussissa oli mukava kerrata kokemuksia, nauttia eväitä tai laivan antimia ja vaikkapa lasillinen viiniä, kenties eliksen kunniaksi.

Sapokasta jatkoimme vielä bussilla Valkmusan kansallispuistoon, jossa teimme Kananiemensuolla parin kilometrin pitkospuulenkin.

Valkmusan suolla on helppo kulkea pitkospuita. V. 1996 perustettu kansallispuisto on Suomen pienin, niukin naukin alle 20 neliäkilometriä. Kuva Jaana Sarvala

Lintutornista ihailimme asuttua sääksen pesää ja näimme myös mehiläishaukan ja isolepinkäisen. Kun jatkoimme kävelyä, näimme vielä toisen asutun sääksen pesän. Tyytyväisin mielin suuntasimme kohti Helsinkiä. Bussin ikkunasta jotkut näkivät vielä ainakin nuolihaukan.

Havaitut lajit: kyhmyjoutsen, merihanhi, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, sinisorsa, tukkasotka, haahka, mustalintu, pilkkasiipi, pilkkaniska (todentui vasta retken jälkeen), telkkä, isokoskelo, tukkakoskelo, kuikka, silkkiuikku, härkälintu, harmaahaikara, mehiläishaukka, merikotka, hiirihaukka, sääksi, tuulihaukka, nuolihaukka, kurki, meriharakka, tylli, töyhtöhyyppä, suosirri, punajalkaviklo, merikihu, naurulokki, kalalokki, selkälokki, harmaalokki, merilokki, kalatiira, lapintiira, etelänkiisla, ruokki, riskilä, sepelkyyhky, kesykyyhky, tervapääsky, käpytikka, törmäpääsky, haarapääsky, niittykirvinen, metsäkirvinen, luotokirvinen, västäräkki, pensastasku, kivitasku, laulurastas, mustarastas, punakylkirastas, pajulintu, hippiäinen, kirjosieppo, töyhtötiainen, talitiainen, sinitiainen, isolepinkäinen, harakka, naakka, varis, korppi, kottarainen, varpunen, peippo, viherpeippo, tikli, vihervarpunen, keltasirkku

Kirjoitti retkelle osallistunut Dolf Assmann

BirdLife Suomen syyskokouksen kuulumisia

BirdLife Suomen edustajiston syyskokous pidettiin Hämeenlinnassa 16.-17.11. Paikalla oli kuusi Tringan edustajaa. Kokouksessa hyväksyttiin emojärjestömme talousarvio ja toimintasuunnitelma sekä valittiin BirdLife Suomen hallitus vuodelle 2020.

Puheenjohtajan vaalissa uudeksi keskusjärjestön hallituksen puheenjohtajaksi valittiin monelle tringalaisellekin tuttu Mika Asikainen.  Tringa toivottaa onnea uudelle pj:lle ja esittää kiitokset kuusi vuotta pestiä kunniakkaasti hoitaneelle Johan Hasselille.  

Tringalaisesta näkökulmasta oli mahtavaa, että BirdLife Suomi valitsi vuoden nuoreksi lintuharrastajaksi kirkkonummelaisen Eetu Paljakan. Eetu on ollut aktiivinen Tringan riveissä jo useita vuosia mm. lasten ja nuorten toiminnassa sekä Rönnskärin lintuasemalla. Eetu on kunnostautunut myös lintujen äänittäjänä, ja esimerkiksi Xeno-Canto-linnunäänitietokannassa on tuhat Eetun äänitettä noin 150 lintulajista.

Muita viikonlopun aikana keskusteluttaneita asioita olivat mm. BirdLifen jäsenyhdistysten mahdollisuus ottaa käyttöön joko ainoaksi nimeksi tai rinnakkaisnimeksi BirdLife-nimi. Näin ovat jo tehneet mm. BirdLife Keski-Pohjanmaa (entinen Keski-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys) ja Kanta-Hämeen Lintutieteellinen Yhdistys (joka käyttää myös nimeä BirdLife Kanta-Häme). Tringa ei ainakaan lähiaikoina ole ottamassa itselleen BirdLife-nimeä, mutta tulevaisuudesta ei tietenkään koskaan tiedä.

Tiira-järjestelmän kehittämistä esiteltiin. Uusi Tiira eli ns. Tiira 2 -järjestelmä on pahasti aikataulustaan myöhässä, mutta projekti on edennyt hieman kesän aikana. Ongelmia on kuitenkin ollut mm. tekijöiden vaihtuvuuden takia, ja on epäselvää, millä aikataululla Tiira 2 saadaan maaliin – vai saadaanko sitä lainkaan.

Kokous oli nykyisen edustajiston viimeinen, ja ensi vuonna aloittaa kautensa uusi edustajisto. Suuret kiitokset edustajistosta pois jääville Aili Jukaraiselle ja Eeva-Liisa Korpelalle tärkeästä työstä, ja onnea työnsä ensi vuonna aloittaville edustajille!

Tringan syyskokouksessa päätettyä

Tringan sääntömääräinen syyskokous pidettiin torstaina 7.11.2019 Tieteiden talolla. Paikalla oli noin 60 tringalaista. 

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Pertti Uusivuori. Hallituksen puheenjohtaja Jukka Hintikka esitteli ensi vuoden toimintasuunnitelman ja toiminnanjohtaja Johannes Silvonen tulo- ja menoarvion, ja kokous hyväksyi ne. Ensi vuonna Tringan toiminta jatkaa maltillista kasvuaan. Toisaalta uusia aluevaltauksia tehdään mm. kurssitoiminnan laajentamisessa, opastuksiin ja luontokasvatukseen keskittyvän Hangon lintuaseman Leader-hankkeen parissa ja retkien uudelleenjärjestelyssä. Tringan tulevaisuus näyttääkin valoisalta. Asiakirjat ovat luettavissa Tringan kotisivuilla osoitteessa www.tringa.fi/dokumentteja.

Hallituksen jäsenistä erovuorossa olivat puheenjohtaja, Juha Lindy, Leena Hintsanen ja Ossi Tahvonen. Puheenjohtaja Hintikka valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi oman pyyntönsä mukaisesti yhden jatkovuoden ajaksi ja Hintsanen ja Tahvonen valittiin uudelle kaksivuotiskaudelle. Juha Lindy käytti erovuoroaan, ja hänen tilalleen valittiin biologi Sanna Mäkeläinen. Kiitos Juhalle monivuotisesta hallitustyöstä ja onnea Sannalle uuteen pestiin!

Yhdistyksen jäsenmaksujen suuruus pidettiin ennallaan. Jarmo Tähtinen jatkaa yhdistyksen tilintarkastajana ja Mikko Alestalo toiminnantarkastajana. Tringan edustajiksi emojärjestön BirdLife Suomen edustajistoon valittiin Jaakko Asplund, Margus Ellermaa, Jukka Hintikka, Otso Häärä, Aleksi Mikola, Taavi Sulander, Pertti Uusivuori, Erkki Virolainen ja Kaisa Välimäki.

Sääntömääräisten asioiden jälkeen nähtiin helsinkiläisen luontokuvaajan ja tietokirjailijan Antti Kolin vaikuttava kuvaesitys kaupunkiluonnosta.  

Tringan sääntömääräinen syyskokous 7.11.2019 Tieteiden talolla

Yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous pidetään Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, Helsinki) torstaina 7.11.2019 klo 18.00 alkaen. Tervetuloa kaikki!

Kokousasiakirjoista tulo- ja menoarvio sekä toimintasuunnitelma julkaistaan yhdistyksen kotisivuilla viikon 45 alkupuolella.

Syyskokouksen esityslista:

1. Kokouksen avaus

2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa

3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

4. Hyväksytään kokouksen esityslista

5. Vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä jäsenmaksujen suuruudet seuraavalle kalenterivuodelle

6. Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja jäsenet erovuorossa olevien tilalle

7. Valitaan tilintarkastaja ja toiminnantarkastaja ja heille varamiehet

8. Muut asiat
– Yhdistyksen edustajat BirdLife Suomen edustajistoon kaudelle 2020-2021

9. Kokouksen päättäminen.

Sääntömääräisten asioiden jälkeen (noin klo 19.15) on vuorossa Antti Kolin kuvaesitys Helsingin kaupunkiluonnosta ja -linnuista.

Tringa ry:n hallitus

Söderskärin retki 21.9.2019 retkikertomus

Lähes täysi bussillinen retkeläisiä starttasi seitsemältä Kiasman pysäkiltä odotuksen tunnelmissa. Kalkkirannan aamunkoitteessa odotti Sibbe-niminen pieni laiva, jonne pakkautui bussikyytiläisten lisäksi muutama omalla autolla saapunut. Rannassa lenteli käpylintuja ja västäräkki. Harmaahaikara lensi ohi ja laiva irtautui laiturista Sipoon saaristoon. Sää oli ennusteiden mukainen – sateet jäivät mantereen päälle ja merelllä oli kohtuullisen tyyntä. Yöllä herahtaneet sateet olivat mahdollisesti pudottaneet jotain muuttavia lintuja saareen. Odotukset olivat korkealla. Koskaan ei silti voi tietää mitä loppujen lopuksi havaitaan.

Saapuminen Söderskärille. Kuva, Juha Lindy

Laiva seilasi pittoreskin kotisatamansa kautta – Pirttisaaren salmessa näimme tiaisia ja isokoskeloita. Lisäksi laivasta nähtiin mm. länteen lentäviä isohkoja haapanaparvia, pari silkkiuikkua, harmaasorsa, tukkakoskelo ja selkälokki. Lähestyimme Söderskärin suojeltua saariryhmää ja vaikeasti rantauduttavan Jussinkarin ja Lamppukarien ohituksen jälkeen tulimme Majakkasaaren laituriin. Osa vielä tarkkaili saapujia tervehtineitä luotokirvisiä, kun tuli tieto, että pojat, Juho ja Pyry olivat löytäneet metsiköstä sinipyrstön. Siirryimme siis pääkallopaikalle.

Sinipyrstö. Kuva Juho Tirkkonen.

Pääopas Teemu ryhmitti porukan metsän yläpuolelle kalliolle, josta oli hyvä näkyvyys tarkkailla lintua sellaisella etäisyydellä, ettei se häiriinny. Pian peloton, n-pukuinen lintu näyttäytyi katsojille. Viesti lintutiedotukseen lähti pian. Paikalla olevaa hippiäisparvea syynättiin taigauunilintujen varalta huolella. Peukaloiset pomppivat piilosta toiseen rätisten ja pikkusieppo pyrähteli hyönteisjahdissa pirteästi oksaa vaihtaen.

Peukaloinen. Kuva Teemu Sirkkala.

Pian sinipyrstö katosi jonnekin ja osa porukasta jäi paikalle vahtiin ja osa lähti riippusiltaa pitkin Luotsisaareen missä avattiin lintuaseman ovi ja tutustuttiin tähän entiseen luotsitupaan. Saarella on toiminut lintuasema vuosikymmenien ajan. Arktisten lintujen kevät- ja syysmuuttoa Söderskärillä on seurattu yhtäjaksoisesti noin 50 vuotta, mikä on kauemmin kuin missään muualla maailmassa. Luotsisaarella päästiin näkemään myös paikalliset kahlaajat ja lisää paikallisia pikkulintuja: hernekerttu, laulurastas, punarintoja sekä lisää hippiäisiä ja pajulintuja. Sinipyrstö ilmaantui tännekin ja sitä päästiin tarkkailemaan läheltä taas pitkän aikaa.

Sinipyrstö. Kuva, Teemu Sirkkala

Majakka avattiin, kun saarelle saapui majakkaretki ja moni kiipesikin tutustumaan kunnostettuun arvorakennukseen. Kerroksissa on esillä näyttelyitä saaren historiasta ja myös yksi Tove Janssonille omistettu kerros – hänhän asui kesät lähisaarella Pellingin saaristossa parikymmentä kilometriä tästä itään. Näkymät valotasanteelta olivat kirkkaalla säällä huikeat.

Näkymä majakasta. Kuva Juho Tirkkonen.

Saarella oltiin noin kuusi tuntia ja sinä aikana ehdittiin havaita vielä paljon lisää. Muun muassa 1kv riskilä, haahkoja, alleja ja 12 pilkkasiipeä. Sinipyrstö näyttäytyi vielä useamman kerran. Kaikki retkeläiset onnistuivat näkemään linnun. Tulipa yksi bongarivenekuntakin Helsingistä lintua katsomaan. Laivakyyti Kalkkirantaan sujui hyvän sään merkeissä ja bussissa Helsinkiin matkasi hyväntuulinen lintuharrastajajoukko.

Söderskärin retkellä. Kuva, Juha Lindy.

Kertomuksen teksti: Juha Lindy

Utön retki 5.-8.9.2019 Retkikertomus

Juha Laaksosen ja Minna Pyykön tekemä Utön kartta


Tringa järjesti syksyisen linturetken 5-.8.9.2019 Suomen eteläisimmälle asutulle saarelle, Utön majakkasaarelle viime vuoden tapaan. Utön saari vapautui suurimmaksi osaksi armeijan käytöstä vuonna 2005 ja on sen jälkeen kasvattanut suosiotaan lintuharrastajien keskuudessa ja on nykyään yksi maan suosituimmista linturetkikohteista varsinkin muuttoaikaan keväällä ja syksyllä.

Tringan syksyiselle Utön retkelle osallistui oppaan Mikon lisäksi 21 retkeläistä, jotka matkasivat kimppakyydein Paraisten Nauvoon Pärnäisten satamaan torstaina 5.9. josta yhteisalus Eivor aloitti matkansa Utön saarelle. Merimatka kesti noin 5 tuntia Eivorin pysähtyessä matkalla Nötön, Aspön ja Jurmon saariin. Jo matkan aikana oli hyvä aloittaa retken lajilistan kerääminen . Saarilta tai niiden liepeiltä saimme retkilajeiksi mm. silkkiuikun, merihanhen, sääksen ja hiirihaukkalajin, joita ei enää retken aikana myöhemmin havaittu. Saavuimme Utöön vielä illalla valoisaan aikaan ja Utön merihotelliin majoittumisen jälkeen lähdimme tutustumaan saareen lyhyellä retkellä. Viime vuonna haaveeksi jäänyt Utön pohjoispuolella sijaitsevan Ormskärin vakiasukas huuhkaja näyttäytyi heti ensimmäisen iltaretken aikana, joten se antoi hyvän alun retkelle. Iltaretken aikana kävimme läpi myös Utön retkeilysääntöjä, jotta paikallisten asukkaiden, armeijan ja lintuharrastajien yhteiselo saarella jatkuisi sopuisana.

Mikko kertoo Utössä kulkemisen ohjeita. Kuva Jaana Sarvala


Utö on pieni saari, joten välimatkat ovat lyhyitä. Aamuisin kapusimme auringonnousun aikaan majakalle aamumuuton tarkkailuun, mutta koko viikonlopun aikana tuulet eivät olleet suotuisia onnistuneelle syysmuutolle. Havaitsimme kuitenkin aamujen aikana majakalta merilinnuista mm. kuikkia, tukkakoskeloita, pilkkasiipiä ja mustalintuja sekä huuhkaja näyttäytyi jokaisena aamuna.

Kuva Jaana Sarvala

Myös saaressa paikallisina viikonlopun aikana viihtyneet tuulihaukat ja varpushaukat näyttäytyivät hienosti majakalta.

Tuulihaukan kuvasi Helena Rämänen
Retkellä nähtiin ja kuvattiin myös monenlaisia heinäsirkkoja ja hepokatteja niin ulkona kuin sisällä.
Hepokatit kuvasi Helena Rämänen.

Aamuisen muutontarkkailuretken jälkeen suuntasimme takaisin hotellille syömään aamiaista.

Opastetut retket jatkuivat aina aamiaisen jälkeen ja perjantaina suuntasimme saaren itäosiin, jossa lajistaan kirjattiin havainnot mm.  keltavästäräkistä, tyllistä, mustakurkku-uikusta, mustapääkertusta ja kivitaskuista. Lounaan jälkeen iltapäivällä retkeilimme saaren eteläkärjessä, jossa havaitsimme mm. leppälinnun, nuolihaukan ja muutaman suosirrin.

Leppälintu. Kuva Helena Rämänen

Leppälintua tähyämässä. Kuva Jaana Sarvala

Illalla päivällisen ja iltahuudon jälkeen saunoimme hotellin rantasaunalla.

Lauantain retkiohjelma oli perjantain kaltainen. Saaren pienen koon johdosta päivän aikana pystyy helposti retkeilemään koko saaren alueella. Vaikka mitään ihmeellistä syysmuuttoa ei viikonlopun aikana havaittu, niin jonkin verran lintuja yön aikana oli saareen tullut. Näistä antoi esimakua aamumuuton tarkkailuun mennessä tiksuttaneet punarinnat. Kahlaajiakin havaittiin ihan mukavasti kun lajilistaan kirjattiin kapustarinta (1), suokukko (2), valkoviklo (4) ja taivaanvuohi (1). Lauantain paras havainto oli ehdottomasti kylältä löytynyt pikkusieppo, joka näyttäytyi vain yhdelle retkeläiselle.

Pikkusiepon kuvasi Veli Tuomisto

Tässä vilahtaa yksi pikkusiepon hyvä tuntomerkki, uloimpien pyrstösulkien valkeat tyvet. Kuva Veli Tuomisto

Muita mainittavan arvoisia havaintoja olivat peukaloinen, kolme leppälintua, kaksi pensastaskua, viisi kivitaskua, kolme hernekerttua, viisi harmaasieppoa sekä kaksi kirjosieppoa.

Harmaasieppo. Kuva Helena Rämänen
Hippiäisen kuvasi Jari Jakobsson.

Lauantaina oli mahdollisuus osallistua saaren asukkaan Hanna Kovasen järjestämälle majakkakierrokselle, jolla kerrottiin mieleenpainuvasti saaren historiasta.

Sunnuntaina retkipäivä oli lyhyt, kun Eivor lähtee takaisin jo puolen päivän aikaan. Aamupäivä oli kuitenkin onnistunut, kun pikkulepinkäistä itäniitylle etsimään lähteneet retkeläiset löysivät niityn päällä lentäneen arosuohaukan! Nopean whatsapp-ryhmään tulleen viestin johdosta lähes kaikki onnistuivat näkemään macron, joka pyöri saaressa paikallisena puolisen tuntia.

Arosuohaukan kuvasi Timo Mäkinen


Retken lajimääräksi kertyi lopulta 67 lajia, joka oli enemmän kuin viimesyksyisellä Utön retkellä!

Jaana julistaa lajimääräveikkauksen voittajaksi Kuuran. Kuva Helena Rämänen.


Kiitos kaikille mukavasta retkiseurasta!

Teksti Mikko Oivukka

Vanhankaupunginlahden v. 2019 linnustonseurantalaskennan loppuraportti

Vanhankaupunginlahden pesimälinnuston tilaa seurataan vuosittain Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen ja Natura-2000 – alueen hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti toteutettavilla linnustolaskennoilla.

Seurantalaskentojen tulokset ohjaavat alueen hoitotoimia lintujen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Vuoden 2019 seurantalaskentojen loppuraportti on yhteenveto juuri päättyneestä pesimäkaudesta. Raportti tarjoaa tietoa mm. lajien parimääristä v. 2013 – 2019 sekä pesinnän onnistumisesta, erityisesti vesilinnuilla. Tämän vuoden hyviä uutisia ovat esim. keltavästäräkin ja punajalkaviklon parimäärän kasvu, nokikanojen hyvin onnistunut pesintä sekä merimetson asettuminen uudeksi pesimälajiksi lahdelle.

Lue raportti täältä:

Tringan lintumatkailuhanke käynnistyi Hangon lintuasemalla

Kuva © Juho Tirkkonen

Tringan ylläpitämällä Hangon lintuasemalla käynnistyi elokuussa Lintumatkailu Hangon Tulliniemellä -Leader-hanke, jonka myötä lintuasemalle on luvassa uudenlaista opastus- ja lintumatkailutoimintaa. Hankkeelle on myönnetty EU:n Leader-tukea. Tuki kattaa puolet hankkeen kuluista, loput kulut katetaan Tringan omalla rahoituksella ja talkootyöllä. Hankkeen osa-aikaiseksi koordinaattoriksi on palkattu Tringan toiminnanjohtaja Johannes Silvonen ja hanke kestää vuoden 2020 loppuun. Katso hankkeen esittely Hangon lintuseman verkkosivulta.

Vaikka lintumatkailu on maailmalla nopeasti kasvava matkailun osa-alue, kaupallista lintumatkailutoimintaa on Suomessa ja etenkin Uudellamaalla vielä verrattain vähän. Hankoniemi on yksi maamme tunnetuimmista linturetkikohteista ja Tulliniemi Hangon tärkeimpiä lintupaikkoja. Hangosta ei kuitenkaan tähän asti ole löytynyt lintuihin keskittyviä opaspalveluita.

Lintuasematoiminnan ja lintumatkailun yhteensovittamisesta löytyy maailmalta hyviä esimerkkejä, mutta Suomen lintuasemilla ei ole aikaisemmin harjoitettu kaupallista lintuopastus- tai lintumatkailutoimintaa. Hankkeen tavoitteena on luoda Hangon Tulliniemen kärjessä Uddskatanilla sijaitsevan Hangon lintuaseman, Haliaksen, retkiopastuksiin pohjautuva toimintamalli, joka tukee alueen luonto- ja lintumatkailua sekä ympäristökasvatusta ja tuo samalla tuloja lintuasemalle.

Hangon lintuasema sijaitsi ensimmäiset 35 toimintavuotta yleisöltä suljetulla alueella sataman aitojen takana. Kun vuonna 2014 Tulliniemelle avattiin luontopolku, Haliaksen saavutettavuus parani merkittävästi. Viime vuonna Tulliniemen luontopolulle tehtiin lähes 27 000 käyntiä. Nyt Haliaksen viettäessä 40-vuotisjuhlavuotta lintuasema ja sen toiminta on tarkoitus tuoda entistä paremmin sekä lintu- ja luontoharrastajien, paikallisten asukkaiden että matkailijoiden tietoon.

Lintuopastuksia on tarkoitus kokeilla ja kehittää hankkeen aikana etupäässä kolmelle asiakasryhmälle: linnusta ja luonnosta kiinnostuneille retkeilijöille ja matkailijoille, yrityksille sekä koululais- ja opiskelijaryhmille. Tavoite on, että hankkeen jälkeen lintuasemalla on tarjolla säännöllistä ja ammattimaista opastustoimintaa. Opastusten myötä Haliaksella vierailevien tietämys linnuista ja alueen luonnosta kasvaa ja opastukset tarjoavat kävijöille monipuolisia luontoelämyksiä.

haahkalogo2

Tringan lintutilannekatsaus, elokuun loppu – syyskuun puoliväli

Taigauunilintu. Kuva: Micha Fager

Etelän puoleiset tuulet ehtivät puhaltaa pari viikkoa jarruttaen muuttoa. Viime viikonloppuna tuuli kääntyi viimein pohjoisen puolelle, ja muuttotulppa pääsi purkautumaan. Viime lauantaina Helsingissä laskettiin iltapainotteisesti muutolla yli 6000 kurkea. Maanantaina puolestaan ilmoitettiin sekä Espoosta että Helsingistä yli 4000 kurkea. Lähipäivinä Suomesta poistunee runsaasti lintuja pohjoistuulen avittamina.

25.8. Haliaksella laskettiin uusi metsäkirvisten suomenennätysmuutto, yli 21 000 yksilöä. Muita komeita muuttoja edustivat jaksolla mm. 384 jouhisorsaa Kirkkonummella, 253 mehiläishaukkaa ja 32 sinisuohaukkaa Hangossa, vajaat 600 varpushaukkaa ja 53 tuulihaukkaa Haliaksella, 36 palokärkeä Haliaksella, 1086 keltavästäräkkiä Kirkkonummella sekä noin 17500 peippoa ja 8800 vihervarpusta Haliaksella.

Hyviä paikalliskerääntymiä olivat mm. 620 haapanaa Espoon Laajalahdella, 548 harmaasorsaa Espoon Matalajärvellä, 1470 tavia Laajalahdella, 488 töyhtöhyyppää Viikissä, 110 taivaanvuohta Laajalahdella, 920 västäräkkiä, 60 pensastaskua ja 47 kivitaskua Viikissä sekä 340 hemppoa Helsingin Niskalassa.

Punajalkahaukkojen invaasio Baltiasta alkoi elokuun puolella, ja muutamassa päivässä Tringankin alueella tehtiin lajista kymmeniä havaintoja. Tämän jälkeen punajalkahaukkoja löytyi parin viikon ajan lähinnä paikallisina peltoaukeilta ympäri Etelä-Suomea, mutta nyt paras aika näyttää olevan ohi. Viimeisen 20 päivän ajalta Tringan alueelta on ilmoitettu Tiiraan peräti 428 punajalkahaukkaa, mutta näistä suuri osa koskee samoja yksilöitä.

Elokuun lopun harvinaisimmat lajit olivat pari päivää Vantaalla viipynyt arokotka sekä Espoossa ja Helsingissä muuttanut fulvescens-värimuodon kiljukotka. Syyskuun harvinaisuuskavalkadia ovat tähän mennessä edustaneet mm. arohiirihaukka Raaseporissa, 2 mustahaikaraa Espoossa ja palsasirri Haliaksella.

Muita harvinaisuuksia olivat mm. mandariinisorsa, 5 niittysuohaukkaa, pikkukiljukotka, harjalintu, 2 virtavästäräkkiä, pussitiainen ja nokivaris.

Tringan alueen syksyn ensimmäiset taigauunilinnut havaittiin eilen Helsingissä ja Hangossa. Vuoden paras harvinaisuusaika alkaa olla nyt käsillä, joten muitakin itäisiä vieraita on lähiaikoina odotettavissa.


Valkoposkihanhilaskennat 2019

Tringan ja Hakin alueen valkoposkihanhet laskettiin lauantaina 7.9.2019. Alla seuraa lyhyt yhteenveto alueen syksyisistä valkoposkihanhista ja paikkakohtaiset tulokset. Valtakunnalliset tulokset löytyvät täältä: https://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/tulokaslajit/valkoposkihanhi/valkoposkihanhilaskennat/

Laskennan tarkkuus oli hyvä, jopa erinomainen. Tärkeimmät yöpymispaikat eli Laajalahti ja Vanhankaupunginlahti laskettiin tarkkaan, Kirkkonummen hanhista saatiin hyvä kokonaisarvio, Hakin alueen pellot tarkastettiin tarkkaan ja Sipoon kohteetkin tuli tarkistettua vuosien tauon jälkeen hyvin tuloksin. Osa Vantaan pelloista jäi tarkistamatta, samoin esimerkiksi Leppävaaran urheilupuisto.

Kirkkonummen, Sipoon ja Hakin alueen hanhia lie turvallista käsitellä erillisinä kokonaisuuksina. Näitten osalta kokonaisluvut ovat seuraavat: Kirkkonummi 2454 (maksimi), Sipoo 1658 ja Hakki 1210. Vantaan, Espoon ja Helsingin osalta havainnot koskevat todennäköisesti lähinnä Viikissä ja Laajalahdella yöpyneitä hanhia, lisäksi Kajuuttaluodoilta ilmoitettiin neljä yöpyvää – olisiko tämä perinteinen yöpymispaikka vähitellen väistymässä hanhien käytöstä? Syyskuun alussa laskettiin Haltialan pelloilta parhaimmillaan jopa 6000 hanhea, mutta laskenta-aikaan siellä oli selvästi hiljaisempaa. Viikin hanhista iso osa jäi Viikkiin, loput jatkoivat ilmeisesti Haltialaan ja Vantaalle, jonne suuntasi myös osa Laajalahden hanhista. Osa Laajalahden hanhista jatkoi ruokailemaan länteen, esimerkiksi Matalajärven eteläpuolisella pellolla näkyi a1200. Vuosaaren kasalta havaittiin päivän aikana vain kaksi parvea, joista isompi a800 suuntasi länteen Talosaaren suunnalta – nämä linnut lienevät Vantaa kautta kiertäneitä Viikin yöpyjiä.

Yhteensä hanhia havaittiin Tringan alueella 16503. Luku sisältää lasketut yöpymisparvet ja laskenta-aikaan havaitut paikalliset hanhet pl. samoiksi tulkitut linnut ja on siis enemmänkin valistunut arvio kuin tarkka arvo. Edellisen vuoden tulokseen (13790) verrattuna kasvua on siis runsaasti, mutta ero selittyy suurimmaksi osaksi Sipoon kohteiden hanhilla. Ilman näitä hanhia kanta kasvoi vain lievästi – samaan tapaan kuin koko maassa.

Tringan alueen laskentoja koordinoi Aapo Salmela ja Hakin alueen laskentoja Jan Södersved. Kiitokset myös kaikille mukana olleille vapaaehtoisille korvaamattomasta työpanoksesta!

Valkoposkihanhilaskennat 7.9.2019 (paikalliset + ylilentävät yms.)

 Espoo:

 Alberga Golf

 Löfkullan Golfkenttä (Tuire Kujala): 0

 Fallakerin pellot Karvasmäessä (Tuire Kujala): 0

 Glimsin ja Kasavuoren välinen pelto (Tuire Kujala): 36

 Haukilahti

 Kyrkängarna (pelto Ikean takana) (Tuire Kujala): 0

 Kilon kartano, hevoshaat:

 Kilon kartanon eteläpuolen pellot:

 Laaksolahden ranta

 Laajalahti (Jarmo Koistinen & Nadja Weisshaupt): 5277

 Latokaski

 Leppävaaran urheilupuisto:

 Mankkaan kallio (Ritva Swanljung): 0

 Matalajärvi (Mikko Karkia): 227 + 1200

 Oittaan leirintäalue + ranta (Marko Kirjavainen): 401

 Otaniemen nurmet

 Pakankylä

 Pitkäjärven pohjoisrantapellot

 Röylä

 Södersskog

 Tapiola: Otsolahden rantaniityt, Silkkiniitty, Liikenneristeyksen niityt, Louhentien itäpuolen

 nurmet (Jarmo Koistinen & Nadja Weisshaupt): 2

 Vermo

 Helsinki:

 Arabianrannan ja Pornaistenniemen nurmet

 Fallkullan kartanon pellot (Leena Hintsanen): 0

 Hakuninmaa

 Hernesaaren kärki – Merisatama – Kaivopuisto – Olympiaterminaali –

 Tähtitorninmäki (Hanna Mensonen): 0

 Hietaniemi (Petri Puromies): 0

 Iso-Huopalahti (Jaakko Ekman): 0 + 2

 Husön kartanon pellot (Heikki Salonen): 0

 Kaisaniemi (Seppo Kuusela): 0

 Kalviikin niemi

 Kannelmäen ja Malminkartanon välinen viheriö + pellot (Hannu Linkola): 0 + 97

 Keravanjoki (Markku Varhimo): 0

 Kivikko

 Kivinokka (Risto Attila): 0

 Kustaanmiekka

 Käpylä

 Laajasalo (Risto Attila): 0

 Lauttasaari

 Lapinlahti (Petri Puromies): 0

 Länsimäki

 Malmin lentokenttä (Ilkka Lyytikäinen, Leena Hintsanen, Esko T. Voutilainen): 0 + 9

 Malmin lentokentän viereiset pellot (Leena Hintsanen, Ilkka Lyytikäinen): 0

 Malmin urheilupuisto + Ala-Malmin nurmet (Esko T. Voutilainen, Ilkka Lyytikäinen): 0

 Malminkartano

 Merirastila

 Munkkiniemi (Kalastajatorpan ja kahvila Torpanrannan välissä) (Minna Helasti): 6

 Niskalan pellot, Haltiala/Torpparinmäki + Paloheinä Golf (Johannes Silvonen): 765

 Peukaloisentien-Untuvaisentien nurmet

 Pikku-Huopalahti

 Porolahden nurmet (Risto Attila): 0

 Pukinmäen rantapuisto (Emma Hakanen, Esko T. Voutilainen): 0

 Puotilan nurmet ja uimaranta (Hannu Varkki): 1

 Rastilan uimaranta

 Savela-Pihlajisto ympäristö (Emma Hakanen, Esko T. Voutilainen): 0

 Siltamäen urheilupuisto ja nurmet (Markku Varhimo): 0

 Skatanniemi

 Soutustadionin ja Merikannontien nurmet (Petri Puromies): 0

 Suomenlinna

 Sörnäisen nurmet

 Talin golfkenttä (Jaakko Ekman): 7

 Tamminiemi/Seurasaari

 Tapanila (Ilkka Lyytikäinen): 0

 Tullisaari (Risto Attila): 0

 Tuomarinkylän pellot (Johannes Silvonen, Esko T. Voutilainen): 740

 Tuorinniemen uimaranta (Risto Attila): 0

 Töölönlahti (Seppo Kuusela, Marko Kirjavainen): 0

 Vartiokylänlahti (Hannu Varkki): 0

 Viikki (Hannu Sarvanne): 4565

 Vuosaari Aurinkolahti

 Vuosaari Skatanniemi (Ari Viljanen): 4

 Vuosaaren maankaatopaikka (Kimmo Heiskanen ym.): 870

 Vuosaari golf

 Vuosaari Uutelan kanava

 Östersundom pellot (Heikki Salonen): 0

 Kirkkonummi:

 Järson pellot

 Mattbyn pellot (Eetu Paljakka, Antero Paljakka): 0

 Sarfvikin golf-kenttä (Lasse Kurvinen): 0

 Torsvikin seudun pellot (Lasse Kurvinen): 0

 Saltfjärden/Peuramaan golfkenttä, Bondarby, Gunnarsby (Eetu Paljakka, Antero Paljakka, Magnus     Nordman): 2454

 Sipoo:

 Box, pellot (Aapo Salmela): 1630

 Gumbostrandin rantaniityt

 Immersby (Aapo Salmela): 0

 Massbyn pellot (Aapo Salmela): 28

 Nevas (Aapo Salmela): 0

 Sipoonlahden rantaniityt (Aapo Salmela): 0

 Sipoonranta (Aapo Salmela): 0

 Siuntio: (Hakki: Erkko Einiö, Petri Hasunen, Petri Lehto, Reima Stigell, Jan Södersved ja Leo Wallinmaa)

 Hamburgsåkrarna

 Lempans

 Malmi

 Munks, Bäcks

 Myrans: 800

 Nordanviksslätten: 230

 Pikkalanlahti uimaranta

 Pikkala tekonurmikenttä

 Pikkala Björknäs

 Pikkala Sandfjärden

 Störsviken + golfkenttä

 Sunnanvik: 180 + 220

 Svartbäck + Skeppas

 Tjusträsk

 Vejans

 Vantaa:

 Backaksen ja Ylästön pellot

 Helsingin pitäjän kirkonkylän pellot (Markku Varhimo): 0

 Hakunilan Kormuniitty (Heikki Salonen): 0

 Hanabölen pellot (Raili Paavola): 0 + 180

 Hiekkaharju ja ympäristön pellot (Tapani Lahti, Anne Saarela): 350

 Hämeenkylän pellot

 Luhtaanmäki

 Kivistö Tapola

 Maarinkangas

 Mellunmäki (Heikki Salonen): 0

 Peräjänkulman pellot (Kim Söderling): 70

 Piispankylän pellot

 Pyymosa, Pitkäsuon täyttömäki

 Päiväkummun pellot (Tapani Lahti, Anne Saarela): 0

 Sandbacka

 Seutulan isoniityt

 Seutulan Lentokenttä länsipuoli

 Vantaanlaakson pellot

 Westerkullan pellot (Heikki Salonen): 85