Aseman esittely

Hangon lintuasema (Halias)

 

halias iso

© Jari Kostet

Sijainti, havainnointi ja liikkuminen

Tringan ylläpitämä Hangon lintuasema (Halias) perustettiin helmikuussa 1979. Tämä maamme eteläisin asema sijaitsee Hankoniemen ulkosaaristovyöhykkeeseen työntyvässä lounaiskärjessä; Uddskatanilla (5949 N, 2254 E).

Asemalla kerätään aineistoa kolmella menetelmällä:(i) Haliaksella havainnoijiksi nimettyjen henkilöiden päivärutiineihin kuuluu  “aamuvakio”, neljän tunnin mittainen muutonseuranta auringonnoususta alkaen ja hyvinä muuttopäivinä muutohavainnointia tehdään yli kymmenen tuntia. Muuttoa seurataan niemen kärjen lähellä olevan venäläisten rakentaman bunkkerin päältä. (ii) Päivittäin lasketaan lepäilevät paikalliset linnut aseman ympäristöstä. (iii) Asemalla rengastetaan lintuja 12 vakiopikkulintuverkolla sekä syksyisin noin kymmenellä petolintuverkolla.Kahlaajia pyydetään ajoittain katiskoilla pääasiassa Gåsörsuddenin somerikkoisella särkällä. Kaikki päivän havainnot kootaan illalla asemalomakkeelle ns. iltahuudossa. Asemalomakkeelta tiedot tallennetaan tietokoneelle myöhempiä analyysejä varten. Haliaksen toiminnasta julkaistaan vuosittain raportti Tringa-lehden sivuilla.

Lintuasema sijaitsee Metsähallituksen hallinnoimalla Uddskatanin luonnonsuojelualueella, jolla on voimassa maihinnousukielto ympäri vuoden ja jolla saa kulkea vain merkittyjä polkuja pitkin. Alueella ei saa myöskään telttailla tai kerätä kasvi- tai eläinnäytteitä ilman lupaa. Alueella on jo lintuaseman toiminnankin turvaamiseksi noudatettava paitsi lintuaseman ohjeita, myös luonnonsuojelualueen asetuksen mukaisia määräyksiä.

Havainnoijaksi asemalle

Päästäksesi miehittäjäksi asemalle tarvitset aina Vapaasataman alueen läpikulkuun oikeuttavan, lintuasemanhoitajan myöntämän kulkuluvan. Lupa on henkilö- ja päivämääräkohtainen sopimus, jonka allekirjoittaja sitoutuu noudattamaan alueen liikkumissääntöjä. Kulkulupa toimitetaan sinulle pdf-tiedostona, joka tulee tulostaa ja luovuttaa allekirjoitettuna Tulliportille. Lintuasemalle päästäksesi ota yhteyttä asemanhoitajiin sähköpostitse (halias(ät)tringa.fi) vähintään kaksi arkipäivää ennen vierailuasi. Ilmoita viestissäsi kaikkien retkelle osallistuvien nimet, retken päivämäärät ja arvioitu saapumis- ja poistumisaika, kulkuneuvo, jolla saavut asemalle (autoista rekisterinumero, malli ja väri), puhelinnumerosi ja oletko Tringan jäsen. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta tulostaa kulkulupaa, voimme lähettää sen myös postitse. Tätä varten asemanhoitajiin tulee olla yhteydessä vähintään kolme arkipäivää ennen aiottua vierailua; ilmoita myös postiosoitteesi. Asemanhoitajina toimivat Kari Soilevaara, puh: 040-7245697 ja Aleksi Lehikoinen, puh: 045-1375732. Aseman sähköpostiosoite on halias[ät]tringa.fi, johon lupapyynnöt tulisi mieluiten tehdä.

Asemamaksut

Haliaksen asemamaksu on yöpyjiltä ja vakiokävijöiltä 25 euroa/vuosi (opiskelijat 10 euroa).
Maksu maksetaan tilille FI63 1014 3000 2052 66. Nuoret ensikertalaiset saavat yöpyä asemalla ilmaiseksi.

Päiväretkeilijät ja ryhmät

Pääsy Uddskatanin luonnonsuojelualueelle avautui 19.5.2014, jolloin alueelle voi saapua Tulliniemen pohjoisrantaa kulkevaa polkua pitkin. Polku kärkeen on merkitty valkoisilla tolpilla. Alueella saa liikkua vain tätä merkittyä polkua pitkin, ja päiväretkeilijät eivät ole oikeutettuja liikkumaan esimerkiksi lintuaseman alueella tai verkkolinjoilla. Polun linjaus ja hyvät näköalakalliot on merkitty oheiseen karttaan. Polkua pitkin voi vain kävellä, eikä se sovellu esimerkiksi polkupyöräilyyn. Kannattaa myös varautua, että polulla voi paikoin olla vettä meriveden ollessa korkealla tai runsaiden sateiden jälkeen. Matkaa Uddskatanin kärkeen Tulliniemen tyveltä kertyy noin seitsemän kilometriä edes takaisin. Uuden tilanteen myötä päiväretkeilyyn ei voida myöntää kulkulupia Vapaasataman kautta. Ryhmille voidaan tarjota opastusta lintuaseman toimesta, jolloin tulee olla etukäteen yhteydessä asemanhoitajiin (yhteystiedot yllä). Lintuaseman miehittäjillä on Metsähallituksen myöntämä laajempi oikeus liikkua alueella kuin päiväretkeilijöillä. Lisätietoja löytyy myös Metsähallituksen sivuilta. Katso myös edellä mainitut alueen liikkumisrajoitukset.

Tulliniemenpolku20140531

 

Kartta Haliaksen sijainnistaTarkempi kartta Haliaksen sijainnista Vielä tarkempi kartta Haliaksen sijainnista

 

 

Haliaksen lintuvuosi

Halias on tunnettu ennen kaikkea vilkkaista syksyistään, jolloin vaelluslinnut (mm. tiaiset, tikat, pöllöt, närhi, pähkinähakki ja -nakkeli) liikkuvat innokkaasti. Toisaalta asemalta havaitaan myös runsaasti vesilintuja, kurkia, kahlaajia ja petolintuja. Haliaksella näkee hyvin lintuja mihin vuodenaikaan hyvänsä edellyttäen, että meri on auki. Runsaimpien lajien lajikohtaiset esiintymistiedot ja muuttoennätykset löydät Haliaksen julkaisuista (34, 50). Yli 200 lajin yksilömäärien vuosivaihtelutiedot löytyvät erillisestä portaalista.

Keväällä Uddskatan kokoaa vain niukasti lepäileviä pikkulintuja, joten jatkuva verkkopyynti ei ole tarkoituksenmukaista. Silloin keskitytään pääasiassa muutonhavainnointiin. Lintuasema on yleensä kevätkaudella miehitettynä maaliskuun alusta kesäkuun alkuun.

Kevätmuutto käynnistyy yleensä maaliskuun ensimmäisellä puoliskolla riippuen tosin edeltäneen talven ankaruudesta. Maalis-huhtikuun taitteessa muutto jo täydessä käynnissä tuhansien haahkojen ja satojen muiden vesilintujen muuttaessa. Haahkojen seasta löytyy vuosittain kyhmyhaahkoja. Halias on yksi Suomen parhaimpia paikkoja nähdä kurkimuuttoja keväisin. Paras aika on huhtikuun puoliväli ja suurimmat muutot tuhansia yksilöitä päivässä. Huhtikuun puoliväli on myös muuten vilkasta muuttoaikaa mm. tuhansien peippojen matkatessa. Huhtikuun lopulla alkaa kahlaajien, kuten meriharakan ja viklojen, muutto kohti pohjoisia pesimäalueita. Toukokuussa arktinen muutto jatkuu tuhansien hanhien, kuikkalintujen ja kahlaajien osalta etenkin toukokuun jälkimmäisellä puoliskolla. Arktikamäärät ovat tosin pienempiä kuin itäisellä Suomelahdella, mutta ajoittain muutot voivat olla myös hyvin näyttäviä myös Hangossa. Syysmuutto käynnistyy jo viimeistään toukokuun puolivälissä kun telkkä-, haahka-, sinisorsa- ja isokoskelokoiraat alkavat muuttaa länteen kohti kesäisiä sulkasatoalueita. Etenkin telkillä meno on usein mukavan vilkasta. Kesäkuun alussa näkyvä kevätmuutto alkaa olla ohitse ja on aikaa kuunnella yölaulajia kuten viita- ja luhtakerttusia, jotka ovat jokavuotisia. Jokainen kevät on täynnä yllätyksiä muutontarkkailijalle ja sopivien sääolosuhteiden sattuessa on mahdollista havaita ällistyttäviä muuttoja kuten yli 50 000 rastasta tai 500 punavarpusta päivässä.

Kesäkuussa lintujen muutto on vähäistä paitsi niinä vuosina jolloin pikkukäpylinnut ovat liikkeellä. Keskikesällä voi parhaimpina käpylintupäivinä päästä jopa yli 1000 muuttosummiin. Kahlaajien syysmuutto vilkastuu heinäkuun alussa mm. viklojen ja suosirrien muodossa. Naurulokkien päämuutto ajoittuu heinäkuun puoliväliin. Heinäkuun lopulla satoja kahlaajia voi levähtää Gåsörsuddenin särkällä riippuen tietenkin meriveden korkeudesta. Korkeankin veden aikaan Gåulla levähtää aina pieniä kahlaajamääriä ja lajisto on miellyttävän monipuolista. Elokuun näkyvimmät muuttajat ovat merimetso, varpushaukka, metsäkirvinen, keltavästäräkki ja pääskyt.

Syyshavainnointi aloitetaan viimeistään heinäkuun loppupuolella ja jatkuu katkottomana ainakin marraskuun alkupuolelle. Päivittäiseen toimintaan kuuluvat lintujen rengastus, muuton havainnointi sekä paikallisten lintujen laskenta. Jokaiselta päivältä kirjoitetaan lintuhavainnot tarkoitukseen varatulle lomakkeelle. Nykyisin päivän rengastukset ja havainnot siirretään lisäksi vielä tietokoneelle ja parhaimmat havainnot kirjataan lähes päivittäin Tiira –tietokantaan. Syksyllä muutonhavainnointi ja rengastus ovat yhtä tärkeitä täydentäen toisiaan havaintomateriaalia kerättäessä. Lintuja rengastetaan Haliaksella noin 10.000 vuodessa; pääosin tiaisia. Päärengastuskausi on heinäkuun puolivälistä marraskuun puoliväliin.

Syyskuussa näkyvä muutto on voimakkaimmillaan. Kurjet, vesilinnut, petolinnut, kyyhkyt ja monet varpuslinnut muuttavat tällöin suurin joukoin. Useiden tuhansien kurkien ja satojen petolintujen päivämuuttoja nähdään säännöllisesti. Syyskuun lopulla ja lokakuussa alkaa vaelluslintujen näytös. Usein parhaimmat vaeltajamäärät nähdään lokakuun alussa, jolloin parhaimpina vuosina voi nähdä tuhansia tiaisia ja satoja närhiä päivässä. Aika on myös rengastajille kiireisintä, sillä verkoista voi tulla yli tuhat lintua päivässä. Haliaksen erikoisuus on pöllöjen yöpyynti verkoilla. Parasta pöllöaikaa on lokakuu ja parhaimpina öinä voi verkoista tulla viittä lajia tai yli 20 yksilöä.

varpuspollot rivissa

Lokakuu on myös parasta aikaa mm. tikoille, peipoille ja itäisille harhailijoille. Esimerkiksi isokirvinen ja taiga- ja hippiäisuunilinnut ovat lähes jokavuotisia. Marraskuun alussa muutto alkaa heiketä, mutta vesilintuja, kuten isokoskeloita, voi nähdä hyviä määriä aina joulukuulle asti. Hyvinä pihlajanmarjavuosina tilhiä ja räkättirastaita nähdäään vielä alku- ja keskitalvella. Talvella alue pysyy Tringan alueen rannikkopaikoista pisimpään sulana. Niin kauan kuin Gåsörsuddenilla on sulaa, kyhmyjoutsenet ja monet muut vesilinnut viivyttelevät paikalla. Lauhoina talvina Hankoniemen kärki on otollisimpia paikkoja nähdä satunnaistalvehtijoita. Ja onpa talvisin asemalta nähty muutaman kerran allihaahkoja ja tunturihaukkakin.

Harvinaisuuksia

Haliaksella nähtyihin yli 300 lintulajiin mahtuu lukuisa joukko satunnaisharhailijoita. Suomelle uusina lajeina on asemalta löydetty ruostesiipirastas lokakuussa 1980, vuoriuunilintu kesäkuussa 2000 ja vaaleakiitäjä lokakuussa 2004. Kevätkaudella tavattuja harvinaisuuksia ovat olleet muun muassa lumihanhi, amerikantukkasotka, kyhmypilkkasiipi, amerikanjääkuikka, isokihu, mehiläissyöjä, ruostepääsky, nummikirvinen, pikkukultarinta, rusorintakerttu, tulipäähippiäinen, sepelsieppo, pussitiainen, punapää- ja mustaotsalepinkäinen.

Kesäisistä harvinaisuuksista havaitaan vuosittain riuttatiira, jonka Tringan alueella tapaakin varmimmin juuri Haliaksella. Muita kesäaikaisia harvinaisuuksia ovat olleet muun muassa rantakurvi, virtavästäräkki ja viiriäinen.

Syyskausien harvinaisimpia lajeja ovat olleet muun muassa pronssi-iibis, ruostesorsa, arohiirihaukka, käärmekotka, arokotka, isovesipääsky, lyhytvarvaskiuru, taigakirvinen, mustakurkku- ja taigarautiainen, etelänsatakieli, kenttäkerttunen, kääpiökerttu, vuori-, rusko-, kashmirin- ja siperianuunilintu, punakottarainen ja harmaasirkku.

Valikoituja paloja viimeaikaisista havainnoista löydät Haliaksen havaintosivuilta.

Linkkejä

Hangon kaupunki
Uddskatanin luonnonsuojelualue (Metsähallitus)

 

Teksti: Aleksi Lehikoinen

Jaa tämä juttu:Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone