Tringan historia

Historiaa 1974-2017

Tringan historiaa (PDF)

 

Historiikki 1974-2000

Pertti Uusivuori 31.12.2000

 

Tringan perustamisvaiheet

Tringa perustettiin 24/1 1974. Perustamiskokous pidettiin Eläinmuseon luentosalissa noin 100 hengen voimin. Vaikka Helsinki oli tuolloin maan johtava lintuharrastuskeskus, siellä ei ollut omaa paikallisyhdistystä.

Helsingin lintuharrastuksen historiasta löytyy tietoja mm. Tringan 10-vuotisjulkaisuun sisältyvästä mainiosta Kalevi K. Malmströmin tekemästä professori Pontus Palmgrenin haastattelusta. Helsinkiläisen lintuharrastuksen historiaa valottaa mielenkiintoisella tavalla myös hiljan ilmestynyt Leo Lehtosen Vanhankaupunginlahti-kirja.

Paikallisyhdistyksiä oli sen sijaan alkanut syntyä muualle Suomeen, ensimmäinen Poriin. Helsingin lintuharrastajien tapaamispaikka oli Suomen Lintutieteellinen Yhdistys -SLY, jonka kokoukset pidettiin Eläinmuseolla. Nuoremmille harrastajille oli toimintaa sen itsenäisenä toimineessa Nuorisojaostossa, lyhyesti vain Jaostossa.

Tieteellinen SLY ja ikärakenteeltaan ongelmallinen Jaosto eivät voineet kattavasti täyttää paikallisyhdistyksen tehtävää enää 1970-luvun alussa. Lintuharrastajien keskuudessa tuon ajan polttavin kysymys oli lintuhavaintojen valtakunnallisen keräämisen järjestäminen. Tätä varten SLY ja paikallisyhdistykset olivat 1973 perustaneet kattojärjestön, Lintutieteellisten Yhdistysten Liiton, joka 1993 sai nimen BirdLife Suomi.

Jaoston viimeiseksi jäänyt hallitus, jonka puheenjohtajana toimi Martti Hario, tuki voimakkaasti kattojärjestöhanketta, koska sen nähtiin edesauttavan paikallisyhdistyksen perustamista Helsinkiin. Tringalla onkin juurensa nimenomaan Jaostossa, joten sitä voidaan pitää SLY:n poikasena. Jaosto ehti toimia 20 vuotta.

Syksyllä 1973 pidettiin kokous paikallisyhdistyksen käynnistämiseksi. Perustamista varten perustettiin työryhmä, johon kuuluivat Eero Haapanen, Martti Hario, Pertti Uusivuori ja Martti Vattulainen.

Perustamiskokouksessa piti uudelle yhdistykselle saada nimi. Nimen osasta Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys – Helsingforstraktens Ornitologiska Förening vallitsi suuri yksimielisyys, mutta pituuden vuoksi tarvittiin arkikäyttöön kutsumanimi Tähtitieteen seuran Ursan malliin. Nimiehdotuksia kokouksessa tuli esille useita, mutta äänestää ei tarvinnut, kun edesmennyt professori ja myöhemmmin yhdistyksen kunniajäsen Lars von Haartman esitti kaunopuheisesti perustellen nimeksi Tringaa. Tämä kaunis sana, joka vielä liittyy sopivasti pohjoisiin kahlaajiin hyväksyttiin oitis. “Tringa on saapunut” kirjoitti yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja Kalevi K. Malström ensimmäisen jäsentiedotteen pääkirjoituksessa. Jo jäsentiedote käytti nimeä Tringa ja sen vuosikerrat on laskettu mukaan puhuttaessa Tringa-lehdestä.

Tringa kasvaa ja toimii

Tringan perustamiskokouksessa sovittiin, että kaikkia läsnäolijoita pidetään perustajajäseninä. Muodollisesti perustamiskirjassa oli neljän hengen allekirjoitukset. Nämä olivat perustamista valmistelleeseen työryhmään kuuluneet.

Valkoviklologo muotoiltiin yhdistyksen tunnukseksi heti toiminnan käynnistyessä. Tunnuksesta järjestetyn kilpailun voitti moniluontokonkari Kauri Mikkola.

Jäsenmäärän kasvu oli nopeaa. Kolmantena toimintavuonna oltiin 500 jäsenessä ja kuudentena ylitettiin 750 raja. Toisen kymmenvuotisjakson alussa päästiin 1000 jäseneen. Nyt meillä on runsaat 1300 jäsentä (v.2000).

On hyvä muistaa, että kokoustoiminta on ollut koko toiminnan ajan hyvin samanlaista. Kuun ensimmäinen torstai on tringalaisille traditio, ja helppo pitää mielessä ilman almanakkaakin. Kokousyleisön määrä oli alusta asti suuri. Ensimmäisen kymmenvuotisjakson aikana kokouksissa kävijöitä oli yhteensä yli 10.000.

Tringan henkilöitä

Yhdistyksemme puheenjohtajina ovat toimineet kronologisessa järjestyksessä

  • Kalevi K. Malmström
  • Pertti Uusivuori
  • Paul Segersvärd
  • Bo Ekstam
  • Matti Nieminen
  • Mauri Rautkari ja
  • Aki Arkiomaa.

Tringan aktiiveista olisi paljon kerrottavaa, mutta se on mahdotonta tämän joukon suuruuden vuoksi. Tringan 10- ja 20-vuotisjulkaisussa on maratontaulukot heistä. Muutamia henkilöitä ei kuitenkaan voi mitenkään sivuuttaa heidän valtavan työpanoksensa vuoksi. Taulukot osoittavat vääjäämättömästi, että Tuomo Salmelalla on hallitus- ja toimikuntajäsenyyksiä yhteensä 39 vuotta. Joitakin vuosia sitten hallitus ryhtyi jakamaan leikkimielistä Vuoden tringalainen -arvonimieä. Kun tuo arvonimi jaettiin aluevastaavana yhdessä toimineille Markku ja Biti Ojalalle, palkitseminen ei olisi voinut mennä oikeammille henkilöille.

Kunniajäseniä on ollut neljä: professorit Lars von Haartman ja Göran Bergman, tohtori Olavi Hilden ja tohtori Leo Lehtonen.

Tringa-lehti

Tringa alkoi ilmestyä heti ensimmäisenä toimintavuotena. Se oli aluksi monistemuotoinen jäsentiedote ja havaintoseloste. Neljään vuosinumeroon vakiinnuttiin kuitenkin nopeasti. Paul Segersvärdin otettua vastaan päätoimittajan pestin vuonna 1979 syntyi oikea lehti.

Antero Toppin johdolla saatiin lopullisesti neliväritringa, jollaisena me nyt sen tunnemme – maan parhaana yhdistysjulkaisuna alaltamme. Erityisesti neljä vikloaiheista vuoden 1993 kantta jäävät unohtumattomina mieleen.

Tringasta on lisäksi olemassa kaksi erikoisnumeroa, 10-vuotisjuhlajukaisu – Tringa 5/84 ja Tringa 3b/95 20-vuotisen taipaleen kunniaksi. Näissä molemmissa on mm. listattu yhdistyksen toimihenkilöiden työvuodet. Muistettakoon ensinmainitusta Dick Forsmanin kuvaama kansikuva, jossa Keisarinnankiven 2-päisen Venäjänkotkan siivellä istuu nyt niin trendikäs harmaalokki.

Tringan päätoimittajina ovat toimineet:

  • Pertti Uusivuori
  • Paul Segersvärd
  • Pekka J. Nikander
  • Antti Heikkilä
  • Markku Mikkola-Roos
  • Kalevi Hiironniemi
  • Juhani Mänttäri
  • Antero Topp
  • Sampsa Cairenius ja
  • Juha Laaksonen.

Lintujen ja muun luonnon suojelu

Kuten kaikilla lintutieteellisillä paikallisyhdistyksillä lintujen ja muun luonnon suojelu on toiminnassa tärkeällä sijalla. Alkuajoista lähtien Tringalla on ollut lintujensuojelutoimikunta. Helsingin luontokohteista ovat yhdistyksen erityisen silmälläpidon alaisina olleet keskustan molemmilla puolilla sijaitsevat lintulahdet, Vanhankaupunginlahti ja Laajalahti. Finnoon ja Saltfjärdenin säilyttämiseksi lintualueina on perustettu erityiset projektit. Hangon Tulliniemen suojelukiistassa, josta on olemassa oma julkaisunsa ( Tulliniemi – luonto vastaan valtakoneisto, toim. Elina Sana, 1993) Tringa pysytteli taka-alalla, mutta monet yhdistyksen jäsenet olivat asiassa aktiivisia yhteistoiminnassa muiden luonnonsuojelijoiden ja hankolaisten kanssa.

Monista alueensa tärkeistä kaava-asioista yhdistys on antanut lausuntonsa. Valitettu on eräistä maankäyttöpäätöksistä, joilla yhdistyksen mielestä on uhattu lintujen elinolosuhteita ja muita luonnon arvoja. Yhteistyö emojärjestö BirdLifen kanssa on ollut tärkeää erityisesti Viikin ja Porvarinlahden-Mustavuoren tuoreissa suojelukysymyksissä.

Retkitoiminta

Yleisöretket olivat alusta asti mukana kuvioissa. Ne ovat tärkeitä mm. jäsenhankinnalle. Jo ensimmäiselle retkelle Viikkiin huhtikuussa 1974 osallistui laskematon määrä yleisöä (lasketuissa päästiin 120:en henkeen). Mukana toiminnassa on ollut bussiretkiä Hankoon ja Yytreriin sekä meriretkiä helsingin edustalle arktika-aikana. Eniten retkiä on kuitenkin järjestetty pääkaupunkiseudun lintukosteikoille. Ilahduttavasti retkitoiminta on ollut aktiivisinta yhdistyksen alkutaipaleella ja taas viime vuosina. Viron retketkin ovat tulleet mukaan kuvaan aivan viime vuosina.

Lintuasematoiminta

Hangon lintuasema eli Halias syntyi Hankoniemen linnustonsuojelualueelle vapaasataman taakse värikkäiden vaiheiden jälkeen. Aloitteen tekijänä ja hankkeen vetäjänä toimi Karno Mikkola. Yhdistys onnistui hankkimaan Uddskatanilla sijaitsevan kalastaja-asumuksen lintuaseman tukikohdaksi. Ensimmäisinä asemanhoitajina toimivat Jukka Haapala ja Ilkka Lehtinen. Aseman virallinen perustamispäivä oli silloisen kiurun Suomen saapumisen maailmanennätyksen kunniaksi 4.2.1979. Aseman toiminta on ollut aktiivista, ja sillä on erityiset näytöt vaelluslintujen seurannassa. Suomen Kulttuurirahasto on tukenut aseman toimintaa vuodesta 1980 alkaen.

Vuosiraportti on esitetty Tringa-lehdessä säännöllisesti. Myös muita artikkeleita on julkaistu, ja useita esitelmiä Haliaksen tutkimuksista on pidetty kokouksissa. Miehittäjistä yksi on ylitse muiden: Aatu Vattulainen on viettänyt asemalla lähes käsittämättömät 1915 vuorokautta (1.12.2000 mennessä).

Yhdistyksen toimialueella on myös toinen lintuasema, Porkkalan edustan Rönnskär. Tringa on mukana sen hallinnossa. Sekä rengastajat että havainnoijat ovat olleet etupäässä tringalaisia.

Lintutornit

Pääkaupunkiseudulla on suurten kävijämäärien takia tärkeää retkeilyn kanavointi. Ensimmäinen tornihanke oli Viikin Hakalan Keinumäen torni. Aloitteentekijänä oli Tringa, tornin piirsi tringalainen arkkitehti Timo Vuolanto ja sen rakensi Helsingin kaupunki. Tornin tähtihetkiä elettiin, kun paikalle kokoonnuttiin Viikin suojelemiseksi prinssi Philipin vieraillessa alueella WWF:n vieraana. Oppaina olivat luonnollisesti tringalaiset.

Tämän jälkeen torneja on syntynyt alueellemme eri puolille ja erilaisin voimin. Vain yksi on puhtaasti Tringan torni: Porkkalan torni, jonka hankeen moottorina ansiokkaasti toimivat Stig Michelsson ja Karno Mikkola.

Tornihanke on aina suunniteltava hyvin. Lupamenettelyt ja piirustukset tulee hoitaa kunnolla ja talkoot, jos sellaisilla on aikomus torni nostattaa, valmistella huolellisesti. Kielteinen esimerkkikin tringalaisten aktiivisuudesta on ehkä syytä mainita: kun WWF rakensi avoimella kutsulla lintutornia Hankonimen Svanvikille, paikalle tuli kaksi yhdistyksemme jäsentä, Paul Segersvärd ja Markku Ojala, jotka tuohon aikaan jo muutenkin tekivät Tringan päivittäistöistä leijonanaosan!

Tringa ja BirdLife

Neljännesvuosisadan aikana Tringa on vakiinnuttanut asemansa maan suurimpana lintuyhdistyksenä. Sillä on tärkeä ja vastuullinen rooli kattojärjestössämme BirdLifessä, joka on paitsi maamme lintuyhdistysten yhteistyöelin myös osa maailmanlaajuista lintujensuojeluorganisaatiota BirdLife Internationalia. Muualla maailmassa BirdLifen jäsenjärjestöt eli partnerit ovat yleensä puhtaasti lintujensuojelujärjestöjä. Suomen malli, jossa lintuharrastaja kuuluu paikallisyhdistykseen, yhdistykset liittoon, joka sitten on Internationalin partneri, on siten erikoinen verrattuna moniin muihin maihin. Se on kuitenkin luonnollinen maalle, jossa on pieni väestöpohja. Kun kaikkien suomalaisten lintuyhdistysten toimenkuvaan on aina kuulunut linnustonsuojelutyö, olisi ollut resurssien haaskausta perustaa omia yhdistyksiä linnuston suojelua varten. Tringalaisista Suomen BirdLifen liittohallituksen puheenjohtajana on toiminut Christer Casagrande ja varapuheenjohtajana Reijo Purasmaa. Edustajiston puheenjohtajana on vuodesta 1986 toiminut Pertti Uusivuori.

Tringa ja muut lintuyhdistykset

Tringan jäsenet ovat olleet aktiivisia myös muissa lintuyhdistyksissä. Aiemmin päällekkäisjäsenyys oli suurin SLY:n, nykyisin ilmeisesti Bongariliiton kanssa. Toimialueemme sisällä toimii hyvässä yhteistyössä Tringan kanssa Karkkilan yhdistys Apla, Lohjan Hakki ja Hyvinkään Lintutieteellinen Yhdistys. Suhteet Turun yhdistykseen TLY:hyn ovat aina olleet lämpimät ja läheiset. Jo vuodesta 1974 jatkuneet jalkopallosuhteet yhdistysten välillä on syytä mainita. Suomen kaupunkilaisilla on usein kesäpaikkansa. Monet tringalaiset ovatkin myös kesämökkikuntansa paikallisyhdistyksen jäseniä. Suomalainen Viron lintuseura on erityisen tringalaisvetoinen.

Tringa tässä ja nyt

Lintuharrastuksella pyyhkii nykyisin hyvin. Aktiivisuutta ja toimintaa on paljon. Jokaiselle löytyy jotakin tämän harrastuksen parissa. Pientä huolen aihetta antaa se, että Rönnskärille on vaikeaa saada miehitystä – Haliakselle kyllä melko hyvin riittää havainnoijia ja rengastajia, ainakin parhaimpaan sesonkiaikaan. Myös muuton seuranta on vähentynyt, mikä merkinnee aktiivisen retkeilyn vähentymistä. Myös raportoinnissa lienee toivomisen varaa.

Joskus kuulee varoiteltavan ukkoutumisen vaarasta. Samat henkilöt vetävät toimintaa vuodesta toiseen – ja ikääntyvät. En näe tätä vaaraa kuitenkaan kovin uhkaavana. Mielestäni Tringan suurin haaste on jäsenhankinnassa. Tringa on hoitanut uransa alkutaipaleella perusasiat kuntoon. Lintuharrastajien tapahtumat pääkaupunkiseudulla toimivat, havainnot kootaan, ylläpidetään upeaa lintuasemaa Hangossa ja julkaistaan komeaa lehteä. Yhteiskuntasuhteet on rakennettu.

Nyt on aika kasvattaa jäsenmäärää. Erityisesti lintujen suojelua silmällä pitäen suuri jäsenmäärä on ehdoton etu ja oikeastaan toimintaedellytys. Uudellamaalla liikkuu suuri joukko lintujen ystäviä ja tarkkailijoita, jotka eivät vielä ole jäseniämme. Tässä on mielestäni tärkeä seuraavan neljännesvuosisadan tavoite. Kun jäsenhankinnassa onnistutaan hyvin, ukkoutumisvaarakin häviää itsestään. Ja huoli pois: ympyrä sulkeutuu, sillä Jaosto on taas totta. Yhdistyksessämme on nyt muutaman vuoden ajan toiminut vireä nuorisojaosto. Siellä tuntuu olevan hyvä henki ja lintuharrastus hauskaa, mikä on tärkeää, koska kovarytmisessä maailmassamme juuri tämän harrastuksen parissa vietämme kallista vapaa-aikaamme. Jaosto on puheenjohtajansa Jukka Hintikan johdossa luotettavissa käsissä, ja täältä versovat tulevat Tringan pyörittäjät.

Historiikki on päivitetty 31.12.2000

Jaa tämä juttu:Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone