Nuortenretki Rönnskärin lintuasemalle 16.-19.10.2017

Nuorisoretkemme Rönnskärin lintuasemalle alkoi maanantaiaamupäivällä tapaamisella Kirkkonummella. Paikalle oli saapunut kuusi innokasta nuorta ja Johannes oppaana. Ensin kävimme ruokakaupassa haalimassa mukaamme ruuat koko retken ajaksi, jonka jälkeen suuntasimme bussilla kohti Porkkalan kärkeä. Asemanhoitaja Samuli Lehikoinen tuli hakemaan meitä Porkkalasta, aseman omalla veneellä. Koska veneeseen ei mahtunut koko porukka kerralla, päätimme osan porukan kanssa pitää minirallin sataman läheisyydessä venekyytiä odotellessa. Parhaina havaintoina näimme minirallissa muuttavat hiirihaukan ja piekanan. Kun toinenkin porukka oli rantautunut saareen, alettiin valmistella yösijoja ja iltaruokaa. Osa porukasta meni myös rengastajan kanssa avaamaan verkkoja vielä illaksi. Loppupäivä tutustuttiinkin sitten saareen ja kierrettiin verkoilla. Verkoista tuli muutamia punarintoja ja laulurastas meidän nuorten ihailtavaksi.

Auringonlasku Rönnskärillä © Markus Kanninen

Ensimmäinen kokonainen päivä, tiistai, alkoi jo hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Rengastaja apulaisineen kävi avaamassa verkot ja sitten vain jäätiin odottelemaan lintuja. Vihdoin se aurinkokin alkoi nousta, jonka seurauksena kaikki lähtivät ulos omiin askareisiinsa, osa kuvaamaan, osa aamuvakiolle ja osa kiersi verkkoja. Päivä oli melko tuulinen, mutta lintuja liikkui silti. Muuttopuolella meni yksi sadan yksilön valkoposkihanhiparvi, sinisuohaukka ja piekana. Pikkulintupuolella muutti vihervarpusia, urpiaisia ja hippiäisiä. Lintuja eksyi myös verkkoihin melko hyvin, kovasta tuulesta huolimatta. Verkoista tuli urpiaisparvia, punarintoja, tiaisia, puukiipijöitä ja hippiäisiä. Jokainen pääsi ihastelemaan näitä myös rengastajan kädessä. Iltapäivällä saareen saapui sade- ja ukkosrintama, minkä takia suurin osa vetäytyi sisätiloihin. Saari koluttiin kuitenkin vielä huolellisesti läpi, mutta linnut olivat kateissa. Naarasteeri oli sentään valonpilkahdus harmaassa usvassa. Meillä oli tänään myös leikkimielinen kisa muutamia muita lintuasemia vastaan siitä, minkä lintuaseman alueella havaitaan päivän aikana eniten lajeja. Jäimme harmillisesti viimeiseksi 56 lajilla. Yöksi ei sateen vuoksi viritelty pöllöverkkoja.

Rautiainenkin eksyi verkkoon © Markus Kanninen

Toinen kokonainen retkipäivä, keskiviikko, käynnistyi samoihin aikoihin kuin tiistai, jo ennen auringonnousua. Verkot viriteltiin tuttuun tapaan ja porukka kömpi staijaamaan aamuvakion ajaksi. Tänään lintuja muuttikin jo enemmän. Hanhia meni 1500 ja pikkulintujakin kohtuullisesti. Tundrahanhiparvi ylitti saaren komeasti samalla kun punatulkkuparvia kuului sieltä täältä. Yöllinen pikkulintumuutto oli ollut kuitenkin vaisua, josta kertoi vähäinen määrä lintuja verkoissa sekä edellisenä päivänä rengastettujen lintujen tuleminen uudestaan verkosta. Saimme kuitenkin verkosta viherpeipon ja rautiasia, mikä kelpasi meille hyvin. Noin kello kymmenen aikaan saatiin radiopuhelinviesti Samulilta. Hän oli rengastusporukan kanssa kuullut saunanotkosta erikoisia laulunsäveliä, joista tuli hieman mieleen taigarautiaisen laulu. Muu porukka saapui nopeasti paikalle ja hekin onnistuivat kuulemaan säveliä. Lintua ei kuitenkaan havaittu, joten määritys jäi auki. Jätimme saunanotkoon pari verkkoa ja taigarautiaisäänitteen soimaan, mutta lintua ei enää havaittu loppupäivänä. Valitettavasti tämä tapaus jäi ikuiseksi mysteeriksi, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Loppupäivä vielä staijailtiin, ja hanhia menikin ihan mukavasti. Huippulukemiin ei päästy, mutta lintuja muutti tasaiseen tahtiin niin ettei ollut tylsää. Havaitsimme vielä muuttavan lapinsirkun ja paikallisen riskilän. Niistä muutama retkeläinen kuittasi elämänpinnan. Viimeisellä verkkokierroksella toteutui monen toive: verkossa killui punatulkkuparvi joita päästiin ihailemaan ihan lähietäisyydeltä! Aamuyöksi Samuli aikoi pystyttää vielä pöllöverkot, jos vaikka ehtisimme nähdä pöllön kädessä.

Punatulkkuja näkyi koko päivän © Markus Kanninen

Viimeinen päivä Rönnskillä alkoi parhaalla mahdollisella tavalla. Samuli tuli herättämään meidät helmipöllö kädessään. Harmiksemme emme saaneet linnusta käsipinnaa, sillä se oli hieman shokissa ja piti päästää takaisin heti rengastuksen jälkeen, mutta oli hieno havainto näinkin, muutama kuittasi elämänpinnan heti aamusta! Verkkokierrokselle lähdettiin normaaliin tapaan. Muutos eiliseen oli selvä. Lintuja vilisi kaikkialla, mitä osoitti sekin että ensimmäisellä verkkokierroksella saatiin jopa 50 lintua verkoista. Verkoissa oli tiaisia, punarintoja, rautiasia, urpiaisia, punatulkkuja, hippiäisiä, peukaloisia ja mustarastaita. Pikkulintuja muutti myös paljon, sillä yöllä oli ollut hyvä muuttosää joka jatkui edelleen. Harmi että sen piti osua vasta viimeiselle päivälle. Kolmannella verkkokierroksella koimme jymy-yllätyksen. Hippiäisten täyttämässä verkossa killui mustarastas ja jokin muu, isompi lintu. Lähempi tarkastelu osoitti että kyseessä oli kulorastas! Sain kunnian viedä linnun bunkkerille, missä muut olivat ja sitä sitten kuvattiin. Kulorastas on harvinainen laji verkossa, koska se viihtyy puiden latvuksissa. Lintu päästetiin nopeasti kuvaamisen jälkeen vapaaksi. Iltapäivällä Johannes havaitsi tikkalajin laskeutuvan itämetsään. Lähdimme porukalla sitä etsimään ja lähempi tarkastelu osoitti linnun olevan pohjantikka! Siitä moni kuittasi elämänpinnan. Lintu ei näyttäytynyt kovin hyvin ja se katosi nopeasti etsinnöistä huolimatta. Lopuksi ohjelmassa oli ruokailu, pakkaus ja lähtö.

Kulorastasta pääsee harvoin katselemaan näin läheltä © Eetu Paljakka

Viimeisenä retkipäivänä pyrstötiainenkin eksyi verkkoon © Leo Vuojolainen

Rönnskärillä oli todella mukava käydä! Asemasta jäi hyvä kuva, vaikka mitään superraria ei nähtykään. Toivottavasti sama retki tehdään taas ensi vuonna! Kiitos Samulille joka opasti meitä ja esitteli rengastusta sekä Johannekselle joka piti meistä huolta ja teki ruuat!

Teksti: Olli Keskikallio

 

Nuorten linturetki Isosaareen 3.9.2017

Eräänä sunnuntaina Tringa järjesti nuortenretken ensimmäistä kertaa Helsingin ulkosaaristossa sijaitsevaan Isosaareen, josta Puolustusvoimat olivat hiljattain luopuneet. Sen takia saari on muihin Helsingin saariin verrattuna melko koskematon, vaikka siellä onkin telttailualue sekä muutama pieni rakennus kahvilan lisäksi. Rannat ovat kallioisia ja paikoin kivisiä. Saaren maaperä ei kuitenkaan ole kaikkialla karu kuin lokkiyhdyskunnan asustama kallioluoto, sillä saaressa on jopa kuusivaltaista metsikköä, josta voi päätellä että myös kosteita painanteita ja tuulensuojaa on tarjolla.

Aamulla taivasta peitti paksu pilvikerros, joka tarjosi vähäistä tihkusadetta. Porukka kokoontui Kauppatorilla, josta lähdimme kohti Isosaarta. Linnuntietä matkaa oli melkein kymmenen kilometriä. Matka oli kuitenkin huomattavasti pidempi, koska vene kiersi merimerkkejä ja saaria, joten aikaa jäi tiirailla kannella. Mainittavimmat venepinnat olivat muutamat kaukana lentävät kahljaajat sekä pari merikotkaa.

Laiturilta suuntasimme etelärannalle, jossa seurasimme lähinnnä tuulen aiheuttamaa vilkasta varpushaukkojen muuttoa. Muiden lajien kohdalla ei koettu läheskään yhtä voimakasta muuttorynnistystä. Metsien ketterät hävittäjät monesti joko syöksyivät metsän uumeniin tai ottivat samantien korkeutta saaren päältä ja liitivät kohti Viroa. Muihin aamun lajeihin lukeutuvat muunmuassa vaeltava pikkukäpylintu. Mereltä löytyi muutamia muuttavia kuikkalintuja sekä paikallisia lokkeja, joiden puvunmuuntelua Sirkkala ihaili. Lokkien lisäksi havaittiin ainakin kaksi merikihua, joista toinen oli vaaleata muotoa.


[nuori varpushaukka © Markus Kanninen]

Sen jälkeen menimme lounaiskärjelle tuulensuojaan, jossa taas staijattiin. Emme nähneet ihmeitä, mutta edelleen meni varpushaukkoja, näimme myös kierteleviä nuolihaukkoja. Huolella tarkistetuilta luodoilta ja saarien rannoilta ei löytynyt kuin merimetsoja ja lokkeja. Myöhemmin kuitenkin havaitsimme käen, joten saimme nähdä miltä semmoinen lintu näyttää lennossa.


[Metsäkirvinen © Markus Kanninen]

Pohdimme, kannattaisiko lähteä kotiin, kun saimme tietää että tuuli oli voimistumassa ja yhteysaluksen aikataulut sen takia epävarmoja. Seuraava venekyyti saattaisi olla päivän viimeinen jos sää muuttuisi pahempaan suuntaan. Kotia päin sitten lähdettiin. Veneen rantautuminen kesti kauan olosuhteiden vuoksi ja itse merenkäynti oli kuin tikan lentoreitti, etenkin kannella.

Pähkinänkuoressa: saarella oli mukavaa katsella lintuja, mutta paluumatka tuotti sykähdyttävämpiä hetkiä kuin lintuhavainnot, sillä mitään raria ei tällä kertaa sattunut kohdalle. Saari on silti ehdottomasti käymisen väärti lintujenkin takia.

Teksti: Jerian Sarikoski

Kuvat: Markus Kanninen

Tringan nuortenretki Hangon lintuasemalle 21.-23.4.2017

Tringa järjesti retken nuorille lintuharrastajille Hangon lintuasemalle huhtikuisena viikonloppuna (21.-23.4.). Mukana retkellä oli viisi yläkouluikäistä nuorta, joista neljä vieraili lintuasemalla ensimmäistä kertaa.

Perille saavuttiin perjantai-iltana hieman ennen auringonlaskua. Asema-alueen tutustumiskierroksen jälkeen vuorossa oli iltapala ja sen jälkeen vetäydyttiin yöpuulle, koska herätys olisi seuraavana aamuna aikaisin. Osa retkeläisistä oli päättänyt nousta ylös seuraamaan verkkojen avaamista ja aamuvakiokin alkaisi auringon noustessa klo 5.55.


Aamuvakion lomassa katseltiin verkosta tullutta laulurastasta (kuva Johannes Silvonen)

Lauantaiaamun sää oli kolea, lämpötila juuri ja juuri nollan yläpuolella ja tuuli puhalteli luoteen suunnalta. Sääennuste ei luvannut viikonlopulle sentään huonointa mahdollista keliä, eli yhtenäistä sadetta, mutta edelleen jatkuva kylmä pohjoisvirtaus tiesi sitä, että mitään suurta muuttoa ei olisi tälle viikonlopulle tiedossa. Vaikka aamu oli sekä verkoilla että muuton puolesta rauhallinen, joitakin lintuja sentään eksyi verkkoihin, mm. rautiainen, laulurastas ja hippiäinen. Aamuvakion päälajit olivat haahka ja peippo, joista jälkimmäistä kirjattiin neljän tunnin aamuvakion aikana reilut 500 muuttavaa. Aamun piristävimmät havainnot lienevät kohti pohjoista muuttanut yksinäinen punakuiri sekä niemen eteläkärjen yllä lennähtänyt luotokirvinen, ilmeisesti sama lintu löytyi myöhemmin päivällä Lilla Munkhamnin rannasta, jossa lintu havaittiin vielä seuraavanakin aamuna.


Luotokirvinen Lilla Munkhamin levävallilla (kuva Johannes Silvonen)

Iltapäiväksi luvattu kuurottainen vesisade alkoi jo aamuvakion loppuminuuteilla hieman ennen kymmentä ja sen jälkeen loppupäivän ajan saatiinkin niskaan vaihtelevasti vesi-, räntä ja raekuuroja. Rankempien kuurojen aikana vetäydyttiin asemarakennuksen suojiin pitämään sadetta, mutta suurin osa päivästä vietettiin kuitenkin ulkona. Osa ryhmästä hajaantui niemelle valokuvaamaan pikkulintuja, muiden kiertäessä rengastajan kanssa verkoilla tai staijatessa muuttoa muutonhavainnointibunkkerilla. Iltapäivällä luoteistuuli yltyi sen verran navakaksi, että muutonseuranta päätettiin lopettaa tältä päivältä. Paikallinen ristisorsa ilahdutti kotilahden lähiluodolla, osa retkeläisistä kuittasi siitä elämänpinnan ja osa vuodenpinnan.


Hippiäinen Länsikärjen tyven katajikossa (kuva Julius Laitinen)

Lounaan jälkeen lähdettiin laskemaan lepäilevät vesilinnut Gåun särkältä, jossa vielä edellisenä päivänä oli ollut paikallisena toistasataa meriharakkaa. Meriharakat olivat vähentyneet 30:een ja saman verran riutalta laskettiin nyt myös paikallisia kalatiiroja. Muita kahlaajia edustivat yksinäinen punajalkaviklo ja tylli. Gåun ruovikosta nousi kahdeksan taivaanvuohta. Loppupäivän ohjelmassa oli sauna, illallinen ja iltahuuto, jossa koottiin yhteen ja tallennettiin asemalomakkeelle päivän lintuhavainnot. Päivän yhteislajimääräksi saatiin 72.


Hangon nimikkolintu, meriharakka (kuva Julius Laitinen)

Sunnuntaiaamun sää oli edellisaamun kaltainen, lämpötila +2 ja tuuli edelleen luoteessa, tosin ehkä pari pykälää rauhallisempi kuin edellisenä päivänä. Pikkulintuja tuntui niemellä liikkuvan hieman eilistä paremmin, mutta kirkas sää piti linnut poissa verkoista. Peippo oli jälleen päivän runsain muuttava laji, niitä kirjattiin ylös hieman edellispäivää enemmän. Myös kevään ensimmäinen metsäkirvinen havaittiin muutolla. Auringon noustessa korkeammalle ja myös lämpötilan noustessa alkoi yksittäisiä petolintujakin näkyä, muutama varpushaukka havaittiin, samoin pohjoista kohti muuttava kalasääski. Tuulihaukkakoiras saalisteli lähiluodoilla, muutama kurki saapui mereltä ja yksinäinen naarasteeri kävi pyörähtämässä niemen kärjessä.


Varpushaukka on runsain muuttava petolintu Hangon lintuasemalla (kuva Markus Kanninen)

Aamuvakion jälkeen vuorossa oli tavaroiden pakkaaminen, aseman siivous ja lounas, jonka jälkeen alkoi paluumatka kohti Helsinkiä. Hangon linja-autoasemalla, linja-autoa odotellessa, saatiin vielä pari täydennystä retken lajilistalle: kivitasku ja varpunen. Inkoon kohdalla linja-auton ikkunasta nähtiin naaraspukuinen suohaukka, mutta havaintotilanne oli sen verran nopea että tarkempi lajimääritys jäi auki. Retken oppaina toimivat Johannes Silvonen ja Markus Lampinen ja apuoppaana Valtteri Salonen. Seuraava nuortenretki Hangon lintuasemalle järjestetään elokuun alkupuolella (alustavasti 5.-7.8.), tarkemmat tiedot päivitetään Tringan tapahtumakalenteriin viimeistään kesäkuun alussa.


Laulurastas (kuva Markus Kanninen)

Retkellä havaitut lajit:

kyhmyjoutsen kalasääski peukaloinen
laulujoutsen tuulihaukka rautiainen
merihanhi kurki punarinta
valkoposkihanhi meriharakka kivitasku
ristisorsa tylli räkättirastas
haapana kuovi laulurastas
harmaasorsa punakuiri punakylkirastas
tavi punajalkaviklo kulorastas
sinisorsa lehtokurppa hippiäinen
lapasorsa taivaanvuohi sinitiainen
tukkasotka merikihu talitiainen
haahka kalatiira puukiipijä
alli naurulokki naakka
mustalintu kalalokki varis
pilkkasiipi selkälokki korppi
telkkä harmaalokki kottarainen
uivelo merilokki varpunen
tukkakoskelo kesykyyhky pikkuvarpunen
isokoskelo uuttukyyhky peippo
teeri sepelkyyhky järripeippo
kaakkuri kiuru viherpeippo
kuikka kangaskiuru tikli
silkkiuikku haarapääsky vihervarpunen
merimetso metsäkirvinen hemppo
harmaahaikara niittykirvinen urpiainen
merikotka luotokirvinen keltasirkku
suohaukkalaji västäräkki pajusirkku
varpushaukka tilhi (yht. 83 lajia)

 

Teksti: Johannes Silvonen

Nuorten lintuasemakurssit Hangon lintuasemalla keväällä 2016

Tringa järjesti keväällä 2016 nuorille lintuharrastajille suunnatun retkimuotoisen lintuasemakurssin Hangon lintuasemalla. Retkiä järjestettiin lopulta kaksi, koska mukaan ilmoittautui enemmän nuoria, kuin mihin lintuaseman majoitustilat olisivat kerralla riittäneet. Retket järjestettiin huhtikuussa peräkkäisinä viikonloppuina. Ensimmäisen viikonlopun (8.-10.4.) retkelle osallistui kuusi 15-24-vuotiasta nuorta.

Toisena viikonloppuna (15.-17.4.) mukana oli neljä nuorta. Kaikki osallistujat, yhtä nuorta lukuunottamatta, vierailivat Hangon lintuasemalla ensimmäistä kertaa.


Muutontarkkailua aamuvakiolla (kuva Johannes Silvonen)

Retkeläiset pääsivät tutustumaan Hangon lintuaseman toimintaan käytännössä: Nuoret osallistuivat aseman aamuvakion sekä paikallisten lintujen laskemiseen, saivat tutustua lintujen rengastukseen rengastajan opastuksessa ja muihin lintuaseman rutiineihin, kuten iltahuutoon. Lähes koko valoisa aika vietettiin ulkona maastossa, eikä mielenkiintoisilta lintuhavainnoilta vältytty kummankaan viikonlopun aikana. Ensimmäisen retken huippuhetkiä oli Gåsörsvikeniltä löytynyt lintuaseman historian toinen kuningaskalastaja sekä aamuvakiolla yllättänyt muuttava kyhmyhaahkakoiras.


Kyhmyhaahkakoiras muutti itään haahkaparvessa (kuva Ahti Pulli)

Aseman historian toinen kuningaskalastaja kaukoputken läpi kuvattuna (kuva Valtteri Salonen)

Toisella retkellä havaittiin mm. paikallinen sepelrastas ja 19 muuttavaa nokkavarpusta.  Tringa järjesti osallistujille kyydin Helsingistä Hankoon ja takaisin sekä ruokailut lintuasemalla. Ruoka valmistettiin yhdessä lintuaseman keittiössä. Retkien vastuuoppaana toimi Johannes Silvonen ja lintujen rengastusta esitteli Markus Lampinen. Vastaavanlainen kurssi on suunnitteilla myös ensi keväälle.

 
Sepelrastas Inre Kallskärin tyvellä (kuvat Nico Niemenmaa)

Tilhi (kuva Nico Niemenmaa)

Nuorten linturyhmä Haliaksella 10.-12.4.2015

Perjantaina 10.4. huhtikuuta lähdimme viiden enemmän ja vähemmän lintuja harrastaneen nuoren porukalla matkaamaan kohti Hankoa. Ainakin itse olin odottanut reissua innolla jo vähän aikaa, ja mietiskelinkin että mitähän kaikkea tulisinkaan saamaan kiikareihini viikonlopun aikana. Sääennustekin oli hyvin lupaava.

Matka Hankoon meni joutuisasti. Autolta oli vielä pieni kävelymatka lintuasemalle. Laukut otettiin kantoon ja kiikaritkin kaivettiin esille, koska aseman lähimaastossa on aina mielenkiintoista katseltavaa. Emme olleet ehtineet kävellä pitkälti kun sääksi lensi komeasti suoraan ylitsemme. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että viikonlopusta tulisi mielenkiintoinen! Asemarakennukselle päästyämme tutustuttiin vielä hieman lähiympäristöön ja myöhemmin ihailtiin auringonlaskua.

Seuraavana aamuna oli herätys auringonnousun aikaan. Edessä oli aseman rutiineihin kuuluva aamuvakio eli neljän tunnin mittainen muutonseuranta, joka tapahtuu niemenkärjessä sijaitsevan venäläisten rakentaman bunkkerin päältä. Päiväksi oltiin hieman odoteltu kovaa kurkimuuttoa ja vaikka kurkia kyllä näkyikin niin suuremmat massat menivät jostain muualta.

Täktomissa oli sinä päivänä nähty isohaarahaukka, joka oli viimeisten havaintojen mukaan suunnannut länttä kohti. Sormet näpräsivät hieman hermostuneesti tarkennuspyörää kun odoteltiin, josko lintu sattuisi osumaan näköpiiriin. Isohaarahaukka ei kuitenkaan nähty toiveista huolimatta. Päivän aikana nähtyjä lajeja olivat mm. merikihu, sääksi, ampuhaukka, sinisuohaukka, taivaanvuohi, härkälintu ja nokkavarpunen. Haahkoja näkyi runsain mitoin ja meriharakoitakin monta kymmentä. Päivä oli aurinkoinen ja niin lämmin, että ulkona tarkeni ilman takkiakin. Illalla olikin mukava päästä käymään saunassa.

Sunnuntai oli huomattavasti kylmempi päivä ja tuuli koettelikin aamuvakion suorittajia. Onneksi välillä bunkkerilta sai poistua kävelemään vaikka lähiympäristöön tai asemarakennuksen suojiin. Sunnuntaina ei juurikaan uusia mainittavia lajeja tullut, rarit jättivät ilmaantumatta silloinkin. Vettä alkoi satamaan onneksi vasta, kun olimme lähdössä asemalta puolen päivän aikaan joten emme pahemmin kastuneet.

Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut. Oli mukava päästä tutustumaan lintuasemaan, sen arkeen ja rutiineihin sekä viettää aikaa mukavien ihmisten kanssa. Vaikka harvinaisuudet jäivät tällä kertaa näkemättä niin jäi viikonlopusta hyvä fiilis, mukavia muistoja ja tietysti polte päästä Haliakselle uudestaan!