Juhlavuoden määritysskaba

Juhlavuoden kunniaksi Tringan verkkosivuilla kisattiin vuoden 2014 aikana Tringan jäsenille tarkoitettu määrityskuvakilpailu.

Kilpailu alkoi tammikuussa 2014 ja päättyi joulukuussa 2014. Kilpailussa oli kaksi sarjaa: normiornit (helpompi) ja tertiaalitosikot (vaikeampi). Joka kuukauden ensimmäisenä päivänä klo 12.00 julkistettiin kilpailukuva, johon aikaa oli vastata kuun loppuun asti.

Molempien sarjojen voittaja sai palkinnoksi Foto Fennican lahjoittaman Mulepack jalustarepun sekä FF-seipiön. Lisäksi molemmissa sarjoissa osallistujien kesken arvottiin myös yksi FF-seipiö.

Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät sivun lopusta.


Pistetilanne

Normiorni-sarjan viimeinenkään kierros ei harhauttanut teräksistä kärkikaksikkoa, vaan kilpailu päättyi tasatulokseen Jyrki Erran ja Jenni Leppäsen keskn. Voittajien koko vuoden aikana yhteenlaskettujen vastausaikojen ero oli 55 päivää – Jennin hyväksi – ja niinpä Jenni kuittaa itselleen Foto Fennican lahjoittamat FF-seipiön ja Mulepack-jalustarepun normiorni-sarjan mestaruuden myötä.

Vain yhden pisteen päähän kärjestä kolmossijalle ylsivät Harri Hongisto ja Jukka Lippu.

 

Tertiaalitosikko-sarjan  viimeinen kuva oli odotetusti hankala eikä siihen saatu yhtään oikeaa vastausta. Näinpä kilpailun voitto kuuluu tertiaalitosikko-mestarille Petro Pynnöselle.

Toiseksi sarjassa sijoittui Markus Lampinen ja kolmanneksi Jarkko Santaharju.

 

Kisaan osallistui kaikkiaan 97 kilpailijaa, joista normiorni-sarjaan suuri enemmistö (72). Onnettaren suosioon ja arvottujen FF-seipiöiden uusiksi omistajiksi joukosta nousivat Anne Pakkanen ja Eino Hiekkanen.

Voittajiin tullaan olemaan yhteydessä henkilökohtaisesti palkintojen jakoa varten.

 

Määrityskisa-toimikunta onnittelee voittajia ja kaikkia osallistujia ja toivottaa hyvää Uutta Vuotta!

 

FOTOFENNICA

 

 

Vuoden 2014 kisan kuvat ja vastaukset:

Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Joulukuu

 

 

Määrityskilpailun säännöt

Yksi vastaaja voi vastata ainoastaan yhteen sarjaan kuuluviin kuviin.

Joka kuukausi on molemmissa sarjoissa määritettävänä yksi kuva, vastaukset kuun loppuun mennessä.

Kilpailukuva vaihtuu kuun ensimmäisenä päivänä klo 12.00.

Kilpailuun saavat osallistua Tringan jäsenet.

Kuvissa esiintyy WP:n alueella (AERC TACIN listauksen mukaan) pinnakelpoisesti tavattuja lajeja. Kilpailussa ei esiinny kuvia risteytymistä, untuvikoista tai värivammaisista (melanistisista, leukistisista jne.) linnuista. Eri lajien värimuotoja kuvissa voi luontaisesti olla. Kuvat esittävät yhden lajin yksilöitä, ellei toisin mainita. Jokaisesta oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen, väärästä tai tyhjästä vastauksesta nolla.

Vastauksia voi lähettää vain yhden kilpailijaa kohden, ja ensimmäiseksi tullut vastaus hyväksytään. Tuomareina toimivat Petteri Lehikoinen ja Kaisa Välimäki, mahdollisia valituksia ei noteerata.

Voittaja on se joka saa eniten pisteitä. Tasatilanteessa katsotaan kuinka nopeasti vastaaja on keskimäärin vastannut kuviin (vastauslomake tallentaa vastausajan).

Molempien sarjojen voittaja saa palkinnoksi Foto Fennican lahjoittaman Mulepack jalustarepun sekä FF-seipiön. Molemmissa sarjoissa osallistujien kesken arvotaan myös yksi FF-seipiö.

Vastaukset ainoastaan kilpailulomakkeen kautta.

 

 

 Edellisten kierrosten kuvat ja vastaukset:

Tammikuu

Normiorni -sarja

normiorni

Tammikuun Normiorni kuvassa oli keltasilmäisen pöllön kasvot. Linnun otsalla näkyy valkoisia täpliä ja kasvojen pohjaväri on tasaisen vaalea. Muun muassa näiden seikkojen vuoksi keltasilmäiset suo- ja lapinpöllö putoavat pois vaihtoehdoista. Jäljelle jää siis hiiri- ja helmipöllö, jotka ovatkin kasvoiltaan varsin samannäköisiä. Helmipöllön naamakiehkuroiden väritys on tummempi kuin hiiripöllöllä poskilla ja silmän ympärillä on käytetty enemmän maskaraa. Hiiripöllön kasvot ovat varsin paljaat. Kuvan reunamilta tuntomerkkejä löytyy hieman lisää; helmipöllöllä päälaen pohjaväri on ruskeampi ja hiiripöllöllä musta. Myös naamakiehkuroita reunustava höyhennys eroaa samalla tapaa väriltään, ja helmipöllöllä siinä esiintyy hiiripöllöstä poiketen vaaleita täpliä. Näin ollen kisakuvassa on lähipotretti hiiripöllön kasvoista. Vastauksia saatiin molemmista lajeista, mutta enemmistö tunsi linnun: hiiripöllö 39 vastausta, helmipöllö 25.

 

korkDSC 2469Hiiripöllöllä on paljaammat ja mustavalkoisemmat kasvot. korkDSC 3798Helmipöllön pohjaväri on ruskeampi ja poskilla enemmän väriä

 

Tertiaalitosikko -sarja

 Tertiaalitosikko1

Tertiaalitosikko-sarjan kuvassa esiintyi kirjava lintu epämääräisessä asennossa. Juuri asennon ja toisaalta koon hahmottamisen myötä kuva aukeaa helpommin. Lintu pörhistelee selkähöyheniään ja niiden asennosta pystynee päättelemään kuvan otetun takaapäin. Linnulla on siis laaja yhtenäisen valkoinen yläperä sekä kaikissa näkyvissä selän ja siiven höyhenissä tummanväriset keskustat ja hiekanvaaleat reunukset. Asentoa hahmottaan auttaa myös yläperän molemmin puolin näkyvät vaaleareunaiset pitkät kapenevat höyhenet, joiden muoto sopii hyvin vain tertiaaleihin. Linnun ympärillä olevien heinien ja tikkujen perusteella linnun voi arvella olevan suhteellisen pienikokoinen. Laaja vaalea yläperä yhdistettynä kirjavaan selkäpuoleen sopii hyvin oikeastaan vain harjalintuun, joka tunnettiin varsin hyvin. Vastauksia saatiin seuraavasti: harjalintu 12, suokukko 2, pikkutrappi, kaulustrappi, pajusirkku.

 

vastaus tertiaali1

Pään nostettuaan kuvan lintu on huomattavasti helpompi tuntea.

 

 

 Helmikuu

 Normiorni

helmi normi

Helmikuun kuvassa kasvojaan pyrstön alla piilottelee pikkulintu, jolla erottuu voimakasta keltaista päälaella , jota reunustaa musta juova. Kuvio on tyypillinen hippiäiselle, jonka oli tunnistanut 34 vastaajaa. Oikeaan määritykseen avustavat myös sammalen vihreä yläpuoli ja beiget rinnansivut ja kupeet sekä siivellä oksan takaa pilkottavat siipijuovat keskimmäisten ja isojen peitinhöyhenten kärjissä. Hippiäiselle ominaista on myös tummiin kyynärsulkien tyviin voimakkaasti kontrastoituvat käsisulkien tyvet. Tulipäähippiäisestä kuvan lintu on mahdollista erottaa päänkuvioiden perusteella; kisakuvan linnulla erottuu silmän ympärys vaaleampana ja kun kasvoja näkyy näin laajalti, erottuisi tulipäähippiäisen valkoinen silmäkulma kuvassa varmasti. Tulipäähippiäisellä myös em. siipisulkien tyvien kuvio on hillitympi kuin tavan hippiäisellä.

 

vastaus normi2

 

Tertiaalitosikko

Tertiaalitosikko2

Kaikki vastaajat olivat tunteneet kisakuvassa sukeltavan linnun ruokkilinnuksi. Mustavalkoisen värityksen lisäksi oikeaan lajiryhmään vie sukellustapa. Ruokkilinnut avaavaat siipensä jo vedenpinnan yläpuolella sukeltaessaan. Jos edetään poissulku-menetelmällä, voidaan lunni ja riskilä sulkea pois tummien jalkojen avulla. Ruokki sen sijaan poistetaan laskuista lyhyen pyrstön perusteella. Pohjankiislalle taas sopii huonosti kupeilla erottuvat tummat juovat. Jäljelle jäävät etelänkiisla ja pikkuruokki olivatkin lajit, joita vastaajat olivat äänestäneet. Kuvan pikkuruokki on ehkä helpointa tuntea hartiahöyhenten ominaisesta valkoisesta kuviosta. Oikeaan määritykseen voivat auttaa myös pienehköiltä näyttävät jalat sekä pyrstön kärjen yli ulottuvat pyrstön alapeitinhöyhenet, jotka ilmeisen harvoin ovat näin pitkiä etelänkiislalla, mutta yleisesti pikkuruokilla. Kotimaiset etelänkiislat olisivat ruskeampia, mutta Jäämerellä tavataan varsin mustiakin etelänkiisloja. Pikkuruokiksi linnun oli tuntenut 7 kisaajaa.

 

vastaus tertiaali2

 

Maaliskuu

Normiorni

normi3

Normiornisarjan maaliskuun kuvassa kohti lentää naarashaahka. Lintu on tunnettavissa mm. päänkuvioista, joissa paljailla kasvoilla pienet tummat silmät sijaitsevat kasvojen ylä- ja takarajassa sekä lajityyppillisestä nokasta, jossa on vaalea kynsi ja kohti silmiä kiilamaisina työntyvät nokantyvet.

 

Tertiaalitosikko

Tertiaali3

Maaliskuun kuvassa esiintyi pitkä- ja vaaleajalkainen pikkulintu, jolla on hieman suomukuviointia rinnassa. Linnun muoto tuo mieleen ehdotetut satakielilajit sekä pohjoisamerikkalaisen Catharus-suvun. Catharuksille sopii huonosti rinnan suomukuviointi, tumma ohjaksen seutu sekä leveä pyrstö, jotka sen sijaan käyvät ehdotetuille sini- ja sirittäjäsatakielille. Sirittäjäsatakielen rinnankuvio tulisi olla voimakkaampaa, silmärenkaan selvempi ja muodoltaan laji on suurempipäisempi ruumiiseen verrattuna. Lintu onkin naaraspukuinen sinisatakieli. Ohessa toinen kuva linnusta, jossa näkyy hieman sinertävää sävyä linnun yläperässä.

vastaus maaliskuu tosikko

 

 

Huhtikuu

Normiorni-sarja

Huhtikuu_normiorni

Huhtikuun kuvassa kohti lentää petolintu, joka on varsin vaalea alta. Ehdotettuihin mehiläishaukkaan, piekanaan ja kalasääkseen sopii kaikkiin alapuolen vaaleus ja tummat karpaalit. Huomio kannattaa kiinnittää mittasuhteiden lisäksi siipi- ja pyrstösulkien kuvioon. Kyynärsulissa on koko matkalta voimakkaat tummat poikkijuovat, joiden välissä on on vielä heikommat tummat juovat. Tämä piirre on ominainen nuorelle mehiläishaukalle. Mehiläishaukan tuntomerkkejä ovat myös melko pitkä ja kapea pyrstö, ja pyrstössäkin esiintyy lajityypillisesti harvojen paksujen tummien juovien välissä heikkoa poikkijuovitusta. Kalasääskellä olisi kuvan linnusta siniharmaat jalat ja vahanokka. Piekana on lyhyempipyrstöinen ja sillä on yleensä selvät tummat housut sekä laajalti vaaleat käsisulkien tyvet. Kanahaukka on hyvin saman muotoinen kuin kuvan nuori mehiläishaukka ja siihen sopisi myös vatsapuolen pitkittäisvirutus. Nuorella kanahaukalla on kuitenkin myös siiven alapeitinhöyhenet kuvioidut eikä karpaalin alue erotu tummempana.

 

Tertiaalitosikko-sarja

Huhtikuu_tertiaali

Linnusta on ehdotettu kolmea tiltalttilajia, joiden lisäksi yhden hajaäänen sai idänuunilintu. Tiltalttiryhmään linnun vie ruskea yleisväritys sekä paljaat korvanpeitinhöyhenet. Oikeastaan linnun nokka vie oikeaan määritykseen. Se on hyvin pitkä ja hieman alaspäinkaareva, mikä luo linnulle jopa peukaloismaisen kasvojen ilmeen em. päänkuvioiden ja ruskean värityksen vuoksi. Tämä on kanariantiltaltin yksi parhaimmista tuntomerkeistä yhdessä lämpimän ruskean alapuolen ja silmäkulmajuovan kanssa. Alla kuva samasta linnusta eri kuvakulmasta.

 

ratkaisu_huhtikuu_tert

 

 

Toukokuu

Normiorni-sarja

toukokuu_normi

Toukokuun kuvassa on vedessä vatsaansa myöten oleva lintu, jolla voimakkaat henkselit muutoin tummanharmaassa selässä. Kaikki neljä ehdotettua kahlaajalajia tällaiset omaavatkin, mutta kaikkien muiden lajien (jänkäkurppa, taivaanvuohi ja jänkäsirriäinen) selän höyhenissä ja tertiaaleissa olisi muutakin kuviointia ja niinpä lintu onkin vesipääsky, jolle selänkuviot ja tumman diffuusisti kuvioidut kupeet ja rinnansivut ovat tunnusomaisia.

 

vastaus_toukokuu

 

Tertiaalitosikko-sarja

Toukokuu_tertiaali

Toukokuun tertiaalitosikkosarjan kuva oli hyvin tunnettu uunilinnuksi. Siipijuovan ansiosta ehdotetut lajit rajautuivat amurin-, lapin- ja kaukasianuunilintuun. Lintu on Suomessakin tavattu amurinuunilintu, jonka tuntomerkkejä ovat selkää vaaleamman ja kirkkaamman vihreät siipisulat, siipijuovan kapeus ja diffuusit reunat sekä hyvin voimakkaat päänkuviot, etenkin tumma silmäjuova. Lapinuunilintuun erona on myös kokonaan vaalea alanokka. Kisakuvasta on aavistettavissa lämpimämpää sävyä linnun kupeiden alaosassa, mikä kielii alla olevassa kuvassa näkyvän amurinuunilinnulle tyypillisen keltaisen alaperän olemassa olosta.

 

vastaus_toukokuu_tert

 

Kesäkuu

Normiorni-sarja

kesakuu_DSC_0243

Kesäkuun normiornikuvassa pellolta lentoon nousi koirassuohaukka, johon lintu on rajattavissa siniharmaan pukunsa, mustien käsisulkien, valkean yläperän, pitkän pyrstön ja pitkien keltaisten petolinnun jalkojen avulla. Laajalti mustat käsisulat rajaavat pois arosuohaukan. Oikeaan lajimääritykseen pääsee punaruskea kuvioisten kainaloiden ja kupeiden, poikkiraitaisen pyrstön sekä pienialaisen ja kuvioidun yläperän laikun avulla. Lintu on vanha niittysuohaukkakoiras.

 

kesakuu_ratkaisuDSC_0246
Ratkaisukuvassa näkyy myös siiven yläpinnalla sisimpien käsisulkien ja kyynärsulkien tyvelle muodostuva tumma “pyggejuova”, joka on tosin tällä yksilöllä keskimääräistä enemmän piilossa isojen peitinhöyhenten alla.

 

Tertiaalitosikko-sarja

kesakuu_tert

Kuvassa oli kävellen loittoneva talvipukuinen kahlaaja, jonka pää ja nokka jäivät ikävästi piiloon. Talvipuvun vuoksi pukutuntomerkkejä ei juuri ole ja määritys on perustettava pitkälti linnun muotoon ja mittasuhteisiin. Linnulla on huomiota herättävän pitkät mustat jalat, etenkin säären höyhenetön osuus. Mustat jalat sopivat huonosti vikloille, joista lampiviklolla nilkka olisi vieläkin pidempi. Puvun perusteella lintu tosin muistuttaa paljon lampivikloa kuviottomine selän höyhenineen ja viiruisine niskoineen ja päälakineen. Mustajalkaisista sirreistä pitkä sääri on lähinnä kuovi- ja kanadansirrillä. Jalat ovat kuitenkin kokonaisuudessaan hyvin pitkät ja kanadansirrin talvipuvun päälaki ja niska tulisi olla heikosti kuvioidut selän tapaan. Lintu pitää varpaita tiukasti yhdessä, mikä saa näyttämään, että linnulla olisi räpylät kanadansirrin tapaan. Räpylä näyttää kuitenkin jatkuvan varpaiden kärkeen, joka on liian laaja kyseiselle lajille. Kuva on hankala, ja oikeaan vastaukseen pääseminen voi vaatia jopa hieman arpaonnea. Lintu on kuovisirri, jolle sopii parhaiten jalkojen pituus ja väri yhdessä selkäpuolen kuvioiden kanssa.

 

Kesakuu_tert_ratkaisu

Ratkaisukuvassa kuovisirri pikkusirrin kanssa.

 

Heinäkuu

Normiorni-sarja

heinakuu_normiorni

Heinäkuun kuvassa kohti lentää mustavaloinen pitkäsiipinen lintu. Se oli tunnettu hyvin ruokkilinnuksi. Lintu on vielä talvipuvussa, mistä kertovat vaaleat posket ja tummat kaulan sivut. Kuva on otettu heinäkuussa, joten kyseessä lienee nuori, edellisen kesän poikanen. Nuorilla ruokkilinnuilla pään kuviot ovat vaihtelevia, mutta tällä yksilöllä oikeaan lajinmääritykseen vie nokan päällä kulkeva valkoinen juova, joka on ominainen ruokille. Nokka on myös ruokin tapaan hyvin korkea, mitä voi tosin olla hankala hahmottaa kuvasta. Alla olevasta ratkaisukuvasta nokan ja pään väritys sekä muoto näkyvät paremmin.

 

heinakuu_normi_ratkaisu

 

 

Tertiaalitosikko-sarja

heinakuu_tert

Heinäkuun kuvassa ruohikossa lymyilevä lintu oli tunnistettu hyvin petolinnuksi, ja keltainen silmä rajaa mahdollisuuksia. Käärmekotkalle ei sovi linnun pään ja rinnan väritys ja kuvio, vaikka rakenne näyttääkin sopivalta. Ruskosuohaukalle sopii hyvin käyttäytyminen heinikossa, mutta sen vahanokan tulisi olla kellertävä – myös käärmekotkan vahanokan tulisi olla kuvan lintua siniharmaampi. Parhaiten rakenne, höyhenten väritys ja kuviot sekä etenkin tumma vahanokka sopivat mehiläishaukalle, joka on kuvassa etsimässä hyönteisiä heinikossa.

 

heinakuu_tert_vastaus

 

Elokuu

Normiorni-sarja

elokuu_normi

Elokuun kuvassa kohti lentää kirjava lintu. Kun hahmottaa mustavalkoiset päänkuviot oikein, on linnun ilme karikukon. Oikeaan määritykseen auttavat myös valkoiset alueet siivillä sekä hartioiden tiilinruskea väri. Vaalea kurkku sulautuu nokkaan, mikä saa sen näyttämään lapiomaiselta.

 

elokuu_normi_ratkaisu

 

 

Tertiaalitosikko-sarja

elokuu_tertiaali

Kuvassa poispäin katsovan kertun tumma pää, punertava silmärengas, melko tasa värinen selkäpuoli sekä laajalti valkoinen uloin pyrstösulka rajaa lajit ehdotettuihin kaspian- ja samettipääkerttuun. Linnun tertiaalien reunukset ovat melko selvärajaisen vaaleat, mikä yhdessä melko tummien kupeiden kanssa sopii paremmin samettipääkertulle. Lintu on naaras, jolla tumma pää.

 

elokuu_tertiaali_ratkaisu

 

Syyskuu

Normiorni-sarja

Syyskuu_normi

Syyskuun kuvassa männynoksan takana osittain piilossa oli varpuslintu, jolla nökyvissä ohut nokka, oranssit rinnan sivut ja kupeet muutoin valkealla vatsapuolella sekä tumma, hieman lovipäinen pyrstö. Vielä kun hoksaa, että pyrstön tyvellä pilkottaa hieman sinistä, on piirteiden kombinaatio sopiva vain sinipyrstölle.

 

syyskuu_vastaus

 

 

Tertiaalitosikko-sarja

 

syyskuu_tert

Kuvassa lentää poispäin varpuslintu, josta on pystyy tarkastelemaan vain pyrstön, kupeiden, yläperän ja heikosti siipien piirteitä. Kuvasta ehdotettiin tamariskivarpusta ja pussitiaista, jotka muistuttavat toisiaan tästä kuvakulmasta hämmästyttävän paljon. Koiras tamariskivarpusen pyrstö ja yläperä & kupeet ovat yvin samanlaiset kuin kuvan linnulla. Parhaat erot löytynevät siiveltä, jota tosin on hieman hankala tulkita liikeepäterävyyden vuoksi. Varpusille on ominaista vaalea alue käsisulkien tyvellä, joka näyttää kuvan linnulla tasaisen tummalta. Tamariskivarpusella punaruskea keskittyy siivellä isoihin peitinhöyheniin, mutta kuvan linnulla myös tertiaalit ja kyynärsulat näyttävät punaruskeilta. Vielä jos hahmottaa yläperän ja kupeiden höyhenten olevan hötöistä ja siiven alapinnalta pilkottavan vaaleanpunaista ihoa – piirteet, jotka ovat juv-pukuisille varpuslinnuille ominaisia – auttavat ne määritystä. Juv-pukuinen tamariskivarpunen olisi naarasvarpusen tapaan lähes tasaruskea. Niinpä lintu on poikaspukuinen pussitiainen.

 

syyskuu_ratkaisu_tert

 

Lokakuu

Normiorni-sarja

lokakuu_normi

Normiorni-sarjan kisakuva oli odotetun vaikea, sillä lajipari meri- & lyhytnokkahanhi on vaikea tunnistaa tästä kuvakulmasta. Molemmilla lajeilla on vaaleanpunaiset jalat sekä paljon valkoista pyrstössä, jotka erottavat ne muista Anser-hanhista. Lintu on todettavissa nuoreksi kapeakärkisten höyhenien perustaalla. Nuorten lintujen selän höyhenten väriero ei ole niin selvä kuin aikuisilla ja parhaimpia tuntomerkkejä on selvät vaaleat reunat isoissa peitinhöyhenissä, jotka ovat ovat nuorelle lyhytnokkahanhelle harvinaiset. Niinpä lintu on merihanhi, mikä on helpompi todeta alla olevasta kuvasta:

lokuu_normi_vastaus

 

 

Tertiaalitosikko-sarja

 

lokakuu_tertiaali

Kisakuvassa kylpi lintu, jolta erottuu lähinnä valkoinen selkä, punaruskeat siiven peitinhöyhenet, jotain vaaleaa pyrstössä ja päässä. Etenkin hartiahöyhenten kuvio on ominainen nuorelle karikukolle, jolle sopii myös muut havaittavat piirteet. Kuva ei harhauttanut kärkeä.

 

lokakuu_tertiaali_vastaus

 

 

Marraskuu

Normiorni-sarja

Normiorni_marraskuu

Normiorni-sarjan kuvassa lentää pikkulintu vaaksiainen nokassaan, mikä hankaloittaa hieman ohuen ja mustan nokan näkemistä. Lintu on harmaa päästään ja kevyesti viiruinen rinnoilta sekä kupeilta, silmäkulmajuova on heikohka, mutta jatkuu pitkälle silmän taakse, nokan ja silmän välissä on tumma ohjasjuova, lovipäisen pyrstön uloimmissa sulissa vain rajoitetusti vaaleaa. Lisäksi vatsahöyhenten seasta pilkottavat varpaat näyttävät tummilta ja keskimmäisten peitinhöyhenten reunukset ovat oliivin sävyiset. Kaikki näkyvät piirteet sopii täydellisesti luotokirviselle. Alla sama lintu hieman eri kulmasta.

Normiorni_marraskuu_vastaus

 

 

Tertiaalitosikko-sarja

Marraskuu_tertiaali

Tertiaalitosikkosarjassa järviruokojen seasta pilkottaa pieni kaistale linnun kasvoja, siipeä ja kupeita. Lintu on ruskean kirjava yleisasu sopii monille sirkuille, kerttusille ja sirkkalinnuille, mutta monista muista lajiesta poiketen päänkuviot auttavat oikeaan tunnistukseen. Linnulla ei ole lainkaan tummaa silmäntausjuovaa, joka esiintyy mm. kuvan lintua muutoin paljon muistuttavalla ruokokerttusella ja sarasirkkalinnulla. Muutoinkin paljas kasvonseutu sopii hyvin kuvan heinäkertulle.  Alla kuva, jossa ei hirveästi enempää näy, mutta ainakin lajille ominainen lyhyt siipi.

Marraskuu_tert_ratkaisu

 

 

Joulukuu

Normiorni-sarja

joulukuu_normiorni

Viimeisessä sarjan kuvassa heinikossa selin seisoo harmaa- ja viiruselkäinen pikkulintu, jolla erottuu juovia myös kupeiden alaosassa. Selkä- ja vatsapuolen viirut sopivat sirkkuihin ja kirvisiin. Kirviset sulkeutuvat pois tundrakirvistä lukuunottamatta siiven kärkeä lyhyempien tertiaalien perusteella. Tundrakirvisen selkäpuolella taas tulisi olla selvät valkoiset henkselit. Lintu on siis sirkku, mihin viittaa myös voimakkaat leukaperät sekä niissä näkyvä kuvio (tummempien korvanpeitinhöyhenten takaosassa vaalea täplä). Pidentyneet ja tasaisen vaaleareunaiset tertiaalit, keltaiset jalat sekä harmaa yleisväri johtavat oikeaan määritykseen. Lintu on harmaasirkku.

 

joulukuu_normiorni_vastaus

 

 

Tertiaalitosikko-sarja

joulukuu_tertiaali

Joulukuun tertiaalitosikkokuvassa poispäin ui naaraspukuinen Anas-suvun sorsa, joka pohjaväriltään varsin tumma ja jonka kupeiden sekä hartioiden höyhenissä ja tertiaaleissa on vain hyvin kapeat reunukset. Huomioitavaa on, että hartiahöyhenet ovat hyvin kookkaat ja kolmiomaiset, mikä sopii huonosti europpalaisille ja pohjoisamerikkalaisille sorsille. Linnun tasaisen tumman päälaen ja niskan silta, noin silmän alapuolelta pilkottaa vaaleampaa aluetta, mikä on sekin tyypillinen kuvan lajille – punanokkasorsalle, joka on tulkittu tavatun WP:n aluella luonnonvaraisena ainakin Israelissa. Alla oleva kuva olisi ollut jo huomattavasti helpompi tästä maanosallemme vieraasta sorsasta.

 

joulukuu_tertiaali_vastaus

 

Kilpailua sponsoroi Foto Fennica

FOTOFENNICA

Jaa tämä juttu:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email