Tringan retkivuosi

Talvi

Tringan retkivuosi alkaa tammikuussa perinteisesti jollakin kävelyretkellä Helsingin tuntumassa, esim. Lauttasaaressa tai Suomenlinnassa. Muutaman tunnin retkillä käydään saarten parhailla lintupaikoilla. Meri on usein auki vielä tammikuussakin, joten retkillä on hyvät mahdollisuudet havaita erilaisia vesilintuja. Lauttasaaressa on monena talvena havaittu myös talvehtivia petolintuja, kuten sarvipöllö. Suomenlinnan karut vallit houkuttelevat monenlaisia siemensyöjiä aina urpiaisista tunturikiuruun. Merikotka on lähes jokavuotinen molemmilla retkillä.

Talvella ajaa koskikaran pohjoisilta puroilta etelään talvehtimaan. Helmikuussa järjestettävällä Kotka- ja koskikararetkellä pääsee tutustumaan tähän sydäntalvellakin laulavaan lintuun. Tällä retkellä käymme Länsi-Uudenmaan ruukkialueilla sekä Varsinais-Suomen puolella Salossa. Pohjassa tutustumme pähkinähakkien ruokintaan. Virtavesien helmi kuningaskalastajakin on havaittu muutaman kerran.

Kevät

Kevätkausi alkaa maaliskuussa pöllöretkillä, joilla kierretään Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan parhailla pöllöpaikoilla. Tavallisimpia kuultuja lajeja ovat lehtopöllö ja viirupöllö. Pöllöretkiä on perinteisesti järjestetty kaksi eri alueille ja ne ovat Tringan suosituimpia retkiä. Kannattaa siis ilmoittautua ajoissa!

Huhtikuussa on kevät jo käynnistynyt toden teolla ja sitä vastaanotetaan Porkkalan ja Hangon retkillä. Alkukeväästä on monen petolintulajin muutto kiihkeimmillään ja silloin on mukava katsella rantakalliolta, kun hiirihaukat, piekanat ja tuulihaukat saapuvat myötävalossa meren yli ja lentävät suoraan päältä. Muuttoa höystävät lukuisat kiurut, haahkat, kuovit ja kottaraiset. Huhtikuun alun erikoisuuksia ovat olleet luotokirvinen, mustaleppälintu ja kangaskiuru, joita kaikkia näkee helpoimmin alkukeväästä. Huhtikuun lopun sisämaahan suuntautuvalla retkellä keskitytään peltojen ja kosteikkojen lintuihin. Metsähanhien ja laulujoutsenten lomassa ruokailevat lyhytnokkahanhi ja pikkujoutsen vain odottavat löytäjäänsä. Linnusto on tähän aikaan monipuolisimmillaan sisämaassa kun tulvat peittävät laajoja alueita pelloilla.

Toukokuussa käynnistyy arktisten lintujen läpimuutto ja nyt matkalla ovat niin kuikat, hanhet kuin kahlaajatkin. Erityisesti näitä lajeja silmälläpitäen järjestetään vuosittain ainakin yksi arktikaretki saaristoon. Retkillä pääsee tutustumaan jos jonkinmoiseen menijään, kun kuikkalintujen lentosilhuetit ja sepelhanhien parvien porina tulevat tutuiksi. Arktika on kokonaisvaltainen elämys, joka kerää harrastajia vuodesta toiseen ulkosaariston karuille luodoille seuraamaan yhtä luonnon suurista tapahtumista. Retket ovat samalla oiva tilaisuus tutustua ulkosaariston linnustoon.

Kesä

Kesä tuo yölaulajat aina Kaakkois-Aasiasta asti Suomeen pesimään. Yölaulajilla tarkoitetaan pääasiassa öisin laulavia lajeja, kuten sirkkalintuja, kerttusia ja rantakanoja. Seesteisen lämpimänä kesäiltana äänimaiseman täyttää satakielen raksutus ja luhtakerttusen taiturimainen luritus. Vuosittain järjestetään ainakin yksi yölaulajaretki, jonka lajistoa ovat mm. viitakerttunen, luhtakana ja ruisrääkkä. Kesän kohokohtiin kuuluu tietenkin myös retki ulkosaariston lintuluodoille. Lokkien kaklatus ja siipien viuhuna peittää taivaan, elämän kiihkeys on melkein käsinkosketeltavaa.

Syksy

Kahlaajat aloittavat syysmuuttonsa jo heinäkuussa ja parhaimmillaan muutto on elo-syyskuussa. Kahlaajat levähtävät kaikenlaisilla avorannoilla, mutta parhaiten niitä houkuttelevat rantalietteet. Pori on tunnettu jo pitkään kahlaajien mekkana, missä kohtaavat niin lähellä kuin kaukana Siperiallakin pesivät lajit. Laajoilla hiekka- ja lieterannoilla pysähtyy satamäärin vikloja, sirrejä, kurmitsoita, kuireja ja kuoveja. Ohessa tulevat vielä kymmenet ristisorsat ja useampana vuonna havaittu pikkutiira. Tringa on järjestänyt vuosittain alueelle kahlaajaretken.

Petolinnut kuuluvat syyskuun taivaalle yhtä varmasti kuin kiuru kevääseen. Kuun alun Petoretkellä kierrellään Uudenmaan parhaimpia peltoalueita, joilla ruokailee ja pysähtyy laaja kavalkadi koukkunokkia. Sinisuohaukat ja tuulihaukat kansoittavat latomerta siinä missä hiirihaukat metsänreunaa. Syyskuun alku on hyvää aikaa myös sinirinnan, lapinkirvisen ja heinäkurpan yhyttämiseen, sillä lajit viihtyvät aukeilla alueilla. Petolintujen lajilukumäärä saattaa nousta toiselle kymmenelle hyvänä päivänä. Syyskuun puistoretkillä etsitään puistoihin yöllä levähtämään tulleita lintuja. Urbaanissa ympäristössä puistot ovat kuin saaria kivierämaan keskellä ja siksi keräävät hyvin pikkulintuja. Aarnimetsien pikkusieppo on vakiolajeja, hyvällä onnella saattaa saada eteensä myös “idän pieniä vihreitä” edustavan taigauunilinnun. Monet vaikeasti havaittavat linnut ovat helposti nähtävissä puistoissa.

cygcygRuskan koittaessa lokakuussa, kun useimmat hyönteissyöjät ovat jo kaukana etelässä, on karaistuneiden lajien aika aloittaa muuttonsa. Tiaiset, siemensyöjät, arktiset linnut ja kotkat aloittavat esiinmarssinsa lokakuun alusta lähtien ja monen lajin kohdalla yksilömäärät ovat aivan toista luokkaa kuin keväällä. Perinteisellä tiaisretkellä Hangon lintuasemalle voi hyvällä onnella havaita niemen yli vyöryvien, jopa tuhansien tiaisten seassa vaikkapa pähkinänakkelin tai jonkun itäisen harvinaisuuden. Kotkien kaartelu kylmänkuulaana lokakuun päivänä on sekin komeaa katseltavaa. Loppusyksyn Joutsenretkellä käydään niin ikään Hankoniemellä, joka kerää parhaiten näitä pitkäkauloja useiden matalien merenlahtiensa ansiosta. Vaikka marraskuu on muuten jo hiljaista aikaa, niin Hangossa riittää katseltavaa. Muutaman kerran olemme havainneet jääkuikan merellä.

Kuvat © Jari Kostet

Teksti: Roland Vösa ja Eeva-Liisa Korpela

 

Jaa tämä juttu:Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone