Tringa järjestää rengastuskurssin

Uusia rengastajia tarvitaan!

Tringa järjestää rengastuskurssin uusille rengastajiksi aikoville tänä keväänä. Kurssi sisältää neljä luentoa arki-iltoina, kaksi käytännön rengastusharjoittelukertaa viikonloppuina Rönnskärin lintuasemalla ja lupaan oikeuttavan rengastustentin. Kurssille otetaan 10 kokelasta.

Kurssin kohderyhmänä ovat henkilöt, joilla ei ole vielä omaa rengastuslupaa. Kurssin tarkoituksena on antaa perustyökalut ja osaaminen lintujen käsittelyyn turvallisesti, määritystietoutta lintujen iän ja sukupuolen määrityksestä ja myös yleistä tietoa, miksi lintuja rengastetaan ja rengastusaineiston tuloksista.

Jos kiinnostuit, lähetä lyhyt hakemus sähköpostilla osoitteeseen slehikoinen81(a)gmail.com 1.3. mennessä. Hakemuksessa tulisi käydä ilmi muutamalla virkkeellä, mitä lintuja haluaisit ruveta rengastamaan luvan saatuasi ja miksi.

Kurssin hinta on 25€ + Rönnskärin asemamaksu 25€. Harjottelukerrat eivät ole pakollisia, mutta varmasti antoisin osa kurssia.

Kurssi järjestetään yhteistyössä Luonnontieteellisen keskusmuseon kanssa.

Kurssin vetäjinä toimivat Samuli Lehikoinen (kurssivastaava), Pertti Panula ja Markus Piha (Luomus).

Luentoajat: 20.3., 27.3., 2.4. ja 9.4.

Retket Rönnskärille 12.-14.4. 2019 ja/tai 26.-28.4. 2019

Tervetuloa kurssille!

Linkkejä:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yli-294-000-rengastusta-viime-vuonna-lintuja-rengastettiin-suomessa-ennatysmaara/7272380

http://www.luomus.fi/fi/lintujen-rengastus

Nuortenretki Rönnskärin lintuasemalle 16.-19.10.2017

Nuorisoretkemme Rönnskärin lintuasemalle alkoi maanantaiaamupäivällä tapaamisella Kirkkonummella. Paikalle oli saapunut kuusi innokasta nuorta ja Johannes oppaana. Ensin kävimme ruokakaupassa haalimassa mukaamme ruuat koko retken ajaksi, jonka jälkeen suuntasimme bussilla kohti Porkkalan kärkeä. Asemanhoitaja Samuli Lehikoinen tuli hakemaan meitä Porkkalasta, aseman omalla veneellä. Koska veneeseen ei mahtunut koko porukka kerralla, päätimme osan porukan kanssa pitää minirallin sataman läheisyydessä venekyytiä odotellessa. Parhaina havaintoina näimme minirallissa muuttavat hiirihaukan ja piekanan. Kun toinenkin porukka oli rantautunut saareen, alettiin valmistella yösijoja ja iltaruokaa. Osa porukasta meni myös rengastajan kanssa avaamaan verkkoja vielä illaksi. Loppupäivä tutustuttiinkin sitten saareen ja kierrettiin verkoilla. Verkoista tuli muutamia punarintoja ja laulurastas meidän nuorten ihailtavaksi.

Auringonlasku Rönnskärillä © Markus Kanninen

Ensimmäinen kokonainen päivä, tiistai, alkoi jo hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Rengastaja apulaisineen kävi avaamassa verkot ja sitten vain jäätiin odottelemaan lintuja. Vihdoin se aurinkokin alkoi nousta, jonka seurauksena kaikki lähtivät ulos omiin askareisiinsa, osa kuvaamaan, osa aamuvakiolle ja osa kiersi verkkoja. Päivä oli melko tuulinen, mutta lintuja liikkui silti. Muuttopuolella meni yksi sadan yksilön valkoposkihanhiparvi, sinisuohaukka ja piekana. Pikkulintupuolella muutti vihervarpusia, urpiaisia ja hippiäisiä. Lintuja eksyi myös verkkoihin melko hyvin, kovasta tuulesta huolimatta. Verkoista tuli urpiaisparvia, punarintoja, tiaisia, puukiipijöitä ja hippiäisiä. Jokainen pääsi ihastelemaan näitä myös rengastajan kädessä. Iltapäivällä saareen saapui sade- ja ukkosrintama, minkä takia suurin osa vetäytyi sisätiloihin. Saari koluttiin kuitenkin vielä huolellisesti läpi, mutta linnut olivat kateissa. Naarasteeri oli sentään valonpilkahdus harmaassa usvassa. Meillä oli tänään myös leikkimielinen kisa muutamia muita lintuasemia vastaan siitä, minkä lintuaseman alueella havaitaan päivän aikana eniten lajeja. Jäimme harmillisesti viimeiseksi 56 lajilla. Yöksi ei sateen vuoksi viritelty pöllöverkkoja.

Rautiainenkin eksyi verkkoon © Markus Kanninen

Toinen kokonainen retkipäivä, keskiviikko, käynnistyi samoihin aikoihin kuin tiistai, jo ennen auringonnousua. Verkot viriteltiin tuttuun tapaan ja porukka kömpi staijaamaan aamuvakion ajaksi. Tänään lintuja muuttikin jo enemmän. Hanhia meni 1500 ja pikkulintujakin kohtuullisesti. Tundrahanhiparvi ylitti saaren komeasti samalla kun punatulkkuparvia kuului sieltä täältä. Yöllinen pikkulintumuutto oli ollut kuitenkin vaisua, josta kertoi vähäinen määrä lintuja verkoissa sekä edellisenä päivänä rengastettujen lintujen tuleminen uudestaan verkosta. Saimme kuitenkin verkosta viherpeipon ja rautiasia, mikä kelpasi meille hyvin. Noin kello kymmenen aikaan saatiin radiopuhelinviesti Samulilta. Hän oli rengastusporukan kanssa kuullut saunanotkosta erikoisia laulunsäveliä, joista tuli hieman mieleen taigarautiaisen laulu. Muu porukka saapui nopeasti paikalle ja hekin onnistuivat kuulemaan säveliä. Lintua ei kuitenkaan havaittu, joten määritys jäi auki. Jätimme saunanotkoon pari verkkoa ja taigarautiaisäänitteen soimaan, mutta lintua ei enää havaittu loppupäivänä. Valitettavasti tämä tapaus jäi ikuiseksi mysteeriksi, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Loppupäivä vielä staijailtiin, ja hanhia menikin ihan mukavasti. Huippulukemiin ei päästy, mutta lintuja muutti tasaiseen tahtiin niin ettei ollut tylsää. Havaitsimme vielä muuttavan lapinsirkun ja paikallisen riskilän. Niistä muutama retkeläinen kuittasi elämänpinnan. Viimeisellä verkkokierroksella toteutui monen toive: verkossa killui punatulkkuparvi joita päästiin ihailemaan ihan lähietäisyydeltä! Aamuyöksi Samuli aikoi pystyttää vielä pöllöverkot, jos vaikka ehtisimme nähdä pöllön kädessä.

Punatulkkuja näkyi koko päivän © Markus Kanninen

Viimeinen päivä Rönnskillä alkoi parhaalla mahdollisella tavalla. Samuli tuli herättämään meidät helmipöllö kädessään. Harmiksemme emme saaneet linnusta käsipinnaa, sillä se oli hieman shokissa ja piti päästää takaisin heti rengastuksen jälkeen, mutta oli hieno havainto näinkin, muutama kuittasi elämänpinnan heti aamusta! Verkkokierrokselle lähdettiin normaaliin tapaan. Muutos eiliseen oli selvä. Lintuja vilisi kaikkialla, mitä osoitti sekin että ensimmäisellä verkkokierroksella saatiin jopa 50 lintua verkoista. Verkoissa oli tiaisia, punarintoja, rautiasia, urpiaisia, punatulkkuja, hippiäisiä, peukaloisia ja mustarastaita. Pikkulintuja muutti myös paljon, sillä yöllä oli ollut hyvä muuttosää joka jatkui edelleen. Harmi että sen piti osua vasta viimeiselle päivälle. Kolmannella verkkokierroksella koimme jymy-yllätyksen. Hippiäisten täyttämässä verkossa killui mustarastas ja jokin muu, isompi lintu. Lähempi tarkastelu osoitti että kyseessä oli kulorastas! Sain kunnian viedä linnun bunkkerille, missä muut olivat ja sitä sitten kuvattiin. Kulorastas on harvinainen laji verkossa, koska se viihtyy puiden latvuksissa. Lintu päästetiin nopeasti kuvaamisen jälkeen vapaaksi. Iltapäivällä Johannes havaitsi tikkalajin laskeutuvan itämetsään. Lähdimme porukalla sitä etsimään ja lähempi tarkastelu osoitti linnun olevan pohjantikka! Siitä moni kuittasi elämänpinnan. Lintu ei näyttäytynyt kovin hyvin ja se katosi nopeasti etsinnöistä huolimatta. Lopuksi ohjelmassa oli ruokailu, pakkaus ja lähtö.

Kulorastasta pääsee harvoin katselemaan näin läheltä © Eetu Paljakka

Viimeisenä retkipäivänä pyrstötiainenkin eksyi verkkoon © Leo Vuojolainen

Rönnskärillä oli todella mukava käydä! Asemasta jäi hyvä kuva, vaikka mitään superraria ei nähtykään. Toivottavasti sama retki tehdään taas ensi vuonna! Kiitos Samulille joka opasti meitä ja esitteli rengastusta sekä Johannekselle joka piti meistä huolta ja teki ruuat!

Teksti: Olli Keskikallio

 

Tringan syyskuun kuukausikokouksen aiheena merikotkien rengastus

Syyskauden ensimmäinen kuukausikokous pidetään torstaina 7. syyskuuta Tieteiden talolla Helsingissä klo 18. Kokouksen esitelmästä vastaa Hannu Ekblom aiheenaan merikotkien rengastus Suomessa.

Ekblomin lintuharrastus alkoi 1960-luvulla ja rengastustoiminta vuonna 1988. Merikotkan rengastuksesta Ekblomilta löytyy kokemusta jo yli kahdenkymmenen vuoden ajalta myös Ahvenanmaalta. Nykyisin hän toimii WWF Suomen merikotkatyöryhmän Suomenlahden aluevastaavana.

Ensi viikon kokouksessa kuullaan ja nähdään, minkälaista toimintaa merikotkien rengastus on. Luvassa on kuvia ja kertomuksia retkien valmistelusta, maastotyöstä, pesien etsinnästä, kiipeilystä ja seurannan raportoinnista. Vuosikymmenten työ merikotkien pelastamiseksi on tuottanut tulosta ja nyt merikotkat tulevat toimeen omillaan. Uusiakin uhkia voi tosin ilmetä. Minkälaisia? Tule kuulemaan paikan päälle.

Tringan kuukausikokouksiin on aina vapaa pääsy, tervetuloa!


Kuva © Kaarlo Saarikoski

 

Tringan nuortenretki Hangon lintuasemalle 21.-23.4.2017

Tringa järjesti retken nuorille lintuharrastajille Hangon lintuasemalle huhtikuisena viikonloppuna (21.-23.4.). Mukana retkellä oli viisi yläkouluikäistä nuorta, joista neljä vieraili lintuasemalla ensimmäistä kertaa.

Perille saavuttiin perjantai-iltana hieman ennen auringonlaskua. Asema-alueen tutustumiskierroksen jälkeen vuorossa oli iltapala ja sen jälkeen vetäydyttiin yöpuulle, koska herätys olisi seuraavana aamuna aikaisin. Osa retkeläisistä oli päättänyt nousta ylös seuraamaan verkkojen avaamista ja aamuvakiokin alkaisi auringon noustessa klo 5.55.


Aamuvakion lomassa katseltiin verkosta tullutta laulurastasta (kuva Johannes Silvonen)

Lauantaiaamun sää oli kolea, lämpötila juuri ja juuri nollan yläpuolella ja tuuli puhalteli luoteen suunnalta. Sääennuste ei luvannut viikonlopulle sentään huonointa mahdollista keliä, eli yhtenäistä sadetta, mutta edelleen jatkuva kylmä pohjoisvirtaus tiesi sitä, että mitään suurta muuttoa ei olisi tälle viikonlopulle tiedossa. Vaikka aamu oli sekä verkoilla että muuton puolesta rauhallinen, joitakin lintuja sentään eksyi verkkoihin, mm. rautiainen, laulurastas ja hippiäinen. Aamuvakion päälajit olivat haahka ja peippo, joista jälkimmäistä kirjattiin neljän tunnin aamuvakion aikana reilut 500 muuttavaa. Aamun piristävimmät havainnot lienevät kohti pohjoista muuttanut yksinäinen punakuiri sekä niemen eteläkärjen yllä lennähtänyt luotokirvinen, ilmeisesti sama lintu löytyi myöhemmin päivällä Lilla Munkhamnin rannasta, jossa lintu havaittiin vielä seuraavanakin aamuna.


Luotokirvinen Lilla Munkhamin levävallilla (kuva Johannes Silvonen)

Iltapäiväksi luvattu kuurottainen vesisade alkoi jo aamuvakion loppuminuuteilla hieman ennen kymmentä ja sen jälkeen loppupäivän ajan saatiinkin niskaan vaihtelevasti vesi-, räntä ja raekuuroja. Rankempien kuurojen aikana vetäydyttiin asemarakennuksen suojiin pitämään sadetta, mutta suurin osa päivästä vietettiin kuitenkin ulkona. Osa ryhmästä hajaantui niemelle valokuvaamaan pikkulintuja, muiden kiertäessä rengastajan kanssa verkoilla tai staijatessa muuttoa muutonhavainnointibunkkerilla. Iltapäivällä luoteistuuli yltyi sen verran navakaksi, että muutonseuranta päätettiin lopettaa tältä päivältä. Paikallinen ristisorsa ilahdutti kotilahden lähiluodolla, osa retkeläisistä kuittasi siitä elämänpinnan ja osa vuodenpinnan.


Hippiäinen Länsikärjen tyven katajikossa (kuva Julius Laitinen)

Lounaan jälkeen lähdettiin laskemaan lepäilevät vesilinnut Gåun särkältä, jossa vielä edellisenä päivänä oli ollut paikallisena toistasataa meriharakkaa. Meriharakat olivat vähentyneet 30:een ja saman verran riutalta laskettiin nyt myös paikallisia kalatiiroja. Muita kahlaajia edustivat yksinäinen punajalkaviklo ja tylli. Gåun ruovikosta nousi kahdeksan taivaanvuohta. Loppupäivän ohjelmassa oli sauna, illallinen ja iltahuuto, jossa koottiin yhteen ja tallennettiin asemalomakkeelle päivän lintuhavainnot. Päivän yhteislajimääräksi saatiin 72.


Hangon nimikkolintu, meriharakka (kuva Julius Laitinen)

Sunnuntaiaamun sää oli edellisaamun kaltainen, lämpötila +2 ja tuuli edelleen luoteessa, tosin ehkä pari pykälää rauhallisempi kuin edellisenä päivänä. Pikkulintuja tuntui niemellä liikkuvan hieman eilistä paremmin, mutta kirkas sää piti linnut poissa verkoista. Peippo oli jälleen päivän runsain muuttava laji, niitä kirjattiin ylös hieman edellispäivää enemmän. Myös kevään ensimmäinen metsäkirvinen havaittiin muutolla. Auringon noustessa korkeammalle ja myös lämpötilan noustessa alkoi yksittäisiä petolintujakin näkyä, muutama varpushaukka havaittiin, samoin pohjoista kohti muuttava kalasääski. Tuulihaukkakoiras saalisteli lähiluodoilla, muutama kurki saapui mereltä ja yksinäinen naarasteeri kävi pyörähtämässä niemen kärjessä.


Varpushaukka on runsain muuttava petolintu Hangon lintuasemalla (kuva Markus Kanninen)

Aamuvakion jälkeen vuorossa oli tavaroiden pakkaaminen, aseman siivous ja lounas, jonka jälkeen alkoi paluumatka kohti Helsinkiä. Hangon linja-autoasemalla, linja-autoa odotellessa, saatiin vielä pari täydennystä retken lajilistalle: kivitasku ja varpunen. Inkoon kohdalla linja-auton ikkunasta nähtiin naaraspukuinen suohaukka, mutta havaintotilanne oli sen verran nopea että tarkempi lajimääritys jäi auki. Retken oppaina toimivat Johannes Silvonen ja Markus Lampinen ja apuoppaana Valtteri Salonen. Seuraava nuortenretki Hangon lintuasemalle järjestetään elokuun alkupuolella (alustavasti 5.-7.8.), tarkemmat tiedot päivitetään Tringan tapahtumakalenteriin viimeistään kesäkuun alussa.


Laulurastas (kuva Markus Kanninen)

Retkellä havaitut lajit:

kyhmyjoutsen kalasääski peukaloinen
laulujoutsen tuulihaukka rautiainen
merihanhi kurki punarinta
valkoposkihanhi meriharakka kivitasku
ristisorsa tylli räkättirastas
haapana kuovi laulurastas
harmaasorsa punakuiri punakylkirastas
tavi punajalkaviklo kulorastas
sinisorsa lehtokurppa hippiäinen
lapasorsa taivaanvuohi sinitiainen
tukkasotka merikihu talitiainen
haahka kalatiira puukiipijä
alli naurulokki naakka
mustalintu kalalokki varis
pilkkasiipi selkälokki korppi
telkkä harmaalokki kottarainen
uivelo merilokki varpunen
tukkakoskelo kesykyyhky pikkuvarpunen
isokoskelo uuttukyyhky peippo
teeri sepelkyyhky järripeippo
kaakkuri kiuru viherpeippo
kuikka kangaskiuru tikli
silkkiuikku haarapääsky vihervarpunen
merimetso metsäkirvinen hemppo
harmaahaikara niittykirvinen urpiainen
merikotka luotokirvinen keltasirkku
suohaukkalaji västäräkki pajusirkku
varpushaukka tilhi (yht. 83 lajia)

 

Teksti: Johannes Silvonen

Vanhankaupunginlahden valkopäätiainen rengastettiin.

Helsingin Viikistä marraskuun lopulla löytyneen valkopäätiaisen identiteetistä on käyty paljon keskustelua eri foorumeilla. Maastokuvista on tulkittu linnun omaavan piirteitä, joiden ei tunneta nykytietämyksen valossa sopivan puhtaan valkopäätiaisen muunteluun. Tämän vuoksi rariteettikomitea (RK) totesi linnun kunnollisen dokumentonnin ja tarkkojen mittatietojen ottamisen tarpeelliseksi. Pyydystämistä päätettiin lykätä helmikuulle, jotta kaikki halukkaat harrastajat ja kuvaajat ovat varmasti ehtineet kuvata/havaita linnun ilman rengasta.

Lintu pyydystettiin, rengastettiin ja vapautettiin hyväkuntoisena tänään torstaina 4.2.2016 aamulla. Rengastamisen yhteydessä siitä otettiin tarkat mittatiedot ja kunnolliset kuvat määrityksellisesti tärkeistä yksityiskohdista. Tämän ansiosta RK:lla on nyt paras mahdollinen dokumentaatio tästä yksilöstä tutkintansa tueksi. Esitutkintaa varten on jo nyt esimerkiksi mitattu ja tutkittu kaikki Tringissä (maailman toiseksi suurin lintunahkakokoelma) sijaitsevat valkopäätiaisen nahkat. RK tulee käsittelemään havainnon ja antaa päätöksensä, kun tutkinta on saatu valmiiksi.

Vanhankaupunginlahden valkopäätiainen edestä. Kuva Roni Väisänen/ Avescapes

 

Ccya2_pieni

Vanhankaupunginlahden valkopäätiaisen pyrstö. Kuva Roni Väisänen/ Avescapes

 

Ccya3_pieni

Vanhankaupunginlahden valkopäätiainen päältä. Kuva Roni Väisänen/ Avescapes