Söderskärin retki 21.9.2019 retkikertomus

Lähes täysi bussillinen retkeläisiä starttasi seitsemältä Kiasman pysäkiltä odotuksen tunnelmissa. Kalkkirannan aamunkoitteessa odotti Sibbe-niminen pieni laiva, jonne pakkautui bussikyytiläisten lisäksi muutama omalla autolla saapunut. Rannassa lenteli käpylintuja ja västäräkki. Harmaahaikara lensi ohi ja laiva irtautui laiturista Sipoon saaristoon. Sää oli ennusteiden mukainen – sateet jäivät mantereen päälle ja merelllä oli kohtuullisen tyyntä. Yöllä herahtaneet sateet olivat mahdollisesti pudottaneet jotain muuttavia lintuja saareen. Odotukset olivat korkealla. Koskaan ei silti voi tietää mitä loppujen lopuksi havaitaan.

Saapuminen Söderskärille. Kuva, Juha Lindy

Laiva seilasi pittoreskin kotisatamansa kautta – Pirttisaaren salmessa näimme tiaisia ja isokoskeloita. Lisäksi laivasta nähtiin mm. länteen lentäviä isohkoja haapanaparvia, pari silkkiuikkua, harmaasorsa, tukkakoskelo ja selkälokki. Lähestyimme Söderskärin suojeltua saariryhmää ja vaikeasti rantauduttavan Jussinkarin ja Lamppukarien ohituksen jälkeen tulimme Majakkasaaren laituriin. Osa vielä tarkkaili saapujia tervehtineitä luotokirvisiä, kun tuli tieto, että pojat, Juho ja Pyry olivat löytäneet metsiköstä sinipyrstön. Siirryimme siis pääkallopaikalle.

Sinipyrstö. Kuva Juho Tirkkonen.

Pääopas Teemu ryhmitti porukan metsän yläpuolelle kalliolle, josta oli hyvä näkyvyys tarkkailla lintua sellaisella etäisyydellä, ettei se häiriinny. Pian peloton, n-pukuinen lintu näyttäytyi katsojille. Viesti lintutiedotukseen lähti pian. Paikalla olevaa hippiäisparvea syynättiin taigauunilintujen varalta huolella. Peukaloiset pomppivat piilosta toiseen rätisten ja pikkusieppo pyrähteli hyönteisjahdissa pirteästi oksaa vaihtaen.

Peukaloinen. Kuva Teemu Sirkkala.

Pian sinipyrstö katosi jonnekin ja osa porukasta jäi paikalle vahtiin ja osa lähti riippusiltaa pitkin Luotsisaareen missä avattiin lintuaseman ovi ja tutustuttiin tähän entiseen luotsitupaan. Saarella on toiminut lintuasema vuosikymmenien ajan. Arktisten lintujen kevät- ja syysmuuttoa Söderskärillä on seurattu yhtäjaksoisesti noin 50 vuotta, mikä on kauemmin kuin missään muualla maailmassa. Luotsisaarella päästiin näkemään myös paikalliset kahlaajat ja lisää paikallisia pikkulintuja: hernekerttu, laulurastas, punarintoja sekä lisää hippiäisiä ja pajulintuja. Sinipyrstö ilmaantui tännekin ja sitä päästiin tarkkailemaan läheltä taas pitkän aikaa.

Sinipyrstö. Kuva, Teemu Sirkkala

Majakka avattiin, kun saarelle saapui majakkaretki ja moni kiipesikin tutustumaan kunnostettuun arvorakennukseen. Kerroksissa on esillä näyttelyitä saaren historiasta ja myös yksi Tove Janssonille omistettu kerros – hänhän asui kesät lähisaarella Pellingin saaristossa parikymmentä kilometriä tästä itään. Näkymät valotasanteelta olivat kirkkaalla säällä huikeat.

Näkymä majakasta. Kuva Juho Tirkkonen.

Saarella oltiin noin kuusi tuntia ja sinä aikana ehdittiin havaita vielä paljon lisää. Muun muassa 1kv riskilä, haahkoja, alleja ja 12 pilkkasiipeä. Sinipyrstö näyttäytyi vielä useamman kerran. Kaikki retkeläiset onnistuivat näkemään linnun. Tulipa yksi bongarivenekuntakin Helsingistä lintua katsomaan. Laivakyyti Kalkkirantaan sujui hyvän sään merkeissä ja bussissa Helsinkiin matkasi hyväntuulinen lintuharrastajajoukko.

Söderskärin retkellä. Kuva, Juha Lindy.

Kertomuksen teksti: Juha Lindy

Retkikertomus kotkaretkeltä Virolahdelle 15.10.2017

Tringan kotkaretki Virolahdelle ja Haminaan

Tringan perinteinen kotkaretki Kaakkois-Suomen muutontarkkailupaikoille retkeiltiin tänä vuonna sunnuntaina 15.10. Matkaan lähdettiin Helsingistä seitsemältä aamulla luottokuskimme Anteron vakaassa ohjauksessa. Lisää retkeläisiä ja toinen opas poimittiin kyytiin matkalta ja retkipinnojen listaaminen alkoi tuttuun tyyliin heti. Matkalla havaittiin mm. pari paikallista piekanaa ja tuulihaukka. Niin paikallisia kuin muuttaviakin hanhia havaittiin pitkin päivää käytännössä joka paikassa, suurin osa lajilleen määritetyistä hanhista oli ajankohdalle tyypillisesti tundra- ja valkoposkihanhia.

Perillä ensimmäisessä kohteessa, Virolahden Lakakalliolla, oltiin joskus yhdeksän jälkeen. Lämpötila oli tällä tuulisella tarkkailupaikalla tällä kertaa varsin siedettävä. Lintuja tuntui liikkuvan pienistä sadekuuroista huolimatta. Muutolla havaittiin mm. runsaasti piekanoja (ja mukavasti muutama hiirihaukkakin, jolloin lajien erottamista päästiin harjoittelemaan käytännössä vertailemalla), hanhia, joutsenia ja pari kuikkaa. Varpuslintujen osalta äänimaisema oli jo varsin syksyinen, kun ohi muutti mm. urpiaisia, punatulkkuja, pyrstötiaisia, rastaita ja tilhiä. Havaittiinpa paikalta hauskan lentonäytöksen esittänyt isolepinkäinenkin ja vaeltavia närhiä sekä palokärki. Niin, nähtiinhän paikalla odotetusti kotkiakin. Ensimmäinen merikotka löytyi miltei heti staijaamisen aloitettuamme, tosin valitettavan kaukaa. Päivän kohdelajia eli maakotkaa saatiinkin odotella liki kolme tuntia. Lopulta kaksi lintua taivaalta löytyikin, hävitäkseen miltei saman tien sumupilveen. Tilanne oli todella nopea ja vain muutama onnekas ehti linnut näkemään. Valitettavaa, mutta näitäkin tilanteita aina linturetkille osuu. Lisää maakotkia ei hyvästä yrityksestä huolimatta havaittu, muuttopäivä jäi ilmeisesti sadekuurojen takia odotettua vaisummaksi.

Lakakalliolta päätettiin jatkaa matkaa reilun kolmituntisen tapittamisen päätteeksi. Miltei heti bussin lähdettyä liikkeelle havaittiin ikkunasta ilahduttanut teeriparvi (pari lintua oli havaittu jo kalliollakin). Ennustamattomia sadekuuroja uhmaten jatkoimme alkuperäisen suunnitelman mukaan Kurkelan torniin. Tornissa havainnot jäivät kuitenkin pitkälle samaan lajistoon kuin Lakakalliollakin. Lisäksi todettiin kirveelle olevan töitä, näkyvyys tornista kun on puuston kasvun myötä huonontunut jo melkoisesti. Onneksi paikkakunnalla mökkeilevä retkeläinen vihjasi edessä olevasta peltoaukeasta, jolla oli kuulemma mukavasti hanhia ja joutsenia. Lyhyt siirtymä vahvisti asian, rajavyöhykkeellä (tarkkailu onnistui onneksi sallitulta alueelta) olevalla pienellä peltoaukealla laidunsi tulvalätäkössä lupaavan näköinen parvi. Bussista ulos kiirehtäneet retkeläiset pilasivat tosin läheisessä puussa ruokaa kytänneen merikotkan suunnitelmat. Parvesta löytyi tarkemmin tutkimalla tringalaisittain mukava määrä eli peräti seitsemän pikkujoutsenta (4’ 3’’). Lisäksi päästiin mukavasti vertailemaan tundrametsähanhen ja tundrahanhen tuntomerkkejä.

Pikkujoutsenia Kurkelan pellolla © Eetu Paljakka

Tundra- ja tundrametsähanhia © Eetu Paljakka

Sadekuurojen takia olimme reilusti edellä aikataulusta. Pohdimme hetken vakavasti lähtevämme Kouvolaan bongamaan valkoposkihanhia, mutta aikataulusyistä ideasta luovuttiin. Lopulta retken viimeiseksi kohteeksi valikoitui matkan varrella sijaitseva Haminan Lupinlahden lintutorni. Paikka oli monille retkeläisille uusi tuttavuus, mutta ihan mukavat ruovikothan sieltä paljastuivat. Paikalla oli myös mukavasti vesilintuja ja huonohkosta valosta huolimatta retkipinnalista piteni nopeasti mm. kahdeksan uivelon parvella, parilla allilla, kolmella silkkiuikulla ja nokikanoilla. Paikallista isolepinkäistä päästiin ihailemaan putken täydeltä ja muuttipa tornin yli vielä yksi piekanakin. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä huoltoasemalle ja suoritettiin bussissa iltahuuto, joka paljasti päivän lajimääräksi 62. Tilastotiedoista kiinnostuneille kerrottakoon, että luku on lajilleen sama kuin vuoden 2016 vastaavalla retkellä. Kiitoksia vielä kaikille retkeläisille ja kuskillemme Anterolle!

Oppaina retkelle toimivat tekstin kirjoittanut Aapo Salmela ja Johannes Silvonen.

Retkikertomus Tringan Espanjan retkeltä syyskuussa 2017

Tringan retki Espanjaan 15.-22.9.2017

Teksti ja kuvat: Petro Pynnönen

Tringan syyskuinen retki suuntautui Madridin ympäristöön sekä Galiciaan. Galicia on Espanjan luoteiskulmaus Portugalin pohjoispuolella. Sieltä löytyy legendaarinen Estaca de Bares, joka on Espanjan pohjoiskärki. Merilintuparatiisi siis.

 

Perjantai 15.9. Kone laskeutui Madridiin klo 17.20. Ensimmäisen päivän suunnitelmana oli vain ajaa Robledo de Chavelaan (n.70km W Madridista) hotellille nukkumaan mutta kun matka ja auton vuokraus sujuivat kuin rasvattu, ehdimmekin pelipaikoille jo tänään. Hieman ennen auringonlaskua ehdimme tsekkaamaan yhden kohteen. Komea iberiankeisarikotkapariskunta esitteli itseään sekä puussa että ilmassa, muutama siniharakka, sekä isohaarahaukka ja munkkikorppikotka antoivat esimakua tulevasta. Yöksi Robledo de Chavelaan hieman erikoiseen hotelliin.

Lauantai 16.9. Aamu alkoi ennen aamiaista Robledo de Chavelan lähistöllä tien poskesta kun suunniteltu metsätie oli puomilla suljettu. Seutu on noin kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Siniharakoita piiskutteli siellä täällä, ja retken lajilista karttui paikallisilla peruslinnuilla. Vuori- ja pensassirkut, tulipäähippiäiset ja samettipääkertut mekastivat rinta rinnan tutuimpien lintujen, kuten keltasirkkujen, närhien, kangaskiurujen ja töyhtötiaisten kanssa. Aamupalan jälkeen nousimme autolla 1600 metriin vuorelle, jonka nimeä ei kartasta löytynyt. San Lorenzo de El Escorialista tie sinne nousi Castilla y Leónin läänin rajalle. Tai kai sitä voi tieksi kutsua. Nousu tuotti lähinnä kalpeat rystyset pelkääjän paikalla istujalle. Kuski eli allekirjoittanut ihmetteli ylhäällä kun kaikki muut autot siellä olivat maastureita… Maisema oli kuin Lapissa, porot vain puuttuivat. Pari pikkukäpylintua, peippoja, korppeja, rautiaisia, punarintoja. Kuulipa joku puukiipijänkin. Jos taivaalla ei olisi lennellyt hanhi- ja munkkikorppikotkia, olisi voinut kuvitella olevansa Suomessa. Viileä tuuli puhalsi, eikä mitään legendaarista näkynyt. Paikalla on helppo kuvitella näkevänsä alppirautiaisia myöhemmin syksyllä/talvella. Matka jatkui länteen kohti Avilaa ja jo paikan nimestäkin voi päätellä että lintuja voisi näkyä. Pysähdyimme sattumalta hieman staijailemaan tien varteen, ja osuimmekin oikeaan petoparatiisiin: eri ikäisiä iberiankeisarikotkia, munkki- ja hanhikorppikotkia, pikkukotkia ja isohaarahaukkoja suorastaan pörräsi ilmassa. Löysipä Timo seasta hienon nuoren vuorikotkankin, joka kisaili toisen kalenterivuoden iberiankeisarikotkan kanssa. Näkyi vielä toinenkin nuori vuorikotka, jolla oli oma iberiankeisarikotka kisailukumppaninaan. Muutama alppivaris yskiskeli viereisen talon raunioilla ja hymyt olivat herkässä. Myöhemmin etsiskelimme nuottien mukaista pikkutrappipaikkaa. Emme ehtineet oikeastaan lähellekään, kun aukea maisema näytti niin mukavalta, että päätimme pysähtyä vähän kiikaroimaan. Siltä seisomalta yhytimme mukavan 27:n pikkutrapin parven! Samalla aropläntillä steppaili tajuton 65:n paksujalan parvi ja viereisellä niityllä 150 kalliovarpusta. Illaksi iloisina hotelliin kylään jonka nimeä kukaan ei voi osata ulkoa: Manganeses da la Lampreana. Kylä näyttää niin karulta, että sieltä ei uskoisi hotellia löytyvän. Mutta niin vain piti ennakkotieto paikkansa ja päädyimme ehkä koko retken mukavimpaan ja siisteimpään hotellin, jota ylläpitää vieläpä mukavan oloinen pariskunta. Villafafila on viereinen kylä ja seuraavan päivän kohteemme.

Sunnuntai 17.9. Aamiainen pyydettiin klo 7.30, jotta ehtisimme hyvissä ajoin jo hämärissä pelipaikoille. Aamiainen oli espanjalaisittain yhtä höttöä eli peruscroissant-marmeladi-kahvityyppinen. Heti aamiaisen jälkeen alkoi tapahtumaan. Kävin aamulla kävelemässä ennen aamiaista pimeässä kylässä ja ehdin nähdä kolme minervanpöllöä, mutta Jarmo olikin tehnyt saman tempun ja meni ruoja näkemään tornipöllön! Pakattuamme auton lähtövalmiiksi hotellin pihassa, Jarmo päätti kokeilla soittaa tornipöllön ääntä puhelimesta, ja noin kymmenen sekunnin päästä pöllö tuli tikkana ja suoritti ylilennon niin että kaikki sen näkivät upeasti. Voiko päivän enää ihanammin alkaa! Sadan metrin päästä löytyi heti perään kolme uutta minervanpöllöä. Matkalla Villafafilan järville Ilkka pohdiskeli, että minkäköhänlainen äänimaisema tuolla aukealla arolla aamuhämärissä oli. No sehän selvisi kun pysähdyimme. Oli upean hiljaista. Kymmenen isotrapin parvi lähellä autoa lämmitti mukavasti neljän asteen lämpötilassa. Jotkut saivat jo päivän toisen eliksen ennen kuin aurinko oli edes noussut! Suuntasimme kohti Villafafilan ”järviä”. Järvissä oli vettä vain sen verran, että sorsat nippanappa pystyivät uimaan niistä yhdessä. Kahlaajia oli sen verran mukavasti, että päätimme kiertää vähän lähemmäs. Suojelualueen kiertäminen peltoteitä pitkin oli mukavan hidasta. Lintuja oli koko ajan sen verran, että pysähtelimme yhtenään. Pari nummikirvistä, runsaasti heinäkerttuja ja harmaasirkkuja. Yhden latohökötyksen katolta Jarmo spottasi keskellä päivää tornipöllön ja saman tien huomasimme sen olevan pahassa pulassa. Se oli tarttunut siivestään kiinni paksuun rautalankaan. ”Pelastuspartio Bernard ja Pynnönen” kävi kiipeämässä sen alas. Pöllöraukan siipi oli ehjän oloinen, mutta siipitaipeesta niin nirhautunut, ettei sitä edes yritetty laskea vapaaksi. Pienen pähkäilyn jälkeen pöllö kävi ensin paikallisessa maaseutubaarissa kysymässä tietä ja päätyi lopulta parin kilsan päässä olevan lintukosteikon suojeluväen käsiin hyvään turvaan. Siellä kaveri otti pöllön kokenein ottein haltuunsa ja näytti että tsut stut, tuosta kun vähän putsaa niin siipi paranee. Sen tulevaisuus näytti nyt todella paljon valoisammalta kuin tuntia aiemmin. Yesh! Kaikilla oli nyt hyvä mieli, vaikkakin ne järven kahlaajat jäivät nyt tsekkaamatta. Vaan meille selvisi tuolla paikan päällä, että tuolla “Villafafilan Finnoolla”, Centro de interpretación de la Naturaleza”, oli paikallisena palsasirri! Kiersimme molemmat altaat emmekä löytäneet kuin peruslintuja, vaikka lintu oli ollut aamulla paikalla. Olimme jo lähdössä pois, kun eräs paikallinen kaveri, Cristian Osorio, kertoi nähneensä sen ja lähti vielä näyttämään linnun meille. Siitähän se löytyi polun vierestä, paikasta josta olimme jo pari kertaa ohi kulkeneet. Hienoa, muchas gracias Cristian! Ennen pitkää ajoa rannikolle kävimme vielä Esla- joen rantoja kurkkimassa. Saimme retkenpinnoiksi muun muassa muuttohaukan, kuningaskalastajan ja vihertikan, sekä läheisestä tammimetsiköstä vielä rusorintakertun. Illaksi Atlannin rannalle O Groveen hotellille, jossa tapasimme ei niin yllättäen kolme hyvin tunnettua tringalaista. Huomenna alkaa viimein se kauan odotettu merilinturetki!

Maanantai 18.9. Sääsyyn takia veneretki alkoikin vasta kymmeneltä. Niinpä ehdimme käydä rauhassa aamiaisella, ja vieläpä pikku retkellä. Pikavilkaisu aamun vesisateessa ison laskuvesilahden pohjukkaan tuotti muutamia peruskahlaajia retkenpinnoiksi, samoin retken ainoat jalo- ja kapustahaikarat nähtiin. O Groven satamassa kapteeni Isidro toivotti meidät ja toisen suomalaisseurueen lämpimästi tervetulleiksi Chasula-tyyppiselle kalastusalukselle. Kymmenen suomalaista ja yksi espanjalainen orni samassa veneessä. O Groven edustalla on miljoonia simpukanviljelylauttoja ja matka niiden läpi tuntui kestävän ikuisuuden. Yllättävän pian näkökenttäämme osui ensimmäinen pikkuliitäjä ja heti kohta merikeiju, ja kohta noita pikkuruisia merikeijuja näkyikin tuon tuosta veneen keikkuessa aina vain ulommas merelle. Pikku-, baleaarien- ja keltanokkaliitäjiä näkyi muutama kutakin. Viimein saavuimme riittävän kauas ja miehistö laski houkutusmäskin eli kansainvälisesti “chumin” mereen. Eikä kestänyt kauaa, kun löyhkä alkoi houkutella paikalle lintuja. Vene keikkui ja katsominen ja kuvaaminen oli lievästi sanottuna haastavaa. Ihmiskolmijalkatekniikalla kädet jäi sen verran vapaaksi että kuviakin pystyi räpsimään ja kiikarilla katsomaan. Lopulta meno oli aika hilpeää, kun ympärillä pyöri yhtä aikaa 70 merikeijua, pari etelänkeijua ja paikallisia ilahduttaneet kaksi myrskylintua. Muutama tiiralokki ja yksittäiset noki- ja isoliitäjät aiheuttivat yksittäisiä tuuletuksia retkikunnassamme. Eikä päivää ilman pelastusoperaatiota! Tänään vuorossa oli jotain outoa niellyt myrskylintu, joka saatiin haavittua merestä ja joka vapautettiin saman tien ilman klönttiä kurkussa takaisin. Kotimatkalle lähdettiin lopulta hymyssä suin eivätkä matkan aikana nähdyt kolme merinisäkäslajia ainakaan vähentäneet poskilihasten jännitystä. Nämä olivat delfiini (Delphinus delphis), pullonokkadelfiini (Turpsius truncatus) ja pyöriäinen (Phocoena phocoena). Upean meriretken ja siellä nautitun simpukka-aterian jälkeen ajoimme suoraan Espanjan pohjoisnipukkaan Porto de Baresin kylään. Viereisellä Estaca de Baresin niemellä menee nyt seuraavat kolme aamua merelle staijatessa.

 

Tiistai 19.9.. Viimeinkin meristaijiin Estaca de Baresille. EB on siististi cool ja Iberian pohjoisin ja luoteisin kärki ja siksi loistava sijainniltaan. Heti aamuvarhaisella olimme aseman kupeessa seisomassa ja homman nimi oli heti alusta lähtien selvä: ei muuttoa tänään. Juuri ennen retkeämme pitkään jauhanut loistava läntinen virtaus oli heikennyt ja kauhuksemme kääntynyt idän puolelle. Heikko tuuli kävi etelän ja idän väliltä ja se on tunnetusti huonoin keli nähdä täällä muuttoa. Vaan eihän se joukkoamme lannistanut, kun ei sille mitään nyt voinut. Näkemistä Tringan alueen merilintumuuttoon tottuneelle riittää heikkonakin päivänä ihan kivasti. Muutamia keltanokkaliitäjiä vaelteli sinne tänne, pikkuliitäjiä muutti 150, baleaarienliitäjiä 40 ja nokiliitäjiä parikymmentä. Muutama tiiralokki, kymmenkunta pikkutiiraa, pari mustatiiraa ja yksi isovesipääsky, isokihuja nelisenkymmentä, n. 30 merikihua ja yksi leveäpyrstökihu. Paikalliset harrastajat eivät olleet tuulen suunnan takia viitsineet edes saapua paikalle. Eikä ihme, sillä olihan edellisen kymmenen päivän aikana mennyt mm. yli satatuhatta (100.000) pikkuliitäjää. Parhaana päivänä 9.9. niitä oli mennyt peräti 60.000, mikä on paikan ylivoimainen pikkuliitäjän päiväennätys. Staijipaikan vieressä näkyi nätisti kuusi ruskokerttua samettipääkerttujen ja mustapäätaskujen kanssa kimpassa. Päivällä kun muutossa on yleensä heikompi hetki, kävimme lounaspatongeilla ja läheisellä Ortigueiran lahdella kahlaajaretkellä vailla mullistavia havaintoja. Tai no, kyhmyjoutsen oli kaikille ylläri.

Keskiviikko 20.9.. Tänään lähes pelkästään meristaijailua Estacassa, vain pieni kahvi- ja majakkaretkitauko keskipäivällä keskeytti sen. Aamu valkeni kirkkaana ja tyynenä. Täydellinen lomailusää siis, mutta täällähän ollaankin katsomassa merilintuja. Vaikkei tuulta juuri ollutkaan, tuntui siltä että linnut lensivät tänään hitusen lähempää. Etenkin baleaarienliitäjiä näkyi nyt todella hienosti, ja niiden parvissa meni usein pikkuliitäjiä. Yhdessä pikkuliitäjäparvessa taas vastaavasti meni tavi ja yhden suulan kanssa länteen paineli pikkukuovi. Muutto ei ollut tänään määrällisesti kovin kehuttavaa, mutta laatuhan tunnetusti korvaa määrän. Linnut menevät täällä mukavassa myötävalossa, joten ne näkyvät hienosti ja ovat määritettävissä jo kaukaa. Kihuja havaittiin nyt kaikki neljä lajia, parhaana kolme vanhaa tunturikihua. Tiiroja, kihuja ja liitäjiä oli koko ajan näkyvissä. Iltastaijilla Pekka löysi myrskykeijun, joka oli useimmille elis. Näimme vielä toisen yksilön, ja muutaman määrittämättömän keijun. Huomiseksi on luvassa sadetta, joten saapa nähdä kuinka meristaijiin käy. Yrittää täytyy joka tapauksessa, sillä tätä herkkua pääsee kovin harvoin maistamaan! Huominen on samalla retken viimeinen kokonainen päivä.

Torstai 21.9. Viimeinen linturetkipäivä alkoi kostean sateiselta ja sumuiselta Baresin niemellä. Koska tuuli oli vihdoin 5m/s luoteesta, yritimme urheasti staijausta. Sade, kehno näkyvyys ja heikko muutto ei kauaa kuitenkaan innostanut seisoskelemaan, olihan edessä vielä pitkä ajo Madridiin yöksi. Niinpä päätimme lähteä jo aamusta matkaan. Matkalla olisi kuitenkin enemmän nähtävää täällä sateisella niemellä. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui eilen löytynyt amerikankurmitsa, joka majaili vain parinkymmenen kilometrin päässä reitiltämme. Paikka oli hieno ylänköniitty, mutta luoteistuuli piiskasi vaakasuoraan vettä ja näkyvyys oli 50m. Vastaan tuli nimeltä mainitsematon suomalainen bongariporukka, joka oli jo luovuttanut etsinnät kelin takia. Kurmitsan löytäminen tuntui tosiaan ihan mahdottomalta, vettä valui rinteessä ja niskasta sisään, lämpöä oli ehkä hikiset kymmenen astetta. Ilkka ja Jarmo kuitenkin jaksoivat yrittää, kunnes lopulta kuitenkin olimme kaikki autossa ja lähdössä pois. Juuri kun olimme ajamassa levikkeen kohdalta pois, tapahtui pieni ihme; sumu väistyi ja näkyvyys parani pariin kilometriin hetkessä! Taisipa aurinkokin näyttäytyä. Oli pakko vielä kerran vääntäytyä ulos kierrokselle nummelle. Mutta eikös mitä, sumu ja piiskaava sade tulivat saman tien takaisin. Jatkoimme silti epätoivoista etsintäämme. Viimein havaitsimme punatakkisen hahmon viittovan meille jotain. Lähemmäs päästyämme tunnistin miehen. Sehän oli Estacan legendaarisia staijareita, Ricardo Hevia, jolla oli amerikankurmitsa hallussa melko kesynä aivan lähellä! Hän oli linnun alkuperäinen löytäjä ja osasi etsiä oikeasta paikasta. Jo retken toinen amerikkalainen kahlaaja jonka paikallinen kaveri meille löytää! Gracias Ricardo! Kaikki näkivät lopulta linnun, joka piipersi kahden kapustarinnan kanssa nummella. Jotain kivoja kuviakin saatiin sateesta huolimatta ja kaikki olivat juhlatuulella. Hieno laji hienolla paikalla. Lisäksi havaittiin muutamia vuorikirvisiä niittykirvisten seasta. Kotimatkalla päätimme vielä koukata pienen arolintukeikan lähellä Zamoraa. Arokiuruja löytyikin 120:n linnun parvi, samoin kalliovarpusia löytyi viitisen sataa ja kolmensadan mustakottaraisen seasta yksi kottarainenkin. Illan viimeinen laji oli vihertikka, joka näyttäytyi viimein kaikille retkeläisille ja aiheutti lisää tuuletuksia. Koko retkellä havaittiin yhteensä 181 lajia. Kiitokset osallistujille kivasta matkaseurasta!

Osallistujat: Seppo Määttä, Jarmo Koistinen, Timo Reunala, Ilkka Sahi sekä Kim ja Ritva Swanljung.

Oppaana Petro Pynnönen

Jarmo Koistisen tarkempi retkikertomus ja hienot kuvat täällä:

http://kettu-koistinen.blogspot.fi/2017/09/gran-espana-12-isohaarahaukka-talla.html

Chasula-venefirman kotisivut: www.chasulaaves.wordpress.com

Retkikertomus Asikkalan Pulkkilanharjun retkeltä 23.9.2017

Tringan retki Asikkalan Pulkkilanharjulle 23.9.2017

Tutun firman bussi starttasi Kiasman turistipysäkiltä klo 7:00 kohti Asikkalaa. Mukana oli vajaa parikymmentä henkeä ja suuntasimme Mäntsälässä pidetyn nopean kaffepaussin siivitteleminä suoraan Pulkkilanharjun Vähäsalmeen. Vähäsalmi on toinen ”Harjun” päämuutontarkkailupaikoista. Toinen, Karisalmi, sijaitsee pohjoisempana, mutta kohteen silta oli nyt remontissa ja havainnointi ei onnistunut siellä.

Lisäinfoa Pulkkilanharjusta PHLY:n sivuilla: phly.fi/retkeilykohteet/asikkala/#pulkkilanharju

Pulkkilanharjun Vähäsalmen rannalla.

Muuttopäivä ei ollut erityisen vilkas, mutta 9:30-13:00 ylöskirjattiin muun muassa seuraavia havaintoja:

Sinitiainen 31m
Västäräkki 13m
Puukiipijä 1m
Hippiäinen 3m
Talitiainen 14m
Käpytikka 3m
Keskikokoinen tikka 1m
Palokärki 2m
Sepelhanhi 1m
Kuusitiainen 5m
Ampuhaukka 1/ m
Merikotka 1m

Paikallisena ihailtiin kuikkia ja maisemia. Kävimme myös pyörähtämässä Karisalmella, vaikkei sillalle päässytkään. Kiikareihin osui muuttava suohaukka, joka määritettiin lopulta sinisuoksi. Harjulta suunnattiin etsimään hanhia Vesijärven rantapelloille, jossa niitä oli havaittu eilen useita tuhansia. Ensin niitä ei meinannut löytyä, koska merikotkat olivat säikyttäneet linnut pois eiliseltä paikalta Hillilästä. Päätimme ottaa maisemareitin Kärkölään, jossa oli majaillut punakottarainen jo useamman päivän. Hanhia löytyi matkalta – tuhansia. Lahdenpohjassa pyöri isoja valkoposkihanhiparvia ja myös merikotka.

Kärkölän punakottaraispaikalla näkyi vain muutamia kottaraisia ja tähtiosan esittäjää ei oltu havaittu moneen tuntiin. Mukava maatalon isäntä antoi osan pihatiestään bussimme parkkipaikaksi ja juuri kun olimme lähtemäisillämme pois paikalta, pihaan saapui kottaraisia. Pienen hakemisen jälkeen ”pastori” (=slangisana punakottaraisesta) löytyi kuin löytyikin parvesta ja kaikki pääsivät näkemään sen. Kotiin oli mukava palata pinna plakkarissa, vaikka aikataulu hieman venähtikin.

Kärkölän punakottaraispaikalla nähtiin myös hanhimassoja.

 

Retken pinnalistalle kertyi mukavat 58 lajia:

1.  kanadanhanhi 30.  punatulkku
 varis  silkkiuikku
 naakka  tukkakoskelo
 sepelkyyhky  sepelhanhi
 harakka  varpushaukka
 mustarastas  nuolihaukka
 närhi  kuusitiainen
 kottarainen  ampuhaukka
 laulujoutsen  kurki
 valkoposkihanhi  sinisuohaukka
11.  västäräkki 40.  pikkuvarpunen
 kalalokki  viherpeippo
 kesykyyhky  merikotka
 räkättirastas  merimetso
 kuikka  haarapääsky
 vihervarpunen  keskikokoinen kahlaaja (kapustarinta?)
 talitiainen  harmaalokki
 sinitiainen  korppi
 selkälokki  naurulokki
 puukiipijä  kanahaukka
21.  hippiäinen 50.  hiirihaukka
 niittykirvinen  keltavästäräkki
 kulorastas  punakottarainen
 peippo  metsähanhi
 tuulihaukka  kivitasku
 käpylintulaji  punarinta
 käpytikka  isokoskelo
 palokärki  varpunen
 isokoskelo 58.  tiltaltti

 Teksti ja kuvat: Timo Metsänen

Tringan retki Israelin Eilatiin huhtikuussa 2017

Tringan retki Eilatissa 19.-27.4.2017

teksti ja kuvat: Petro Pynnönen

19.4. klo 20 lähtö Helsinki-Vantaalta kohti Tel Avivia.

20.4. Tel Avivissa 00.30 ajallaan. Matkalla autolle parkkitalossa lensi sarvipöllö. Auto alle ja hotellille. Tai siis hostellille, Hostel Abraham. Ihan perus huone, hiljainen ja sopivan viileää. Vähän ennen kolmea pääsi nukkumaan, tosin uni ei tullut lainkaan. Talitiainen aloitti laulelun klo 5.59. Pikku kävelyllä ennen aamupalaa 6.45. Mukava lämpötila, ja eteläeurooppalainen tunnelma. Sepelsieppo näkyi kerrostalojen välissä (jäi lopulta retken ainoaksi). Aamupalan jälkeen pääsimme matkaan noin klo 7.30. Tie pohjoiseen ei löytynyt ihan suoraan, sekoilimme hyvän tovin Tel Avivissa, kunnes oli pakko yrittää MapsMe -sovelluksella. Joka sit alkoi lopulta toimimaan oikein hyvin! Vettä ostettiin reissuun 90l (ja sitä kului retkellä tasan sen verran). Hazoor-puistossa etsimme naamiokottaraista aika pitkään tuloksetta. Kaikenlaisia peruslajeja ja paikallisia villiintyneitä lajeja, kuten munkkiaratteja, kauluskaijoja ja pihamainoja. Siitä parikymmentä kilsaa Arsuf -nimiseen mestaan, jossa oli ollut mongoliankirvinen. Eipä näkynyt sitäkään. Lopulta pääsimme puolilta päivin Maagan Michaelin altaille, jossa meidän piti tosin olla jo aamulla. Altailla oli runsaasti peruskosteikkolajeja, ja yllättäen siellä oli pikkumerimetsoja, niitä näkyi viitisenkymmentä. Eipä ollut vielä viisitoista vuotta sitten. Altailla kuitenkin yllättävän vaisua, ja lähdimme sieltä jo parin tunnin pyörimisen jälkeen kohti etelää. Ajoimme Gal-oniin, jossa oli puolitoista vuotta pyörinyt liitokotka. No eipä pyörinyt just nyt, sen sijaan parikymmentä käärmekotkaa saalisteli, ja muutenkin kivasti petoja ja apuksia. Nähtiin mm. 2kv mehiläishaukka. Illaksi ajoimme vielä kibbutz Zeelimiin yöksi. Satavarma tornipöllökään ei ollut paikalla. Totesin illalla että tänään lähinnä sekoiltiin autolla paikasta toiseen eikä nähty oikein mitään. Jengi oli samaa mieltä ;) Kymmenen jälkeen nukkumaan.

21.4. Yö meni nopeasti ja mukavasti, joitain tosin valvotti metelöivä nuorisoporukka. Lähdimme klo 4.30 kohti Nizzanaa. Nizzanassa olimme ennen auringonnousua Ezuzin kylän jälkeen tutulla palmulla. Heti kun sinne pääsimme, armeijan hummeri tuli ja nuoret neitokaiset tulivat sanomaan meille ettemme saa olla siellä. Emme oikein suostuneet heti lähtemään sieltä, ja he kävivät kovasti neuvotteluja siitä jonkun isomman kanssa, mutta lopulta saimme olla siinä kymmenen minuuttia. Emme nähneet kuin yhden kaukaisen aavikkojuoksijan ja meidän piti lähteä. Yritimme uudesta kohdasta Ezuzin kylän reunalta, muttei siitä nähnyt oikein mitään. Muutama kruunuhietakyyhky tuli juomaan maatalon pihaan. Pihassa kuhisi vuoripyitä. Toinen vanha hyvä mesta Nizzanan suoralla toimi paremmin, siitä löytyi 4 trappia ja kolme aavikkojuoksijaa. Paikalla on nykyään junanvaunu tarkkailukoppina. Todettiin se yleiseksi roskikseksi. Nizzanan altailla monenlaista pikkukivaa, kuten ruskosotka, sittis ja muutama hietakyyhky ja pieni parvi täplähietakyyhkyjä. Ajoimme Sde Boqeriin, jossa kaffetauko ja siitä viereiselle kanjonille. Hanhi- ja pikkukorppikotkia, arokotka, pikkukotka ja parhaana keltapäähaukka. Puistossa tuntui olevan jonkin verran mustapää- ja hernekerttuja, mutta leppälintua kummempaa sieltä ei löytynyt. Ajoimme suoraan Mizpe Ramonin lähelle wadiin, jossa piti olla rotkopunavarpusia. No olihan siellä lopulta kolme, joista yksi hieno koiras. Wadin kuumuudessa vastaan tuli pari nuorta miestä uimahousut yllään ja kyselivät, missä se järvi on? Toisella oli pyyhekin mukana. Sanoimme että oletteko aivan varmoja että täällä on järvi ja he olivat satavarmoja. OK… Wadissa kivasti aavikkopyitä ja -kerttuja, arabiantimaleita ja hieno hupputaskupariskunta. Itse asiassa aavikolla oli satanut kevään aikana niin paljon, että pieniä lätäköitä oli edelleen joka paikassa, eikä tuo uimapaikkakaan olisi ollut täysi mahdottomuus. Pikku pysähdys iltapäivän kuumuudessa Hameishar Plainsilla ja se oli nopeasti todettu epätoivoiseksi touhuksi. Ajoimme siitä suoraan yläkautta Eilatiin, jossa olimme vähän viiden jälkeen. Oven avaaminen oli järkytys, sillä lämpötila oli about neljäkymmentä ja pohjoistuuli tuntui suorastaan kuumalta. Menimme illalla tietysti North Beachille. Se olikin fiksu temppu, siellä oli mukavasti tiiroja ja lokkeja. Viimeinkin valkosiipitiiroja, 75:n parvi tuli mereltä ja istahti lopulta beachille. Touko löysi kaukaa poijuilta mustaselkäisen tiiran ja paikalle sattunut Noam Weiss tunnisti sen hetken pohtimisen jälkeen ohjasnokitiiraksi! Illallisen menimme syömään lähimpään kebabpaikkaan mutta se oli virhe, hirveän kuumaa ja varsin pahanmakuinen annos falafeleja. Pitakebab oli kuulemma hyvää. Kymmenen maissa nukkumaan.

Hupputaskunaaras Neqorotissa

22.4. Aamukuudelta tavattiin aulassa ja hurautettiin North Beachille. Vieno etelätuuli, silti hyvin hiljaista, ei oikein tapahtunut mitään, joten jatkoimme saman tien IBRC:n pihaan. Sielläkin hyvin hiljaista, puskat aivan tyhjiä. Anitas Lakella sentään pikkuhuitti. Kasin jälkeen aamiaiselle, joka olikin tavallisen mainio Kosher-aamiainen uppokeitetyillä munilla ja salaateilla. Nousu vuorille, jossa ei tosiaankaan näkynyt yhtään petolintua. Jatkoimme Sei’fim Plainsille, jossa olisi voinut olla kiuruja, mutta saldoksi tuli pari surutaskua ja aavikkotulkku. Hieno paikka kuitenkin. Päätimme ajaa suoraan k20:n altaille. Keli oli kova, +40C ja etelätuulta, joka tuntui kuumalta. Sisääntulon luona staijailimme aikamme, ja retkenpinnoja ropisi. Hiffasin vastarannalla punaisen kahlaajan, joka vetäisi esiin valtavan pitkän nokan. Tundrakurppelo! Tai ainakin kurppelo, sillä nämä kesäpukuiset ovat vähän vaikeita. Pakko se oli uskoa, kun omin silmin näki. Soitin Barak Granitille, joka kuulosti varsin yllättyneeltä… Me taas yllätyimme, kun Barak kertoi sen olevan Israelin toinen havainto, edellinen oli ollu -84 Tel Avivin lähistöllä! Eli Eilatin alueelle uusi laji, huh! En ollut oikein kartalla, ajattelin sellaista harvinaista puolisäännöllistä harvinaisuutta… No, pian alkoi bongareita valumaan, ja Itain saavuttua selvisi sekin, että Sachar Salev oli kuvannut linnun jo aiemmin, mutta oli luullut sitä punakuiriksi. Hauskaa oli olla mukana tällaisessa bongaustilanteessa, eipä ole tullut aiemmin nähtyä. Muutamia bongareita valui paikalle ja lintu oli koko ajan kaukana vastarannalla, joten me päätimme jatkaa matkaa. Siinä sivussa näkyi pari vihermehiläissyöjää ja isokirvinen. Päätimme yrittää nähdä altaiden pohjosiosassa olleen kaspiantyllin, mutta sekään ei ollut mennyt aivan putkeen, sillä lintu oli aavikkotylli. Juhlamielellä painelimme vielä North Beachille, jossa odotukset etelätuulen vuoksi korkealla. Tiiroja näkyikin kivasti, noin kahdeksan arabiantiiraa, ohjasnokitiira, sata pikkutiiraa, kuusisataa kalatiiraa ja hieno 160:n valkosiipitiiran parvi. Auringon laskettua piti lähteä hotellille, mutta huomasimme renkaan puhjenneen. Pienen ihmettelyn, soittelun ja kiroilun jälkeen lähdimme Toukon kanssa hakemaan takseja lähimmältä hotellilta. Kuskit olivat ihmeissään, mutta suostuivat sentään ajamaan paikalle. Toinen kuski sanoi, että hänellä on kompressori ja että hän voisi auttaa. Jos renkaassa on vain pieni reikä, se kestää ajaa korjaamolle. Hän kertoi lisäksi tien sinne. Toinen taksi lähti hotellille, ja me pumppasimme renkaan täyteen, jonka jälkeen ajoin sen huoltsikalle. Huoltsikan kaveri paikkasi sen viidessä minuutissa ja laskutti siitä 40 shekeliä eli noin 12 euroa! Kylläpä tuli hyvä mieli! Illaksi mentiin läheiseen kosher-pizzeriaan. Pizzassa oli juustoa, joten siinä ei siten voinut olla lihaa. Hyvää oli!

Kurppelo on pienempi kuin mustapyrstökuiri.

23.4. Aamulla tuuli oli jo kääntynyt pohjoiseen, silti North Beachillä oli kivasti lintuja. Ohjasnokitiira löytyi kaukaa tiiraparvesta, arabiantiiroja oli nyt jo kymmenen, nokiliitäjiä ja lepyjä näkyi pari. Aamiaisen jälkeen ajoimme vuorille petostaijiin. Muuttoa vain nimeksi, sentään pari sirovarpushaukkaa. Amerikkalainen vapaaehtoisstaijari Ted vinkkasi meille kalliosirkkupaikan, eli sen alemman staijipaikan. Siinä niitä lopulta lauleli parikin yksilöä. Kiva nähdä laji Eilatissa! Ajoimme sieltä taas k20 altaille, jossa kurppelo edelleen paikalla, ja nyt vähän paremmin näkyvissä. Lisäksi näkyi rantakurvi. Päätimme ajaa vaihteeksi Yotvataan. Siellä viljelykset aika kuivia, mutta eteläisellä pyöreällä pellolla oli vihreää ja heinät juuri niitetty. Lisäksi keskellä oli vettä, joka houkutti lintuja. Siellä olikin pientä kuhinaa, lapinkirvisiä ja keltavästäräkkejä. Muutama peltotulkku ja -sirkku, ruokokerttusia, naamiokyyhkyjä, pari lyhytvarvaskiurua. Paikalla oli pari brittiornia, jotka olivat juuri nähneet kivikkosatakielen muutaman sadan metrin päässä. No mehän mentiin paikalle. Pienen sekoilun jälkeen Touko löysi linnun lopulta ja ilo oli ylimmillään. On se hieno lintu! Iltasella yritimme nähdä kirjosiipikiurua dyyneiltä. Jordanian rajavartiat pysähtyivät ja kuvasivat meitä, mut toisaalta vilkuttivat iloisesti. Kiuru näkyi tosi kaukana dyynillä ja oikeastaan vain Touko näki sen. Jouko löysi hämmästyttävästi kolme idänkaulustrappia. Jälkikäteen selvisi, että ne ovat peräisin Jordanialaisesta istutuskampanjasta. Näillä ei renkaita näkynyt, tosin kaukanahan ne olivat. Päivällisen jälkeen oli suunniteltu menevämme lampun kanssa yöretkelle, mutta koska oli holokaustin muistopäivä, Yotvatan kahvila oli kiinni. Teimme pikapäätöksen ajaa Eilatiin syömään ja unohtaa pöllöilyt. Tiesin yhden italialaisen ravintolan, ja ajoimme suoraan sen pihaan. Onneksi, sillä sekin meni hetikohta kiinni ja kaikki muutkin Eilatin ravintolat olivat illalla kiinni muistopäivän takia. Britit kertoivat, että he eivät saaneet illalla ruokaa lainkaan koska oli pyhäpäivä. Hieno lintupäivä, jonka muistaa pitkään!

Kuulimme Yotvatassa kilsan päässä majailevasta Iraniasta, joten olihan se bongattava!

24.4. Aamulla lähtö puoli kuudelta Eilatin ylängölle. Britit olivat perhanat eilen nähneet siellä kaikki kiinnostavat kolme kiurulajia. He olivat olleet siellä aamukuudelta. No, nyt oltiin mekin ja kiurujahan alkoi kylmässä pohjoistuulessa löytymään. Ensin vain vilahduksina, sitten oikein hienostikin. Kirjosiipikiuruja, pikkuaavikkokiuruja ja loppumetreillä vielä pariskunta sarvikiurujakin. Onnistuneen komppauksen jälkeen paluu aamiaiselle. Matkalla huomasimme, että mehiläishaukkoja muuttaa kivasti, joten kiirehdimme aamiaispöytään. Laskeutuessamme huomasin aivan tien vieressä kun kettu ajoi takaa isoa ruskeaa ”koiraa”. Paniikkijarrutus, sillä sehän oli tietysti susi! Ryntäsimme ulos katsomaan. Susi lönkytteli jonkin aikaa tietä ylöspäin, kunnes jatkoi aavikkoista rinnettä ylöspäin ja piiloon. Ei niin pikaisen aamiaisen jälkeen takaisin vuorille, jossa nuori ranskalaistyttö oli laskemassa kivaa muuttoa. Paras rynnistys oli jo ohi, kun saavuimme paikalle, mutta silti näimme viitisen sataa sirovarpushaukkaa, pari arokotkaa ja muita petoja. Tuntui koko ajan, että olimme aina väärässä paikassa. Tuuli oli kova, vähän luoteen puolelta ja se painoi linnut alas melkein Eilatiin. Taas ajoimme k20 altaille, jossa kurppelo ja kurvi olivat edelleen paikalla. Altaiden jälkeen teimme kävelyn Holland Parkissa, jossa oli hyvin vähän muuttolintuja. Hotellin kautta syömään hotellin viereiseen Steak Houseen, joka oli retken paras ruokapaikka toistaiseksi. North Beachillä lepy, muutama arabiantiira ja nokiliitäjä. Iltahämärissä olimme k19 altaalla pitsihietakyyhkyjä odottamassa ja pariskunta tulikin aivan viereen juomaan. Hämärissä altaan päällä lensi vielä hauska lepattava sudenkorentolaji Brachythemis impartita. Sen jälkeen ajoimme vielä Yotvataan lampun kanssa etsimään pöllöjä tai kehrääjiä, mutta kylmä yö ei suosinut kehrääjiä, eikä pöllöäkään näkynyt. Vain pari kettua, pari kahlaajapääskyä, kynsihyyppiä ja kattohaikaroita. Huomenna on viimeinen kokonainen päivä Eilatissa.

25.4. Aamulla kuudelta taas duuniin, eli North Beachille. Heti perään menimme komppaamaan rajanylityspaikan pohjoispuolisen palmumetsän, koska siellä on kuulemma idänmehiläishaukka paikallisena. Metsikkö todettiin nopeasti hiljaiseksi ja siirryimme rengastusasemalle. Siellä rengastus tapahtuu nykyään aseman sisällä, ja aseman seinässä on luukku, joka avataan rengastuksen ajaksi ja jengi pääsee seuraamaan rengastusta vierestä. Samoin sinne on tehty uusi piilokoju, jota saa vuokrata 100NIS per nuppi. Reijo ja Kalle halusivat jäädä piiloon, joten aamiaisen jälkeen heitin heidät sinne ja me muut menimme vuorille, Low Mountainille. Siellä menikin petoja ja kiitäjiä tosi kivasti. Mehiläishaukkoja pääosa, sirovarpushaukkoja varapääosa, mutta mukana meni kaikenlaista kivaa, 16 eri lajia. Kymmenkunta arokotkaa, pikkukiljukotka, pikkukorppikotka, pikkukotkia, käärmekotkia, hiiri-, varpus-, niittysuo-, ruskosuo-, haara-, tuuli- ja sokereina pohjalla kaksi välimerenhaukkaa ja hieno idänmehiläishaukka! Lisäksi näkyi ilmeinen Pernisristeymä. Touko plokkasi pikkukiitäjän apusmassasta ja kalliopääskyjäkin näkyi kolme. Palasimme hotellille rengastusaseman kaupan kautta. Iltapäivällä käytiin nopeasti kurkkaamassa Egyptin rajalla, ja palattiin hotellille, jossa otettiin peräti puolen tunnin päivätirsat, retken ainoat. Mentiin viideksi North Beachille, jossa hiljaista lintumielessä. Paikasta on tullut levoton roskasakin telttakylä, jossa ei meinaa enää löytää paikkaa, josta nähdä merelle, saati että rannalla uskaltaisi levähtää mitään lintuja. Ei ihme, ettei riuttahaikaroita ole paikalla, onneksi tänään nähtiin yksi ohilentävä. NB:llä samat pari mukavaa brittiheppua, toisen nimi oli Paul Stancliff BTO:sta ja hän kertoi tehneensä töitä yhdessä Aleksi Lehikoisen kanssa. Lähetti terveisiä Aksulle. Illalla syömään samaan loistavaan Steak Houseen, jossa nyt koko porukalla ”viimeinen ehtoollinen”.

Mehiläishaukkojen seassa meni tällainen risteymähtävä yksilö

26.4. Lähtö klo 6.00 kohti pohjoista. Varsin kivuttomasti matkaan, tarkoituksena ajaa Kuolleen meren kautta Tel Aviviin. Aamu alkoi heikosti kun Hai Barin parkkipaikka oli lukittu, eikä mustaruostepyrstöä päässyt nyt oikein edes yrittämään. Yotvatan Cafe ei vielä seitsemältä ollut auki, joten jatkoimme aamiaiselle kauemmas. K101 baarissa aamupatongit naamaan ja etiäpäin. Hatsevan Field schoolin kasvihuonealueen läpi sekoiltuamme olimme viimein oikealla paikalla etsimässä arabiankerttua. 100 metriä käveltyämme ja nauhaa soiteltuamme yhdestä akaasiasta kuului sama laulu ja siinähän se! Vähän sekoilua lajinmäärityksen kanssa, kuten asiaan kuuluu. Hetken päästä Touko huusi että pöllö lentää, ja jostain akaasiasta oli tosiaan lähtenyt aavikkohuuhkaja lentoon! Se istahti kivelle josta sen kaikki näkivät, eikä riemulla ollut rajoja! Hyvä paikko yöretken hylsystä. Puskiin oli selvästi tullut muuttolintuja ja löysimmekin kirjo- ja lehtokertut, satakieliä, leppälintuja ja jonkin kerttusen. Matka jatkui kohti Kuollutta merta. Seuraavaksi pysähdyimme siinä juuri ennen Zohar junctionia olevalla kosteikolla tien oikealla puolella. Mukavasti lintuja, kuten 8 ruskosotkaa, mustapyrstökuiri, papyruskerttusia, smyrnankalastaja etc. Ei kuitenkaan retkenpinnoja. Seuraavalla kosteikolla tien vasemmalla puolella löytyi eteläpäästä tamariskivarpusia kuten pitikin. Samoin pari ruostepyrstöä. Päätimme jättää aikapulan takia Kuolleen meren, lyhytpyrstökorpin ja En Gedin väliin ja jatkaa suoraan länteen Zohar junctionista. Se olikin fiksu veto, sillä kun olimme juuri nousemassa ylös tasaiselle aavikolle, Touko pyysi pysäyttämään auton. Lähellä tietä lensi pari petoa, haarahaukkoja. Mä en niitä nähnyt vaan katsoin kauemmaksi jossa kaarteli iso kotka. Se paljastui munkkikorppikotkaksi ja se tuli lopulta suoraan päältä! Lisäksi paikalla lensi kaksi lyhytpyrstökorppia, neljä tavallista korppia ja nuolihaukka. Jatkoimme suoraan Mt Amasalle, joka on tunnettu kalliokirvispaikka. Aikamme sitä soiteltuamme, alkoi alapuolelta kuulua sen laulua ja Leena plokkasi sen sieltä lennossa. Munkkimme jatkui vaan! Muita lajeja mm. pikkupensaskerttu, rusotaskuja ja aavikkokerttuja. Sen jälkeen ajoimme Mäkkäriin syömään, ja jatkoimme matkaa vielä kerran Gal-oniin yrittämään liitokotkaa. Staijailimme ensin kylän vieressä, mutta koska siinä oli vain samoja tuttuja lintuja, vaihdoimme paikan vähän idemmäksi kukkulalle. Alue oli aidattu, ja siellä oli sonnilauma, muttei se meitä hidastanut. Kukkulalla oli sinirastas ja Jorma ja Reijo näkivät sininärhen. Käärmekotkia oli ihan tolkuttomasti, ja epäilemättä käärmeitäkin. Yhden ruskean päälle meinasin astuakin. Emoshakaali jolkotteli pellolla nisät roikkuen. Aivan viimeisillä valoilla etsiskelimme vielä sininärheä tieltä käsin. Punapäälepinkäisiä ja samettipääkerttuja oli paljon, ja retken viimeiseksi lajiksi Touko plokkasi vielä liitohaukan! Hurja päätös hienolle retkelle. Pakkailimme auringon laskettua tavarat kasaan tien penkassa ja vaihdoimme matkavaatteet ylle. Ajelimme suoraan kentälle, jossa bensiksellä oli hyvä tankata tankki täyteen ja palauttaa auto. Olimme tunnin liian aikaisin kentällä, sillä baggage drop aukesi vasta kolme tuntia ennen koneen lähtöä. Hyvin köykäiset kuulustelut ja pääsimme helposti koneeseen. Vain Touko joutui hieman aikaa selittelemään Malesian leimoja passissaan. Yhteensä näimme retkellä 208 lajia, joka oli hieman vähemmän kuin odotin. Kävimmehän kuitenkin ekana päivänä Maagan Michaelissa. Muuttavat pikkulinnut loistivat retken aikana poissaolollaan. Vasta viimeinen päivä oli selvästi pudotuskelipäivä, hieman pilvistä ja melko tyyntä.

Hietakyyhkykoiras

27.4. Yöllä 1.20 koneeseen ja kuudelta Helsinki-Vantaalla.

Retkellä mukana olivat: Jorma Knaapi, Leena Laitinen, Touko Torppa, Jouko Olkio, Reijo Mäihäniemi ja Kalle Sulkava. Oppaana Petro Pynnönen.

Lisää kuvia retkeltä löytyy Kalle Sulkavan blogista.

Retkellä havaitut lajit:

Pikku-uikku Little Grebe yleinen altailla 67 ex

Nokiliitäjä Sooty Shearwater North Beach 12 ex

Pikkumerimetso Pygmy Cormorant Maagan Michael 50 ex

Pelikaani White Pelican Gal-on, muuttoparvi 28 ex

Yöhaikara Night Heron tavallinen 153 ex

Kyyryhaikara Striated Heron North Beach 21.4. 2 ex

Rääkkähaikara Squacco Heron kosteikoilla, NB 31 ex

Lehmähaikara Cattle Egret pohjoisempana tavallinen 50 ex

Riuttahaikara Western Reef Egret North Beach 25.4. 1 ex

Silkkihaikara Little Egret päivittäin muutama 39 ex

Harmaahaikara Grey Heron vähissä 7 ex

Ruskohaikara Purple Heron harvalukuinen, a16m NB 19 ex

Mustahaikara Black Stork 90m 25.4. 101 ex

Kattohaikara White Stork vähissä 394 ex

Pronssi-iibis Glossy Ibis kosteikoilla 87 ex

Kapustahaikara Spoonbill vähissä 9 ex

Flamingo Greater Flamingo k20 ja IBRC 280 ex

Afrikanhanhi Egyptian Goose Tel Aviv, k19 12 ex

Ristisorsa Shelduck k20 5ex

Tavi Common Teal IBRC, Zohar 8 ex

Sinisorsa Mallard tavallinen pohjoisosissa 111 ex

Jouhisorsa Pintail k20, Zohar 31 ex

Heinätavi Garganey vähissä 16 ex

Lapasorsa Shoveler kosteikoilla 40 ex

Ruskosotka Ferrugineous Duck Nizzana, Zohar 9 ex

Mehiläishaukka Honey Buzzard muutolla 1162 ex

Idänmehiläishaukka Crested Honey Buzzard Eilat Mountains 1 ex

Haarahaukka Black Kite harvalukuinen 105 ex

Pikkukorppikotka Egyptian Vulture Ein Avdat, Eilat Mountain 7 ex

Hanhikorppikotka Griffon Vulture Ein Avdat 8 ex

Munkkikorppikotka Black Vulture n. Zohar juntion 1 ex

Käärmekotka Short-toed Eagle etenkin Gal-on 90 ex

Ruskosuohaukka Marsh Harrier siellä täällä 28 ex

Sinisuohaukka Hen Harrier Sei’fim Plain 1 ex

Niittysuohaukka Montagu’s Harrier harvakseltaan 11 ex

Liitohaukka Black-shouldered Kite Gal-on 1 ex

Varpushaukka Sparrowhawk muutolla 16 ex

Sirovarpushaukka Levant’s Sparrowhawk muutolla 616 ex

Hiirihaukka Steppe Buzzard vähissä 115 ex

Pikkukiljukotka Lesser Spotted Eagle Gal-on, Eilat 2 ex

Arokotka Steppe Eagle Ein Avdat, Eilat 13 ex

Pikkukotka Booted Eagle vähissä 13 ex

Kalasääski Osprey Eilat 2 ex

Pikkutuulihaukka Lesser Kestrel Gal-on 5 ex

Tuulihaukka Kestrel siellä täällä 30 ex

Nuolihaukka Eurasian Hobby Nizzana, Zohar 3 ex

Välimerenhaukka Eleanora’s Falcon Eilat 2 ex

Keltapäähaukka Lanner Negevish 2 ex

Arabihaukka Barbary Falcon North Beach 1 ex

Vuoripyy Chukar Nizzana, Gal-on 56 ex

Aavikkopyy Sand Partridge vähissä 16 ex

Luhtakana Water Rail IBRC 1 ex

Pikkuhuitti Little Crake IBRC 1 ex

Liejukana Moorhen kosteikoilla 81 ex

Nokikana Coot kosteikoilla 35 ex

Idänkaulustrappi Houbara Nizzana, (Yotvata) 4 (+3) ex

Pitkäjalka Black-winged Stilt tavallinen 190 ex

Paksujalka Stone Curlew Zeelim, Gal-on 7 ex

Aavikkojuoksija Cream-coloured Cursor Nizzana 4 ex

Pääskykahlaaja Pratincole k20, Yotvata 7 ex

Aropääskykahlaaja Black-winged Pratincole k20, k19 3 ex

Pikkutylli Little Ringed Plover IBRC, k20 3 ex

Mustajalkatylli Kentish Plover k20, ihan kateissa 1 ex

Tylli Ringed Plover k20, IBRC 30 ex

Aavikkotylli Greater Sand Plover k20 1 ex

Tundrakurmitsa Grey Plover k20 6 ex

Kynsihyyppä Spur-winged Plover tavallinen +

Pikkusirri Little Stint Eilat, Nizzana 110 ex

Lapinsirri Temminck’s Stint Eilat, Nizzana 28 ex

Kuovisirri Curlew Sandpiper Eilat 12 ex

Suosirri Dunlin Eilat 10 ex

Jänkäsirriäinen Broad-billed Sandpiper k20 6 ex

Suokukko Ruff Eilat, Nizzana 115 ex

Tundrakurppelo Long-billed Dowitcher 22.-24.4. k20 1 ex

Mustapyrstökuiri Black-tailed Godwit k20, Zohar 3 ex

Mustaviklo Spotted Redshank k20 3 ex

Punajalkaviklo Common Redshank Nizzana 1 ex

Lampiviklo Marsh Sandpiper Nizzana, Eilat 20 ex

Valkoviklo Greenshank Nizzana, Eilat 20 ex

Metsäviklo Green Sandpiper Nizzana 1 ex

Liro Wood Sandpiper Nizzana, Eilat 80 ex

Rantasipi Common Sandpiper Nizzana, Eilat 38 ex

Rantakurvi Terek Sandpiper 23.-24.4. k20 1 ex

Karikukko Ruddy Turnstone Eilat 4 ex

Vesipääsky Red-necked Phalarope North Beach 25.4. 1 ex

Leveäpyrstökihu Pomarine Skua North Beach 3 ex

Merikihu Arctic Skua North Beach 17 ex

Valkosilmälokki White-eyed Gull North Beach 48 ex

Naurulokki Black-headed Gull vähissä 9 ex

Kaitanokkalokki Slender-billed Gull Eilat 550 ex

Selkälokki Lesser Black-backed Gull Eilat, fus, int ja heu 40 ex

Aroharmaalokki Caspian Gull Eilat 1 ex

Etelänharmaalokki Yellow-legged Gull Maagan Michael 5 ex

Armenianlokki Armenian Gull Eilat 8 ex

Räyskä Caspian Tern Eilat 5 ex

Riuttatiira Sandwich Tern North Beach 8 ex

Kalatiira Common Tern Eilat 660 ex

Arabiantiira White-cheeked Tern North Beach 10-22 ex

Ohjasnokitiira Bridled Tern 21.-23.4. North Beach 1 ex

Pikkutiira Little Tern Eilat, Maagan Michael 192 ex

Valkoposkitiira Whiskered Tern Eilat, Maagan Michael 5 ex

Valkosiipitiira White-Winged Tern North Beach 235 ex

Kruunuhietakyyhky Crowned Sandgrouse Ezuz 4 ex

Täplähietakyyhky Spotted Sandgrouse Nizzana 6 ex

Hietakyyhky Black-bellied Sandgrouse Nizzana, Sde Boqer 8 ex

Pitsihietakyyhky Liechtenstain’s Sandgrouse k19 2 ex

Kalliokyyhky/ pulu Rock Dove / Pigeon yleinen kaikkialla +

Turkinkyyhky Collared Dove yleinen kaikkialla +

Turturikyyhky Turtle Dove harvakseltaan 73 ex

Palmukyyhky Laughing Dove yleinen kaikkialla +

Naamiokyyhky Namaqua Dove Sde Boqer, Yotvata 5 ex

Kauluskaija Ring-necked Parakeet taajamissa 68 ex

Munkkiaratti Monk Parakeet Tel Aviv 40 ex

Aavikkohuuhkaja Pharao Eagle Owl Hatseva 1 ex

Sarvipöllö Long-eared Owl Tel Aviv airport 1 ex

Tervapääsky Common Swift yleinen 1100+ ex

Vaaleakiitäjä Pallid Swift etenkin Eilat 49 ex

Pikkukiitäjä Little Swift Maagan Michael, Eilat 2 ex

Alppikiitäjä Alpine Swift Gal-on, Eilat 303 ex

Smyrnankalastaja Smyrna Kingfisher kosteikoilla pohjoisosissa 6 ex

Kuningaskalastaja Kingfisher yksittäisiä 7 ex

Kirjokalastaja Pied Kingfisher etenkin Maagan Michael 39 ex

Pikkumehiläissyöjä Little Green Bee-eater Neqorot, Arava 8 ex

Vihermehiläissyöjä Green Bee-eater Yotvata, k20 3 ex

Mehiläissyöjä Bee-eater harvakseltaan 41 ex

Sininärhi Roller Gal-on 1 ex

Harjalintu Hoopoe harvakseltaan 32 ex

Pikkuaavikkokiuru Bar-tailed Desert Lark Eilat ylänkö 10 ex

Aavikkokiuru Desert Lark harvakseltaan aavikolla 20 ex

Kirjosiipikiuru Hoopoe Lark Yotvata, Eilat ylänkö 3 ex

Lyhytvarvaskiuru Short-toed Lark Yotvata, k20 10 ex

Töyhtökiuru Crested Lark yleinen 50+ ex

Sarvikiuru Temminck’s Horned Lark Eilat ylänkö 2 ex

Törmäpääsky Sand Martin yleinen 230+ ex

Afrikankalliopääsky Pale Rock Martin Sde Boqer – Eilat 10 ex

Kalliopääsky Crag Martin Eilat vuoret 3 ex

Haarapääsky Barn Swallow runsas 510+ ex

Ruostepääsky Red-rumped Swallow harvalukuinen 41+ ex

Räystäspääsky House Martin harvalukuinen 85+ ex

Isokirvinen Richard’s Pipit k20 1 ex

Kalliokirvinen Long-billed Pipit Mt Amasa 1 ex

Metsäkirvinen Tree Pipit vähissä 6 ex

Lapinkirvinen Red-throated Pipit yllättävän runsas vielä 67 ex

Keltavästäräkki Yellow Wagtail vähissä 125 ex

Sitruunavästäräkki Citrine Wagtail Nizzana 1 ex

Västäräkki White Wagtail vähissä 12 ex

Arabianbulbuli Yellow-vented Bulbul yleinen +

Ruostepyrstö Rufous Bush Robin harvalukuinen 6 ex

Satakieli Trush Nightingale Hatseva 2 ex

Kivikkosatakieli White-throated Robin Yotvata 23.4. 1 ex

Leppälintu Common Redstart harvalukuinen 4 ex

Mustapyrstötasku Blackstart harvalukuinen aavikoilla 27 ex

Pensastasku Whinchat Gal-on 2 ex

Kivitasku Wheatear vähissä 3 ex

Rusotasku Black-eared Wheatear Nizzana, Mt Amasa 3 ex

Surutasku Mourning Wheatear aavikoilla 14 ex

Hupputasku Hooded Wheatear aavikoilla 9 ex

Kalottitasku White-crowned Wheatear vähissä 8 ex

Sinirastas Blue Rock Trush Gal-on 2 ex

Mustarastas Blackbird pohjoisosissa 5 ex

Silkkikerttunen Cetti’s Warbler Maagan Michael 2 ex

Priinia Graceful Warbler yleinen kaikkialla +

Aavikkokerttu Scrub Warbler aavikot, Mt Amasa 9 ex

Ruokokerttunen Sedge Warbler Nizzana, Eilat 3 ex

Rytikerttunen Reed Warbler tavallinen ruovikoissa 21 ex

Papyruskerttunen Glamorous Reed Warbler Maagan Michael, Zohar 6 ex

Rastaskerttunen Great Reed Warbler Maagan Michael 1 ex

Vaaleakultarinta Olivaceous Warbler vähissä 6 ex

Pikkupensaskerttu Spectacled Warbler Mt Amasa 1 ex

Samettipääkerttu Sardinian Warbler pohjoisosissa yleinen 22 ex

Arabiankerttu Arabian Warbler Hatseva 1 ex

Kirjokerttu Barred Warbler Hatseva 1 ex

Hernekerttu Lesser Whitethroat vähissä 37 ex

Pensaskerttu Common Whitethroat Eilat 1 ex

Lehtokerttu Garden Warbler Hatseva 1 ex

Mustapääkerttu Blackcap vähissä 42 ex

Balkaninuunilintu Eastern Bonelli’s Warbler vähissä 3 ex

Pajulintu Willow Warbler vähissä 9 ex

Harmaasieppo Spotted Flycatcher vähissä 3 ex

Sepelsieppo Collared Flycatcher Tel Aviv puisto 1 ex

Arabiantimali Arabian Babbler aavikoilla harvakseltaan 14 ex

Talitiainen Great Tit pohjoisosissa 14 ex

Isopurppuramedestäjä Palestine Sunbird harvakseltaan 17 ex

Pikkulepinkäinen Red-backed Shrike Wadi Neqorot, Yotvata 2 ex

Etelänisolepinkäinen Southern Great Shrike harvakseltaan 11 ex

Punapäälepinkäinen Woodchat Shrike pohjoisosissa 10 ex

Valko-otsalepinkäinen Masked Shrike harvakseltaan 11 ex

Närhi Jay pohjoisosissa 6 ex

Naakka Jackdaw pohjoisosissa 150 ex

Intianvaris House Crow Eilat 100 ex

Varis Hooded Crow pohjoisosissa 202 ex

Arokorppi Brown-necked Raven aavikoilla 26 ex

Korppi Raven Zohar-Mt Amasa 10 ex

Lyhytpyrstökorppi Fan-tailed Raven Zohar 2 ex

Rotkorakkeli Tristram’s Crackle etelässä 30 ex

Pihamaina Common Mynah pohjoisosissa 162 ex

Varpunen House Sparrow yleinen kaikkialla +

Pensasvarpunen Spanish Sparrow Yotvata 30 ex

Tamariskivarpunen Dead Sea Sparrow Zohar 2 ex

Viherpeippo Greenfinch pohjoisessa 14 ex

Tikli Goldfinch pohjoisessa 12 ex

Hemppo Linnet Gal-on 1 ex

Peltotulkku Desert Finch Yotvata 10 ex

Aavikkotulkku Trumpeter Finch Eilat 7 ex

Rotkopunavarpunen Sinai Rosefinch Wadi Neqorot 3 ex

Kalliosirkku Striolated Bunting Eilat 6 ex

Peltosirkku Ortolan Bunting Yotvata, Eilat 6 ex

Harmaasirkku Corn Bunting Gal-on 1 ex

Yht. 208 lajia

 

Retki Porkkalaan ja Suomenojalle 18.4.15

Tringan retki Porkkalaan ja Suomenojalle lähti klo 07 hyvässä poutasäässä ja heikossa tuulessa. Täysi bussi, oppaina Jouni Rytkönen ja allekirjoittanut, suuntasi ensimmäisenä Porkkalan kärkeen Pampskatanille. Matkalla teeri pulisi ja pari rautiaista lauleskeli. Muutto ei ollut järin hektistä, mutta paikallisten allien ja haahkojen mekastus toi kevään tuntua. Kymmeniä västäräkkejä ja satoja peippoja tuli kuitenkin mereltä suoraan kärjen yli, olipa joukossa yksi kivitaskukin. Petomuutto käynnistyi ampuhaukalla ja myöhemmin useampikin muuttava tuulihaukka nähtiin retkellä. Kärjestä nähtiin myös sinisuohaukka ja sääksi muutolla, lisäksi kymmenkunta varpushaukkaa. Paikallisia merikotkia pyöri kärjen päällä ja kauempana. Vesilinnustosta muutolla oli jonkin verran kuikkia (10), pari kaakkuria oli paikallisena. Kolme pilkkasiipeä ja 10 mustalintua ohittivat kärjen. Kevään tuntua toivat myös yhdeksän kalatiiraa. Paikallisena kelluskeli parisenkymmentä tukkakoskeloa. Kahlaajista meriharakoita ja jokunen kuovi oli muutolla.

Noin klo 11 aikaan palasimme takaisin busseille. Rautiainen lauleskeli lähikuusessa. Suuntasimme maatilapuodille, jossa puolet porukasta jäi sisälle kahvittelemaan. Koska kahvia oli termarissa, menin yhdessä noin 10 retkeläisen kanssa staijaamaan lähipellolle. Pian taivaalta löytyneen ruskosuohaukan jälkeen huomasin jo hieman poispäin liitävän maakotkan, joka jatkoi etenemistään lännen suuntaan. Seuraava kohde oli Saltfjärdenin lintutorni, jonne ihme kyllä päästiin parkkipaikalle asti bussilla, ja vielä poiskin. Saltin tornista näkyi paikallisena linnustona mm. lapasorsia, pari punajalkavikloa, pari metsävikloa ja taivaanvuohia. Taivaalla paineli piekana ja jonkin verran muita petoja.

Viimeisenä kohteena oli Suomenojan lintuallas, jossa nähtiin kaikki mitä haettiinkin: kaksi mustakurkku-uikkua, neljä harmasorsaa, kymmenkunta liejukanaa, kolme heinätavia, jouhisorsapari, lapasorsia ja perusvesiäisiä. Kanahaukka pyörähti altaan päällä ja taas yksi tuulihaukka paineli yli. Osallistujia 40+oppaat+Antero, lajeja havaittiin 87.

Otso Häärä